Voiko Inariin pudonnut meteoriitti löytyä?

29.11.2017

Torstai-iltana 16.11. Suomessa, Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa sekä Kuolan niemimaalla havaittiin poikkeuksellisen kirkas tulipallo, joka osoittautui meteoriitin aiheuttamaksi. Ursan tulipallotyöryhmän mukaan meteoriitin kappaleet päätyivät Inarin kunnan itäpuolelle Vätsärin erämaahan.Kuinka todennäköistä on, että meteoriitista löytyy edes pientä sirpaletta, Ursan tulipallotyöryhmän jäsen Marko Pekkola?

– Vaikka maasto on vaikea ja syrjäisin mahdollinen, tehtävä ei ole mahdoton. Tämä on yli kymmeneen vuoteen isoin putoaminen Suomen alueelle. Olennaista on, että onnistumistodennäköisyys kasvaa mitä enemmän alueella kulkee.

– Alue on todellista erämaata. Siellä on louhikkoja, järviä ja etupäässä tiettömiä taipaleita. Moottorikelkalla kulkeminen edellyttää Metsähallituksen lupaa. Alueella käytiin tiistaina 21.11. selvittämässä etsintäolosuhteita. Vätsärissä vieraili suksilla hiihtäen neljä tulipallotyöryhmän jäsentä. He tutkivat lumi­tilannetta erilaisissa maastotyypeissä sekä mahdollisuuksia järjestää talven aikainen ensimmäinen etsintä.

Selvä Peli-kunniakirja jaettiin radioaalloilla

22.11.2017

Inarinjärven Jouset ry sai tänä vuonna Selvä Peli-kunniakirjan tunnustuksena merkittävästä inarilaisten nuorten puolesta tehdystä työstä. Kunniakirjan myöntämisestä päättää inarilainen moniyhteisöllinen Selvä Peli –työryhmä ja viime vuonna sen sai Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ivalon paikallisyhdistys. Kunniakirja annettiin Radio Inarin suorassa ehkäisevän päihdetyöviikon teemalähetyksessä. Palkinnon luovutti Inarin kunnan päihdetyöntekijä Anu Avaskari ja vastaanotti kahdeksan vuotta Inarinjärven Jousien puheenjohtajana toiminut Reijo Palokangas. Palokangas otti palkinnon ilomielin vastaan ja kiitteli Selvä Peli –työryhmää.

– Kiitos huomionosoituksesta, nuorten hyvinvointiin liittyviin tapahtumiin on mukava osallistua, Palokangas kiittelee.

Sevetin baariin!

8.11.2017

Sevetin Baari avasi ovensa parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Kari Nahkala ja Riitta Turpeinen ovat Sevettijärvellä sijaitsevan baarin uudet yrittäjät.

Kävin Sevetin Baarissa nyt ensimmäistä kertaa elämässäni, Sevettijärvelle oli satanut lunta juuri edeltävänä yönä. Pihaan kurvatessani baarin edessä oli parkissa mönkijä ja moottorikelkka.
Kari ja Riitta ovat muuttaneet Saarijärveltä Keski-Suomesta vuosi sitten lokakuussa Näätämöön, joulukuussa pariskunta otti suunnakseen Sevettijärven ja vanhan Sevetin Baarin. Uudet yrittäjät ovat kovia luonnossa liikkujia ja viihtyvät hyvin Pohjois-Lapissa. Luonto on lähellä heidän sydäntään.

– Saarijärvi on maalaiskaupunki, mutta nyt ollaan luonnon keskellä. Emme ole niinkään kaupunkilaisihmisiä koskaan oltu kumpikaan, pikemminkin maaseudun kasvatteja. Luonto on meille erittäin tärkeä. Olemme käyneet täällä Lapissa monesti vaeltamassa ja on hienoa, että nyt nämä maastot alkavat niin sanotusti takapihalta, Kari kertoo.

Lukukoira odottaa lapsia Ivalon kirjastossa

Lukukoira, Karva-Kaveri Mette lempipuuhassaan, satua kuuntelemassa. Lukijana Pirkko Meskanen.

