Miljonääri Veikko Lesosen hotellihankkeen jätevedet valittajien huolena
Ivalolaisnaiselle ehdollista pahoinpitelystä
Rautulampi laittoi toimittaja Villen haarojenvälit koville
Karigaskeittiöiden pilkkikisoissa pelkästään siima on kireällä
70-vuotias Inarin Yritys suuntaa jo katseensa vuoden 2023 SM-hiihtoihin
Myrsky saamelaisten totuus ja sovintokomissiossa – valtioko sortaa?
Riutulan lastenkotia muisteltiin lämmöllä
Leijonat juurakkojen kimpussa
Pohjoisen jääkiekkotytöille hienosti turnaushopeaa
Wanhat tanssattiin vihdoin livenä
Anarâšah-yhdistyksen klubitapaaminen:
Riutulan lastenkotia muisteltiin lämmöllä
Makkaranpaistossa Marjatta Soikkonen, Veli-Matti Korppila ja Anu Avaskari.
– Jos muistelee sitä työn määrää, mitä lapset joutuivat Riutulan lastenkodissa tekemään, niin kyllähän siitäkin voisi kehittää minkälaisen kauhutarinan vain nykyajan tutkijoille. Sehän on ihan totta, että Riutulan lastenkotiin sijoitetut lapset joutuivat tekemään työtä, mutta niinhän kaikki joutuivat tekemään siihen aikaan. Ei ollut sellaista inarinsaamelaisten kotia ennen vanhaan, missä lapset eivät olisi joutuneet tekemään töitä, se oli luonteva asia siihen aikaan. Näin todettiin yhteistuumin Anarâšah-yhdistyksen Pááru-klubitapaamisessa lauantaina Riutulan Vasatokassa.
Vanhojen Inarinmaa-lehtien katsaus, osa 43
Leijonat juurakkojen kimpussa
Wanhat tanssattiin vihdoin livenä
Kuvassa parit vasemmalta oikealle: Eliel Kalla ja Britt-Inga Näkkäläjärvi, Aleksi Kantola ja Aada Rantala, Juhani Huotari ja Viivi Seppänen, Mikke Huhtamella ja Anna Ropponen, Arttu Kontsas ja Iida Tervahauta, Heikki Leppäkangas ja Janna Kukkala, James Lindholm ja Helmi Rapakko, Jonne Ylävaara ja Venla Portti, Matti Musta ja Petra Kyrö, Akseli Björksted ja Essi Poikkijärvi, Valtte Kontsas ja Tinja Hakovirta, Arttu Rentala ja Pihla Korva.
Kuva: Inka Lappalainen
Inarin kunta osti maata Mukkavuopajan varrelta
Kolmen raati
Onko Inarin kunnan kirjastoauto sivistystoimen helmi, jota voi entisestään kehittää ajan mukana, vai onko kirjastoauto jäänne menneisyydestä?
Siida uudistui ja laajeni Juhani Pallasmaan henkeä kunnioittaen
Vanha Siida oli mitoitettu 30 000 hengen vuotuiselle kävijämäärälle. Kun Siidan kävijämäärät alkoivat vähitellen kohota tasaisen varmasti ja vieraita tuli ympäri maailman, niin tilat alkoivat käydä ahtaiksi. -Vuonna 2019 kävijämäärä oli noin 120 000. Siidan suosio tuskin laantuu ja nyt on tilaa ja toimivuutta kävijöille ja samalla työntekijöille, vakuuttaa Minna Muurahainen.
Siida on nyt uudistettu ja laajennettu palvelemaan kasvavia toimintoja ja kovassa kasvussa olevia kävijämääriä. Siida avautuu uudistettuna yleisölle kesäkuun alussa. Siidassa on nyt paljon uutta, mutta uudistamisen kakkosvaihe toteutui kuitenkin alkuperäistä kunnioittaen, joten arkkitehti Juhani Pallasmaan arkkitehtuuri näkyy edelleen rakennuksessa.
Ei tilapäistä ajouraa Rajankankaalta Ivalon hautausmaalle
Äärelän suku kokoontuu heinäkuussa Leville
Inarilainen hyppäsi kirjastoautoon!
Toimittaja Ville on päässyt kirjastoauton kyytiin reitille Ivalo-Näätämö-Ivalo.
Seuraavassa Inarilaisessa Inarilaisen reportaasi kirjastoautokiertueelta. Pohjoisin pysäkki Näätämön Rajamotellin pihalla. Mitä matkalla näkyi ja kuului? Onko kirjastoauto inarilaisille tärkeä ja mikä on naisiaan uusi kirjastoautonkuljettaja Kati Vuoriaro, joka hyppäsi Terhon suuriin saappaisiin. Tästä lisää seuraavassa Inarilaisessa!
