Paikallisuutiset

Katso videolta Finlandia varusmiesten esittämänä: Ivalon rajakarhut lähtivät reserviin – ”Jokainen meistä on maanpuolustaja”

Vänrikki Atte Pulkkisen isoveli houkutteli Aten Ivaloon. – Hän vakuutti, että Ivalossa tulee olemaan kovaa, mutta kivaa. Täytyy myöntää, että isoveli oli oikeassa. Kuva: Ville Vaarala

– Kyllähän harjoituksissa oli välillä kovia hetkiä. Muutaman kerran oli tosi uuvuksissa, mutta aina kaikesta selvittiin. Ei sitä koskaan vaivuttu ihan nollaan, koska aina tuli pääkoppa avuksi sekä porukan yhteishenki ja huumori. Jos fysiikka meinaa loppua, niin silloin mennään pääkopalla eteenpäin, linjasi Luton leukulla palkittu Ossi Ekdahl kotiuttamisjuhlassa Ivalon Rajajääkärikomppaniassa.

Kotiuttamisjuhlaa vietettiin maailman ajassa, jossa Venäjä käy yhä raakaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Maailman turvallisuuspoliittinen tilanne on monella tapaa jännitteinen. Eurooppaan ja samalla Suomeenkin on kohdistunut erilaista hybridivaikuttamista Venäjän taholta.

Lapin rajavartioston komentaja, eversti Jarkko Alén totesi puheessaan kotiutuville, että Suomeen ei nykyisessä tilanteessa kuitenkaan kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Tilanne lähialueilla on vakaa, mutta kuitenkin jännitteinen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Suomen puolustus muodostuu asevelvollisuuteen perustuvasta vahvasta kansallisesta puolustuskyvystä, joka on osa Naton pelotetta ja puolustusta. Me vastaamme itse valmiudestamme ja puolustuskyvystämme. Sitä emme voi ulkoistaa. Rajajoukoilla on tässä kokonaisuudessa oma tärkeä tehtävä, sanoi komentaja.

Katso video: Näin komeasti kajahtaa Finlandia rajakarhujen laulamana

Ivalosta kotiutuneet varusmiehet ovat osallistuneet yhteisiin harjoituksiin Suomen liittolaisten kanssa. Naton yhteinen puolustus perustuu jäsenmaiden vahvoihin sotilaallisiin kykyihin, mutta samalla tarvitaan yhteiskunnalta hyvää kriisinsietokykyä. Komentaja Alén oli varma, että Suomelta tällaista kriisinsietokykyä myös löytyy:

– Tähän meillä on hyvät lähtökohdat, sillä Suomessa on vahva yhteistyö sekä osallistumisen ja toisten auttamisen henki. Me luotamme toisiimme. Jokainen meistä on maanpuolustaja.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Te kotiutuvat varusmiehet olette sitä vielä enemmän. Teidän kokemuksenne varusmiespalveluksesta ei tule teiltä unohtumaan ja se jää teidän mieliin. Luja yhteishenki, opitut sotilaalliset taidot, kokemukset tehtävien suorittamisesta yhdessä palvelustovereidenne kanssa sekä huolehtiminen palveluskavereistanne ovat juuri sitä perustaa, jota Suomen turvallisuus tarvitsee.

Komentaja Jarkko Alén siteerasi puheessaan presidentti Sauli Niinistöä, joka on korostanut sitä, että suomalaisten täytyy pysyä vahvoina yhdessä - sillä tavalla varmistetaan rauha.

Kotiutuvat varusmiehet saivat Ivalon Rajankankaalla seurata uuden varusmieskasarmin rakennuksen etenemistä.

– Tämä uusi kasarmi valmistuu vuoden 2026 alkuun mennessä. Sillä taataan ajanmukaiset ja terveelliset tilat varusmiesikäluokille Ivalossa. Samalla mahdollistetaan tulevaisuudessa naisten vapaaehtoinen palvelus Ivalossa, kertoi komentaja Alén.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Äkkilähtö Ivalon aurinkoon. Näillä sanoilla kuvasi varusmiehen puheessaan vänrikki Atte Pulkkinen lähtöään Ivalon Rajajääkärikomppaniaan. Bussimatka tammikuussa kohti Ivaloa, ”elämän suurinta seikkailua”, oli vielä hauska, kun autossa heiteltiin herjaa tuttujen kavereiden kanssa.