1.11.2017

Suomen Karva-Kaverit käyvät vapaaehtoistoimintana ilahduttamassa vanhuksia, kehitysvammaisia, lapsia ja nuoria lastenkodeissa, päiväkodeissa, kirjastoissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ohjaajat ovat Suomen Karva-Kaverit ry:n jäseniä ja ovat toiminnassa mukana vapaaehtoisina ja ilman korvausta.

Ensi viikon keskiviikkona Suomen Karva-Kaverit Ylä-Lapin alue järjestää Ivalon kirjastossa lukukoiratoimintaa kello 14.30 alkaen. Ensimmäisessä lukukoiratapahtumassa on Karva-Kaverina mukana bordercollie Mette ohjaajansa Pirkko Meskasen kanssa.

– Koira kuuntelee, kun lapsi lukee koiralle. Koira on hyvä kuuntelija, se ei värkkää, ei keskeytä, eikä tee ikäviä huomautuksia. Olemme kirjaston väen kanssa suunnitelleet, että lapsi voi kerätä lukupassiin tassunjälkiä jokaisesta lukuhetkestä, johon hän osallistuu. Kun leimoja on sopiva määrä, niin lapsi voisi saada niistä kannustuspalkinnon. Tätä Ivalon kirjastossa alkavaa lukukoiratoimintaa on suunniteltu ala-aste- ja yläasteikäisille, kertoo Meskanen.

Kirjastotoimenjohtaja Eija Leivo sanoo, että lukukoiratoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia niissä kirjastoissa missä sitä on kokeiltu.

Leif Rantala jätti jälkeensä mittavan elämäntyön

Kim Rantala ja Marjaana Aikio Leif Rantalan elämästä kertovassa pienimuotoisessa näyttelyssä Siidassa.

25.10.2017

Leif Rantala oli kannustava saamen kielen opettaja. Opetustyössään hän vähät välitti muodollisuuksista ja opetti lopulta kulloisellekin saamen kielen opiskelijalle sitä mitä kukainenkin tarvitsi. Hän oli myös kielitieteilijä ja tutkija, joka kokosi mittavan kokoelman Kuolan saamelaisista.
Leif Rantala jätti jälkeensä sivistyksen perinnön. Sivistyksellä me loppujen lopuksi voimme selvitä tästä maailmasta, emme tietokoneilla. Kouluissa hössötetään ja lääpitään tabletteja, vaikka tänäkin päivänä tarvittaisiin sivistyksen puolestapuhujia.
Näin totesi Lapin yliopiston emeritusprofessori Kyösti Kurtakko muistellessaan edesmennyttä ystäväänsä Leif Rantalaa Inarin Siidassa pidetyssä ystävyysseminaarissa.
Lämminhenkisessä seminaarissa tuotiin esille Rantalan laaja-alaisuutta tutkijana ja merkittävyyttä kielitieteilijänä. Samalla tuotiin esille myös Rantalan persoonaa, johon ei koskaan kuulunut minkäänlainen itsensä korostaminen. Jos sosiaalinen media olisi elänyt jo kulta-aikaansa Rantalan eläessä, niin epäilemättä hän olisi pysynyt sieltä poissa toisin kuin monet muut tutkijat, jotka täysin estoitta riekkuvat somessa ja ylentävät siellä itsensä jokapaikan asiantuntijoiksi.
Leif Rantala oli saamen kielen ja kulttuurin ensimmäinen pysyvästi nimitetty lehtori Lapin korkeakoulussa ja myöhemmin Lapin yliopistossa. Hän tuli tehtävään 1.8.1984 ja hoiti sitä eläkkeelle jäämiseensä eli 31.7.2010 saakka. Tohtoriksi Rantala ei koskaan innostunut väittelemään ja Kurtakko arveli tämän johtuneen miehen vaatimattomuudesta.
– Meistä tuli Leifin kanssa hyvät ystävät. Tämä johtui myös siitä, että emme olleet yliopistomaailmassa kilpailijoita. Emme kilpailleet rahoituksesta emmekä mistään muustakaan, koska minä olin kasvatustieteilijä ja hän kielitieteilijä. Meitä yhdisti kiinnostus kulttuuriin ja Venäjään.