Kirjastoauto ei petä koskaan
– Hieno näkyhän tuo kirjastoauto on, harmi vain etten osaa lukea, tuumaili Sevettijärventien varressa asusteleva Hermanni Killanen, ja kutsui sitten Inarin kirjastoauton uuden kuljettajan, Kati Vuoriaron kanssaan kaverikuvaan.
Nykyaikana moni palvelu katoaa ja pettää, mutta kirjastoauto ei petä koskaan. Sitä odotetaan Sevettijärventien pysäkeillä kuin vanhaa ystävää konsanaan. Oli tuulta tai tuiskua, niin kirjastoauto puskee tiensä perille ja palvelee ihmiset parhaansa mukaan. Inarin kunnan kirjastotoimen kalustoon vuosikymmenet kuulunut Terho Myyryläinen on laskeutumassa lomapäivien kautta eläkkeelle ja kirjastoauton ratin takana on nyt uusi ”Terho” eli Kati Vuoriaro, jonka Terho viime talven aikana koulutti seuraajakseen. Inarilaisen iskuryhmä hyppäsi kirjastoauton kyytiin perjantaiaamuna, jolloin vuorossa oli Sevettijärven reitti ja kaukaisimpana pysäkkinä Näätämön keskusta. Auto lähti matkaan Ivalon kirjaston tallista viittä vaille aamukahdeksan ja takaisin Ivalossa oltiin iltakahdeksalta.
Koppelon vanhan koulun päiväkirjat, osa 5
Karigaskeittiöiden pilkkikisoissa pelkästään siima on kireällä
Kokko Pentti (kuvassa vasemmalla) kuittasi itselleen palkinnon vaaksan mittaisella raudulla. – Mikäs täällä on pilkkiessä, kun seura on hyvää ja tunnelma taivaissa.
Jo perinteeksi muodostuneet KK-pilkit keräsivät tänäkin vuonna reilusti toistasataa pilkkijää Luomusjärven jäälle. Vaikka kilpailun palkinnot olivat tänäkin vuonna huippuluokkaa, niin päivän parasta antia tarjosi pilkkikansan porinat – korona-aika on rajoittanut kokoontumisia, ja tällaisille tapahtumille on todellakin tarvetta. Tällä kertaa Inarilaisen toimitus ulkoisti pilkkikisaraportoinnin Karigasniemen kylän omalle moottoriturvalle, KarigasKeittiöiden Niku Rasmukselle.
Lukijan kuva
Isolepinkäinen Sevettijärvellä
Viivi Pyhäjärvi nappasi kaksi kultaa kuluneella kaudella
Isänmaallisten laulujen ilta Ivalon kirkossa
Hiljaisuuden ja luottamuksen iltamessu – Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Lasten ja nuorten liikuntakerhotoiminta jatkuu Ivalossa ja Inarissa
Jänkkävaaran hiihtokerho kokoontui viimekeleillä leikkimieliseen kisailuun, jossa kaikki olivat voittajia, saivat lämmintä mehua ja myös palkittiin.
Kuvat: Inarin Yritys
Toimintakeskuksen ja yläkoulun musisoijat yhdessä lavalla Sajoksessa
Vapun alla Ivalon yläkoulun nuoret, Ivalon toimintakeskuksen aikuiset sekä tukijoukot kokoontuivat ensi kertaa harjoittelemaan yhdessä konserttikokonaisuutta.
Tapani Kostamovaarakin kulki koillisella kulkuväylällä
Kukahan mahtoi olla se nuori lattamies? Hän oli varmaan Nellimin miehiä ja ikänsä puolesta voisi olla hyvinkin vielä elämässä, tuumailee Tapani Kostamovaara. Kuvat 1. Tapani Kostamovaara. Kuva E. Lilja 2, Tien syntymiselle on aina olemassa jokin syy. Pohjois-Suomen valtaväylän ”Koillisen valtareitin” syntytarina Jäämeren rannalle on yksi värikkäimmistä. Siihen sisältyy ihmisen unelmat onnesta ja paremmasta huomisesta. Tien syntyä maustavat myös pettymykset. Tien syntymisen kudinloimina ovat olleet myös traagiset tapahtumat. Katovuodet, nälkä ja sota. Myös ihmiskohtalot, niin tiensuunnittelijain, -rakentajien kuin kulkijoidenkin, muodostavat osan tien syntyprosessista. 3. Kartta (painettu 1946) ehti olla voimassa ainoastaan vuoden. 1947 Neuvostoliitto ”osti” Paatsjokivarren koskineen. 4. Tiesuunnitelma, joka ei ole toteutunut kuin osittain ja jonka toteutumisesta unelma elää edelleenkin..
