Pääkirjoitukset

Päätoimittajalta: Tenon lohestuskielto mullisti Utsjoen elämän

Tenon lohestuskielto ja Tenon lohikato, mullistivat Utsjoen elämän. Samalla tietysti vaihtui aikakausi toiseen rajajoen molemmin puolin, sillä tilanne on katastrofaalinen ja musertava monella tavoin ja kokonaisvaltaisesti.

Tämä tuli selväksi seminaarissa Utsjoella, jossa aiheena olivat Tenon vesistön oikeudet ja erityispiirteet. Seminaarin ohjelma oli erittäin tiivis ja puhujia paljon. Sekin kävi selväksi puheenvuoroista, että kun nyt alkaa kolmas kesä, jolloin lohta ei pääse pyytämään, niin seuraukset ovat laajat niin taloudellisesti kuin henkisestikin.

Tänäkään kesänä ei kukaan voi kertoa tuoreita lohijuttuja. Tenojoella ei tapahdu sosiaalista kanssakäymistä ja lohestusperinne hiipuu. Vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa elämänsä ehtoopuolta viettävät, atlantinlohta ikänsä syöneet vanhukset saavat nyt olla ilman sitä kalaa, joka heidän elämäntapaansa ja vuodenkiertoon on kuulunut läpi elämän.

Lääkäri Heidi Eriksen toi esille myös somessa rehottavan vihapuheen, johon on saatu aiheeksi myös Tenon lohi - tai paremminkin lohikato. Saamelaisena Eriksenistä tuntuu tympeältä lukea kirjoituksia, joissa lohikadosta syytetään saamelaista kotitarvekalastajaa ja heidän perinteisiä kalastusmuotojaan.

Totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka nosti vahvasti esille, että tutkijoiden täytyisi kääntää enemmän katseet merelle. Mitä merellä on tapahtunut lohelle? Mikä vaikutus Tenon lohen elämään on Norjan harjoittamalla kassilohien kasvatuksella? Onko ilmastomuutos vaikuttanut lohen ravintoon ja kulkureitteihin? Pokan mukaan on selvää, että lisää tutkimusta tarvitaan ja nimenomaan meren osalta. Hän kaipasi tähän työhön mukaan kaikkia Jäämeren rantavaltioita ja samalla mukaan pitäisi saada alan huippututkijat - ja tietysti myös rahoitus.

Matkailuyrittäjä Petteri Valle totesi, että sydäntä riipaisee katsella jäistä vapautunutta Tenoa. Tavallisesti hänkin olisi nyt kulkuttamassa kevään ensimmäisiä ruokakaloja pöytään, mutta joki on kiinni. Valle oli surullinen Utsjoen nuorten puolesta, jotka nyt ovat hyvää vauhtia kasvamassa ulos perinteisestä, saamenkielellä tapahtuvasta kalastuskulttuurista. Hän otti esimerkiksi oman 17-vuotiaan poikansa. Olisi mukavaa ja tärkeää opettaa pojalle Tenon kalastusta, mutta sehän ei ole mahdollista. Valle muistutti, että nyt lujilla ovat jokivarren molemmin puolin niin talous, kieli, kulttuuri ja lopulta mielenterveyskin.

Lohi katosi Tenosta, mutta kalaa joessa silti on. Valle muistutti, että siellä on harjusta ja surullisenkuuluisaa kyttyrälohta, sekä meritaimenta. Meritaimenkanta saattaa olla todella suurikin. Valle pohti, että Tenon muuta kalaa voisi hyödyntää ja niiden pyynnistä voisi kehittää erilaisia tuotepaketteja matkailijoille. Teno olisi tietysti tärkeä myös matkailuyrittäjä Petteri Vallelle, mutta hän aavisti jo vuosia sitten, että lohiturismi tulee notkahtamaan, joten hän ideoi ja kehitti rinnalle kaikenlaista muuta matkailua ja erityisesti talvimatkailua.

Pitkän linjan perinnetietäjä Hans Olavi Kitti nosti yleisöpuheenvuorossa esille sen ikävän ilmiön, että Metsähallitus haluaa hävittää perinteisiä, vanhojen kalastusoikeuksien perusteella rakennettuja kalastustukikohtia, mökkejä ja kammeja, jotka kuuluvat saamelaiseen pyyntikulttuuriin. Ilmeisesti ainakin Luomusjärven seutuvilla on näitä rakennuksia. Kitti antoi ymmärtää, että Metsähallitus toivoo käyttäjien purkavan ne itse, tai muuten viranomaiset polttavat ne. Ex-oikeusministeri Pokka kuunteli mielenkiinnolla keskustelua ja kysäisi, olisivatko nämä tukikohdat suojelun arvoisia Museoviraston mielestä. Hans Olavi Kitti sanoi, ettei tiedä Museoviraston kannasta, kun saamelaisille nuo tukikohdat ovat tätä päivää, eikä vain historiaa.