Kakslauttasen isäntä Jussi Eiramo haluaa Utsjoelle

Kauppias ja kunnanvaltuutettu Uula Tapiola (eturivissä vasemmalla) halusi tietää toisiko uusi matkailuinvestointi työpaikkoja Utsjoelle.

13.9.2017

Kakslauttasen isäntä Jussi Eiramo haluaa investoida Utsjoelle. Kyläillassa Eiramon Utsjoelle tulo sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa utsjokelaisista toi esille Eiramon ristiriitaisen maineen ja Utsjokea uhkaavan ”kiinalaisinvaasion”. Osa kyläläisistä toivotti Eiramon tervetulleeksi Utsjoelle, sillä Utsjoen kylänraitti alkaa olla nykyisin aavemaisen hiljainen, ja kaikki uusi elämä ja rakentaminen olisi sen vuoksi tervetullutta.

Kyläillassa Utsjoen kunnan edustajat kertoivat, että Kakslauttanen Arctic Resorts haluaisi Utsjoen kunnan myyvän tai vuokraavan yhtiölle kaksi erillista aluetta, joista voitaisiin tehdä kaavoitussopimus. Eiramo on kiinnostunut 12 hehtaarin alueesta, joka sijoittuu vanhan postitalon ja seurakuntatalon takamaastoon. Toinen Eiramoa kiinnostava alue sijaitsee Utsjokisuussa ja sillä on kokoa vähän yli kolme hehtaaria. Tälle alueelle Eiramon tarkoituksena olisi ilmeisesti rakentaa keloiglumökkejä sekä henkilökunnan asuntoja.
Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio totesi kyläillassa valtuustosalissa, että kunnanhallitus ja valtuusto tulevat päättämään kaava-asioista.
– Tämä on mittava hanke. Seurannaisvaikutuksia on. Osa näkee ne positiivisina, osa negatiivisina, hän sanoi.
Kunnanjohtaja Tieva-Niittyvuopion mukaan asia on toistaiseksi edennyt niin, että Eiramon hakemus tuli kuntaan vireille. Se on yksittäinen ostotarjous kuntaan päin, joka käsitellään ensimmäisen kerran kunnanhallituksessa. Kunnanhallitus käsittelee asiaa ja tekee valtuustolle hylkäävän tai hyväksyttävän esityksen. Valtuuston käsissä on hyväksyä kaava, joka kertoo miten alueelle rakennetaan.

Inarijärvi on ikivanha kulkureitti

Inarin Luonnonstävien järjestämä Inarijärvi-risteily sisälsi musiikkia, puheita ja laulua, mm. kuorolaulua Ukonsaarella Katri Kittilän joholla.

6.9.2017

Inarijärven rantoja on asuttu tuhansia vuosia. Inarijärvi on myös ikivanha kulkureitti, jonka kautta ovat kulkeneet Ruijan rannoille paremman elämän toivossa kulkeneet nälkäpakolaiset samoin kuin pumpulitalven rahdinajajat talvella 1916. Inarijärven vilkasta historiaa muisteltiin Inarin Luonnonystävien järjestämällä kulttuuriristeilyllä.

Irja Jefremoff kertoi, että 1860-luvun suurina nälkävuosina järven yli meni suuri joukko suomalaisia Norjaan. Inarilaiset eivät katselleet tuota vaellusta sivusta, vaan järjestivät nälkäpakolaisille kuljetuksia sekä myivät ja antoivatkin matkaevästä. Moni matkalainen raapusti matkan varrella nimikirjaimensa johonkin Inarijärven rantojen rakennukseen - hyvällä tuurilla näitä vanhoja puumerkkejä voi vielä nähdä vanhoissa hirsissä.
Jefremoff muistutti, että kaikki suomalaiset eivät pysyvästi asettuneet Jäämeren rannalle. Osa heistä halusi palata takaisin Suomeen, mutta kaikki eivät enää palanneet vanhoille kotikonnuilleen vaan asettuivat elämään Inariin.
Inarijärven historiaan liittyy myös pumpulitalvi vuonna 1916, jolloin Kirkkoniemen kautta ryhdyttiin kuljettamaan pumpulia etelään. Pumpulipaaleja vietiin ainakin Tampereen puuvillatehtaille, joista pumpuli oli loppunut merisaarron vuoksi. Pumpulikuljetuksiin liittyi vaietumpikin puoli - pumpulin sisällä kuljetettiin myös aseita.

Hilpurin 100-vuotisjuhlassa laulettiin Kulkurin valssi

30.8.2017

Hilpuri Kukkolan 100-vuotisjuhlia vietettiin Ivalossa Attendo Auroran hoivakodissa lämminhenkisesti laulaen ja pelimannimusiikkia soittaen. Hilpuri muistutti, että varsinainen 100-vuotispäivä on vasta seuraavana päivänä.

– Nyt harjootellahan ja huomenna on juhlat kotiväen voimin, myhäili hyväntuulinen Hilpuri aidolla eteläpohjalaisella murteellaan.
Paikan päälle oli saatu harmonikansoittajaksi Ahti Similä ja kun Ahti kysäisi, millä laululla aloitetaan, niin Hilpuri sanoi, että Kulkurin valssilla.

Yhteislaulun lomassa Hilpuri innostui esittämään myös yhden laulun itse. Hän lauloi ulkomuististaan vanhan ja monta säkeistöä käsittävän Aapiskukko-laulun, jonka hän oli aikoinaan lapsuudessaan oppinut. Osanottajia Hilpurin laulu herkisti ja hiljensi niin paljon, että 100-vuotias juhlakalu naurahti pöydän päässä, että älkää nyt tyrmähän menkö!

Hilpuri Kukkolan elämäntaival alkoi 100 vuotta sitten Jalasjärvellä. Hän lähti nuorena tyttönä Vaasaan töihin, kävi siellä elokuvissa ja näki filmin Petsamon kalastuksesta. Hilpuri ihastui saman tien ”pohjoisen kirkkaisiin vesiin” ja päätti muuttaa Petsamoon. Petsamossa Hilpuri sai töitä ja asunnon Taka-Lapin ravintolasta.

Toimittajalta:
Saako Ivalojoelle lähteä harripilkille?

26. April 2017

Me inarilaisethan olemme tunnetusti kovia kalastamaan. Kalajuttuja kerrotaan saunanlauteilla, kahvipöydässä ja kovimmat kalastajat heittävät tarinaa jopa kaupan kassajonossa. Tänä talvena keskustelu on kääntynyt monesti kalastuslakiin ja nyt pilkkikauden ollessa kuumimmillaan, on kuntalaisten huulilla ollut kysymys siitä, missä kohti Ivalojokea saa oikein pilkkiä, vai saako siellä pilkkiä ollenkaan. Asia puhuttaa kuntalaisia, sillä Ivalojoellahan ollaan pilkitty iät ja ajat.

Kalastuslaissa 7§ kohdalla, Yleiskalastusoikeuksien alla sanotaan näin: ”Jokaisella on oikeus veloituksetta onkia ja pilkkiä sekä kalastaa silakkaa yhdellä vavalla siimaan kiinnitetyillä pystysuunnassa liikuteltavilla koukuilla.” Meidän tapauksessa voidaan varmaankin tuo silakka vaihtaa vaikkapa harjukseen. Mutta kun puhutaan jokikalastuksesta, niin seuraava kohta on syytä painaa visusti mieleen: ”Oikeudet eivät koske vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueita, eivätkä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty.”