Erkki Lilja
Kolumni
Pohjoisen merkitys kasvaa
Pitkän linjan työterveyshoitaja Riitta Osmonen:
Jokaisen työpäivän pitäisi olla TYKY-päivä
Riitta ja vanhat työkaverit lähdössä illalliselle työpäivän jälkeen perjantaina - tässä kuvassa Riitta on jo eläkeläisen statuksella. Kuvassa Minna Leppiaho, Seija Rauhala, Outi Harju, Marja Savunen, Paula Pulkkinen, Ansku Peltoniemi ja tietysti Riitta.
– Työpaikoilla TYKY-päivä on sellainen työhyvinvointia ylläpitävä päivä, joskus 90-luvulla näitä TYKY-päiviä ryhdyttiin viettämään. Työterveyshuollon näkökulmasta tekee mieli sanoa, että jokaisen päivän pitäisi olla työkykyä ylläpitävä päivä. Ei yksi työhyvinvointipäivä vuodessa takaa työkykyä, joten jokaisen päivän pitää olla TYKY-päivä, sanoo pitkän linjan työterveyshoitaja Riitta Osmonen.
We love Ivalo lähestyy - laitetaan taas kylänraitti siistiksi!
Ilkka Roininen esittelee Suomen luonnonsuojeluliiton myöntämää, Vuoden vapaaehtoinen 2021 -kunniakirjaa.
Ivalo eli kultaisia vuosiaan Ylä-Tuuloman rakentamisen aikaan
Ivalon kylä oli palveluja täynnä 1960-ja 70-luvuilla. Unohtaa ei sovi myöskään Timo Hyvärisen Ivalon Kirjataloa, jossa oli kirjanmyynnin lisäksi matkamuistomyymälä ja matkatoimisto. Hyvärinen ei perustanut sivukirjakauppaa Ylä-Tuulomalle, mutta hänkin hyödynsi Ylä-Tuuloman vuosia siten, että kuljetti lehtiä ja kirjoitustarvikkeita öisin Ylä-Tuulomalle ja tuli aamuksi Ivaloon liikettään avaamaan.
-Ylä-Tuuloman rakentamiseen aikaan Inarin kunnan asukasluku nousahti hetkellisesti jopa yli 8000:n asukkaan. Siihen ei Inarin asukasmäärä ole kertaakaan noussut Ylä-Tuuloman jälkeen. Ylä-Tuuloma oli kuin Klondyke, joka veti puoleensa tuhansia miehiä eri puolilta Suomea ja moni inarilainenkin lähti kohti Ylä-Tuulomaa keikkatyöhön ja hyvien tienestien ääreen. Näin kertoi historioitsija Irja Jefremoff Ivalon kyläyhdistyksen järjestämässä Ivalon historiaillassa. Ainola oli väkeä täynnä ja historiailta jatkuu Ivalon kiertoajelulla tiistaina 17. toukokuuta.
Päätoimittajalta
Natoon mennään – ja hyvä niin
Poikkeusoloissa aikaa sukututkimukselle
- Hannu Tanhua sukeltaa sukunsa saloihin
Petsamon historian lähteille Saamelaisarkistossa
Hannu Tanhua on jo sukututkimuksen konkari.
Poikkeusoloissa aikaa sukututkimukselle
- Hannu Tanhua sukeltaa sukunsa saloihin
Petsamon historian lähteille Saamelaisarkistossa
Hannu Tanhua on jo sukututkimuksen konkari.
Sana on vapaa
Inarin Yhteismetsä löysi osakkaitaan hyödyttävän kestävän ratkaisun IFL- alueelle
Mariann Aikion runokirja näki päivänvalon
Mariann Aikio ja Piiku Aikio olivat onnellisia, että kirjan julkistamistilaisuus saatiin viimein pidettyä. Koronatilanteen takia julkkareita jouduttiin siirtämään useamman kerran.
Viheliäinen korona-aika siirsi Mariann Aikion runokirjan julkistamistilaisuutta monta kertaa, mutta tänä keväänä tilaisuus saatiin viimein pidettyä Ivalon kirjastossa. Kirjan nimi on "Mondiet piegah mäccih ain – Miksi tuulet aina palaavat" ja se on kirjoitettu inarinsaameksi ja suomeksi. Julkistamistilaisuus oli lämminhenkinen ja paikan päällä oli tietysti runsaasti myös Inarin kansalaisopiston kirjallisuuspiiri Sanaseppojen jäseniä, sillä onhan Mariann ollut Sanasepoissa niin pitkään, että kuuluu jo kirjallisuuspiirin kalustoon.