– Perille päästyä hymyt hetkeksi hyytyivät, kun ilmoittautumisjonossa vihaiset alikersantit laittoivat meidät ruotuun. Ja ekana aamuna oli aamuliikuntana umpihankijuoksua, joka ensimmäisen kerran sai miettimään, mihin sitä oikein on tultu, vänrikki Pulkkinen sanoi.

Sissiristin miehet Pulkkinen ja Kontiosalo ylistivät Ivalon Rajan ruokia. – Metsässäkin jaksaa painella, kun tietää että sieltä pääsee vielä kasarmin ruokapatojen äärelle. Kuva: Ville Vaarala

Hän myönsi, että Ivalon rajakarhut olivat hieman ihmeissään, kun matka vei RUK:iin. Siellä metsään tottunut Ivalon sissi meinasi vähän seota siisteystarkastusten kanssa, mutta kaikkeen kuitenkin tottuu ja RUK:ssa vietetty aika tiivisti entisestään Ivalon miesten välistä rajahenkeä.

– Siperia opettaa. Meillä on takana kovia keikkoja, ja olemme päässeet kokemaan mitä tarkoittaa kunnon jalkaväkimiehen keli. Sehän meinasi olla enemmän sääntö kuin poikkeus meidän reissuilla, vitsaili Pulkkinen.

Vänrikki Pulkkinen antoi suurta kiitosta kaikille salaisille aseille, jotka auttoivat Ivalon rajakarhuja jaksamaan ja selviytymään kovista paikoista. Kiitos kuuluu tietysti hyville kouluttajille, mutta yhtä lailla keittiön maittaville sapuskoille ja sotilaskodin possumunkeille, varusvaraston väkeäkään unohtamatta.

– Ivalo opettaa, että kaikesta selviää, kunhan on asennetta. Me varmasti pärjäämme jatkossakin, kun vain asenne on kohdallaan, vakuutti kempeleläinen vänrikki ja Rajavartiolaitoksen sissiristillä palkittu Atte Pulkkinen.

Kukin saapumiserä saa aina valita keskuudestaan varusmiehen, joka on ansainnut rautasormuksen yhteishengen ylläpitämisestä. Rautasormus muistuttaa Suomen sotavuosista, jolloin suomalaiset näyttivät mitä on murtumaton yhteisöllisyys. Suomalaiset luovutttivat arvoesineitään, kuten kihla- ja vihkisormuksia, valtiolle ja saivat tilalle rautasormuksen.

Sakri Semenoja ja Eetu Buska halusivat Ivaloon sen vuoksi, että täällä pääsee haastamaan itseänsä. Kuva: Ville Vaarala

Tällä kertaa rautasormus myönnettiin Kemistä kotoisin olevalle alikersantti Eetu Buskalle.

– Minähän olin alkujaan Sodankylässä palveluksessa. Hain sieltä radistiksi ja siellä kuulin, että Ivaloon voi vielä hakea radistien kautta. Ajattelin, että minähän lähden haastamaan itseäni vielä kovempaan paikkaan ja pääsen näkemään vielä uusia paikkoja, kertoi Buska.

Hän sanoi rautasormuksen tulleen yllätyksenä, mutta hän tuumaili, että toki hän on aina tiukoissa paikoissa yrittänyt kannustaa ja auttaa palveluskavereita.

– Kyllähän siellä joskus kunto ja hermot meinasivat pettää. Eihän se aina naurata, kun on yhtä aikaa nälkä ja väsy eikä yhtään kuivaa kampetta päällä. Ja kaiken tämän päälle saattaa olla vielä kiire paikasta toiseen. Siinä pitää vain yrittää huolehtia itsestään ja samalla niistä kavereistakin. Porukallahan siellä ollaan ja kaveria pitää auttaa, ei kai siinä sen kummempaa, sanoi Buska vaatimattomasti.

Kotiutuskahveilla istui myös inarilainen vänrikki Sakri Semenoja. Hän kertoi, että hänelle oli aikanaan ihan itsestään selvää, että palveluspaikan täytyy olla Ivalon Rajajääkärikomppania.