Kysyin Lapin ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Jouni Hiltuselta missä kohti Ivalojokea pilkkiminen on sallittua. Hän kertoi, että vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueilla ei saa pilkkiä ja näiksi alueiksi luetaan ne vesistöt, joissa vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan päin. Jos pilkki siirtyy selkeästi pois avannon kohdalta kohti alavirtaa, niin silloin kyseessä on selkeä virtapaikka. Tällöin on syytä siirtyä esimerkiksi rannemmas, vähemmän virtaaville vesille.

Parhaat pilkkikelit ovat vasta tulossa, joten käydäänpä tämä vielä kerran läpi. Ivalojoella voi pilkkiä joen järvimäisissä laajentumissa, lompoloissa ja noh, suvantoalueilla. Kosket, niiden niskat ja muut joen virta-alueet tulee jättää suosiolla rauhaan.
Vielä ehtii näille jäille pilkimään.



ville.vaarala ät inarilainen.fi

Ivalon kylässä siivous- ja kierrätystempaus



26. April 2017


Inarin Luonnonystävät järjestää toukokuussa jo perinteeksi tulleen siivous- ja ierrätystempauksen ”I love Ivalo”.

Tapahtuman hyvä yhteistyökumppani on jäteyhtiö Lapeco. Myös Ivalon ala-aste osallistuu tapahtumaan viime vuoden tapaan ja mahdollisuuksiensa mukaan muutkin Ivalon alueen koulut.

– Siivous- ja kierrätystempauksen tavoitteena on aktivoida kyläläisiä koululaisten lisäksi siivoamaan katujen varsia ja viheralueita, sekä omia kotiteitä Ivalon keskustan ja lähiympäristön alueella. Myös Inarin kylissä voi samaan aikaan tempaista ympäristön kaunistamiseksi kesää varten. Lisäksi päivän tarkoituksena on korostaa kierrättämisen teemaa, kertoo Inarin Luonnonystävien puheenjohtaja Ilkka Roininen.

I love Ivalo-päivä pidetään perjantaina 26.5. alkaen kello 14. Tapahtuman viimeisimmässä suunnitteluillassa päätettiin, että I love Ivalo käynnistyy Ivalon tapahtumatorilta, joka löytyy Sairaalantien varrelta.
– Ivalon tapahtumatori on keskellä kylää, mutta kuitenkin sopivasti rauhallisella paikalla.
Tapahtumatorin läheisyydessä on monia katuja ja roskia varmasti riittää siellä kerättäväksi. Liikenne ei sillä kulmalla ole kauhean kovaa, joten siellä on siinä mielessä turvallista kävellä jakerätä roskia pientareilta, Roininen totesi.

Ilove Ivalo-päivänä tapahtumatorilta löytynee muun muassa peräkärrykirppis sekä neuvontaa kierrätyksestä. Jos joku haluaa tulla paikan päälle kertomaan kompostoinnista, niin yhteyttä voi ottaa vaikkapa Ilkka Roiniseen.

Suunnittelutilaisuudessa muisteltiin, että viime vuonna tapahtuma keräsiIvalon kylälle paljon innokkaita roskienkerääjiä. Koululaiset keräsivätroskia niin innokkaasti, että eivät olisi malttaneet edes lopettaa. Iltapäivällä moni koululaisten vanhempi liittyi talkooväen joukkoon ja moni aikuinen keräsi päivän aikana roskia kylältä vapaaehtoisesti muutenvain.

– Nellim liittyy mukaan tempaukseen ja kerää päivän aikana roskia omaltakylältä. Viimevuotiseen tapaan siivotaan myös Paatsjoen sillan pieli. Ikävä kyllä viime vuosi osoitti, että tarvetta on tuon alueen siivoamiseen. Paatsjoen sillan alue on yksi Nellimin kylän käyntikorteista eikä se saa olla siivoton, totesi nellimiläinen Tarja Arttijeff. Ivalon Kultahippu tarjoaa kahvit pullan kera perjantaina talkoiden jälkeen kaikille vapaaehtoisille.