– Sukulaiset ja kaverit on käyneet Ivalon ja Ivalo oli minulla ihan selkäytimessä. Ja alusta lähtien RUK oli myös tavoitteena.

Semenoja tuumaili, että kunto ei loppunut maastossa koskaan täysin, vaikka muutaman kerran oltiin kyllä äärirajoilla.

– Siinä on niin monta tekijää yhtä aikaa, mitkä vievät äärirajoille. On valvottuja öitä, ehkä vähän nälkää ja märkiä kamppeitakin. Mutta porukallahan siellä ollaan, eikä kukaan ole yksin huoliensa kanssa.

Ivalon Rajajääkärikomppaniassa joka mies saa erinomaiset sissi- ja erätaidot. Semenoja tosin arveli, että hän ei erätaitojen puolella aivan hirveästi oppinut mitään uutta.

– Ruuathan täällä on mahtavia. Sitä oli aina ilo palata maastosta takaisin, kun tiesi, että komppaniassa odottaa maan parhaat pöperöt. Kun miettii meidän joululounastakin, niin sehän oli aivan täydellinen. Ei siitä voi enää paremmaksi pistää.

Semenoja majoittui Ivalossa tilapäisparakkeihin. Vanha kasarmirakennus oli purettu ja uutta vasta rakennetaan.

– Majoituksen puolesta nuo parakit olivat ihan hyviä, ei niissä mitään vikaa ollut. Mutta eihän niissä tietenkään ole semmoista kasarmin tunnelmaa. Sitä kasarmielämää me saimme kuitenkin maistaa Haminan reissulla. Sehän oli vaihtelua siinäkin mielessä, että tuli koettua kasarmin tunnelmaakin.

Ossi Ekdahl palkittiin kotiutusjuhlassa saapumiseränsä parhaana Luton leukulla. Kuva: Ville Vaarala

Ivalon Rajajääkärikomppanian rakennustyömaa ei mitenkään vaikuttanut varusmiesten arkeen, paitsi sen verran, että välillä kuljettiin suojaliivit päällä ja käveltiin vähän eri reittejä, ettei kukaan jää rekan alle.

Uuteen kasarmiin tulee myös vapaaehtoisia naisvarusmiehiä. Vänrikki Semenoja uskoi, että naiset pärjäävät Ivalossa ihan hyvin:

– Onhan naiset pärjänneet hyvin Onttolassakin, miksei myös täällä. Kaikilla armeijassa pärjääminen on lopulta kiinni asenteesta.

Ivalon Rajajääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Mervi Urpilainen vertasi puheessaan varumiespalvelusaikaa bussimatkaan. Ivalon kotiutuskahveilla istuneet varusmiehet ehtivät tämän bussimatkansa aikana kokea kovia haasteita, ääriolosuhteita maastossa ja monenlaista keliä.

– Kohta bussi sapuu päätepysäkille. Pian ei ole tarjolla yhteistä ruokailua, ei vaatehuoltoa, ei helposti saatavia terveydenhuoltopalveluita. Revontuliakin joutuu katsomaan, ilman että teille siitä maksetaan.

– Jatkossa teidän on huolehdittava itse, että olette oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kukaan ei varmista, onko teillä kuivat sukat jalassa ja oletteko muistaneet syödä tai juoda, sanoi Urpilainen pilke silmäkulmassa.

Kapteeni Urpilainen korosti, että Ivalon antamat opit eivät jää vain varusmiespalvelusaikaan, vaan ne ovat oppeja, joita kannattaa hyödyntää myös siviilielämässä, työssä ja opinnoissa.

– Antakaa nyt itsellenne hetki hengähtää, mutta kun uusi vuosi koittaa, niin tarttukaa innolla asioihin, evästi Rajajääkärikomppanian päällikkö reserviin lähteviä nuorukaisia.

Ivalossa on ruuat viimeisen päälle. Vaikka kulutus on kovaa ja jatkuvasti liikkuu, niin paino taisi vähän jopa nousta, myhäili Luton leukulla palkittu pudasjärveläinen Ossi Ekdahl.

Artikkelia muokattu 13.1.2025, klo 9.12: Artikkelista korjattiin kirjoitusvirhe.

Lisää aiheesta

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä