Paikallisuutiset

Katso video: Ceeʒʒaž jooultueʹlää kajahti kauniisti Sevetin koulun joulujuhlassa – ”Tämä on kaukana mutta kansainvälinen opinahjo”

Sevetin koulun joulujuhla keräsi juhlasalin väkeä täyteen. Joululaulut kajahtivat vuoroin suomeksi, vuoroin koltansaameksi - kuten Varpunen jouluaamuna. Tietysti hauska ja jännittävä joulunäytelmäkin kuului asiaan - ja teemakin oli ajankohtainen: Jäämeren rautatie, joka uhkaa aiheuttaa päänvaivaa Joulupukille.

– Luvassa on varmasti oikea perinteinen joulujuhla, mutta tietysti nykyaikaisin maustein, myhäilee Toini Sanila Sevetin baarissa, jonne kirkkoväki on tullut ruokailemaan ennen osallistumistaan Sevetin koulun ja kylän joulujuhlaan.

Toini saapui ruokailuun Sevetin kirkosta, jossa aamulla pidettiin praasniekka.

Kirkossa laulettiin palveluksen jälkeen myös ortodoksinen onnittelulaulu ”Monia vuosia” kaikille mukana olleille, joilla syntymäpäivä lähestyy tai se on ihan äskettäin ollut. Kun isä Heikki Harvola kuulee baarissa, että maittavan ruokatarjoilun kirkkoväelle laittanut Marjo Semenoff kuuluu myös syntymäpäiväsankarien joukkoon, niin kajahtaa laulu vielä kerran kaikkien suusta:

”Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia..!”

Toini Sanila harmittelee, että hänellä on mennyt nyt monta Sevetin koulun juhlaa sivu suun, kun aina on tullut kaikkea pakollista menoa ja estettä.

– Nyt varauduin jo hyvissä ajoin, että nyt pitää päästä joulujuhlaan. Sevetin koulun joulujuhla on aina semmoinen yhteisöllinen ja hieno tapahtuma. Sellaisia saisi olla muissakin kouluissa.

Sevetin koulusta eläkkeelle jäänyt rehtori, ex-kunnallispoliitikko, yrittäjä Toini Sanila sanoo, että hänen ajatuksensa ovat aina Sevetin koulun puolella.

– Sevetin koulu on kolttakulttuurin sydän. Se on tälle seudulle elintärkeä koulu ja Sevetin kyläkoulua täytyy tukea kaikin tavoin. Sevetin koulu on kaukana, mutta kansainvälinen. Olen vakuuttunut siitä, että Sevetin koulu antaa lapsille vielä enemmän kuin sen normaaliopetuksen minkä koulut yleensä antavat. Opettajakunta on toki usein vaihtunut, mutta Sevetin koululla on aina ollut onni saada tosi hyvää opettajakuntaa, pohdiskelee Toini.

Samaa mieltä on Toinin vieressä ruokaileva Ritva Kytölä, joka asuu koulun pihapiirissä.

– Enhän minä tietenkään kaikkea tiedä mitä koulussa tapahtuu, mutta siinä pihapiirissäkin jo näkee, että koululla käy vierailijoita ja siellä ollaan kyllä tapahtumien keskipisteessä. Mistään ei jäädä paitsi, vakuuttaa Ritva.

Toini Sanila muistelee, kuinka hänkin yritti aikoinaan tehdä töitä sen eteen, että Sevettiin saataisiin ikäihmisille palvelutalo.

– Sitä yritettiin kovasti ja se oli lähellä tullakin, mutta hanke kaatui. Muistan ne syytkin, mutta ne eivät kuulu päivään, jolloin vietetään iloista joulujuhlaa. Se oli lähellä tulla ja palvelutalon aika olisi ollut juuri silloin. Nyt ne vanhan ajan ihmiset ovat niin vähissä, ettei sellaista palvelutaloa enää tule. Taikka tokihan aina tulee uusia vanhuksia, kun aikaa kuluu riittävästi, mutta aika on toinen. Tulisi nyt se palvelutalo edes Inarin Kirkonkylälle, joka on saamelaiskylä, tuumailee Toini.

Katso video: Vedenpyhitys Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkossa

Sevettijärvi-Näätämö -alueelle on viime vuosina muuttanut lupaavasti uusia asukkaita ja lapsiperheitä, mutta Toini sanoo, että asuntopula kuitenkin hidastaa muuttoliikettä.

– Nykyaikana olisi paljon enemmänkin ihmisiä, jotka haluaisivat elää tämäntyyppisissä kylissä, jos siihen olisi edellytyksiä. Meillä ei vain ole niitä asuntoja. Sevetin elinvoimaa pitää tukea kaikin tavoin ja toivon ja uskonkin, että kunnassakin mietitään myös tämän alueen asuntopolitiikkaa.

Entisenä Inarin kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana Toini Sanilaa kauhistuttaa suunnitelmat ajaa alas Ivalon terveyskeskuksen ympärivuorokautinen päivystys.

– Paikalliset tarvitsevat sen päivystyksen ja sitä tarvitsevat myös matkailijat. En voi tältä istumalta uskoa, että tällaisesta kansainvälisestä matkailukunnasta, jossa väkeä liikkuu ympärivuotisesti, heikennettäisiin terveyskeskuspalveluita. Toki meidän lähellä on Norjan Kirkkoniemi ja siellä on hyvät terveyspalvelut, mutta on siinä oma byrokratiansa ja voi olla myös kielivaikeuksia, kun Norjan kanssa asioi, hän muistuttaa.

Sevetin koululla juhlaa on valmistellut muitten oppilaiden mukana myös näätämöläinen Elmeri Kekäle, koulun 9.-luokkalainen.

– Tämä on mukava koulu, kun me kaikki tunnemme toisemme. Opettajatkin tuntevat meidät hyvin, tuumailee Elmeri.

Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvä Elmeri on jo mietiskellyt sitäkin, että mihin matka jatkuisi ysiluokan jälkeen.

– Ehkä muutan Rovaniemelle opiskelemaan. Isoveli asuu siellä ja hän muuttaa siitä kämpästä pois. Sitä en ole vielä keksinyt, että mikä voisi olla sitten aikuisena minun ammatti.

Elmeri lähtee koulumatkalle Näätämöstä bussin kyydissä. Matkalla hän nukkuu, tekee läksyjä tai katsoo puhelinta. Näätämön nuori mies tuntuu tuumailevan, että ehkä alkaa olla pian aikakin nähdä maailmaa vähän laajemmin:

– Onhan täällä kaunis luonto, mutta ehkä kesäisin ei ole niin paljon tekemistä, paitsi uiminen.

Jouluna Elmeri aikoi ottaa rennosti ja lepäillä:

– Ehkä tulee vähän mähöttyä sohvalla ja katsottua muutama elokuva...

Näätämöstä joulujuhlaan oli tullut myös perheenäiti Sini Länsman-Semenoff sekä pikkuinen Ánná Serafiina, joka viihtyi koululla vielä parhaiten Sini-äitinsä sylissä.

– Eskarilainen meiltä kulkee jo täällä Sevetin koulussa. Hän kulkee aamulla J-Bussilla. Meidän talolta on 400 metriä tielle ja viemme hänet joka aamu autolla siihen tien varteen bussille.

Sini sanoi, että Sevetin koulu on pieni ja ihana kyläkoulu.

– Kyläkoulun maailma on minulle hyvin tuttu, sillä minä kävin lapsena Nuorgamin koulua. Pienessä koulussa ja yhdysluokassa lapset tottuvat leikkimään ja tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Yhdysluokassa ryhmäydytään eri tavalla ja se on hyvä asia lapsen kehitykselle, hän kertoi.

Sini naurahti, että kun on kotoisin Nuorgamista ja lapsuuskoti sattuu olemaan aivan rajalla, niin eipä se eläminen sitten Näätämön rajakylässäkään ole mitenkään erikoisen oloista ja hän viihtyy siellä hyvin.

Sevetin kyläaktiivi Kauko Ljetoff kertoi, että Sevetin tietä on tänä talvena aurattu kohtuullisen hyvin.

– Lumethan pitää saada tien päältä pois heti aamulla aikaisin, ennen kuin siellä ajelevat rekat ja turistibussit. Jos ne ehtivät ajella sen vastasataneen lumen päällä, niin lumi tamppaantuu eikä sitä tietä enää saa puhtaaksi, ei varsinkaan huonoilla vehkeillä, joita täällä Suomen puolella tuntuu riittävän.

Kauko sanoi miettineensä, eikö Norjan puolen aurauskalustoa voisi tilata pitämään myös Sevettijärven tien kunnossa.

– Norjan puolella teiden talvikunnossapito näyttää olevan erittäin hyvää. Kun Näätämössä ylittää rajan, niin se tie on talvella kuin kesäinen pikitie, sitä aurataan niin hyvin. Heillä on hyvää kalustoa ja hyvät aurat. Norjalainen auramies voisi olla ihan mielissään, kun saisi urakan ajaa auralla myös Sevetintie puhtaaksi aina Nelostien liittymään asti.

Kauko Ljetoff kertoi, että hän ei ole laittanut vielä juomuksia tälle talvelle.

– Sain syksyllä niin hyvästi siikaa, että sitä on aika mukavasti pakkasessa. Ei ole vielä pakko lähteä juomuksille. Sitten kun lähden, niin minä varmaan laitan juomukset metsäjärveen. Sevettijärvi ei ole oikein hyvä talviverkostelupaikka, kun tuo järven siika ei ole niin hyväkuntoista. Sevettijärveä kalastetaan niin vähän. Sevettijärveä pitäisi hoitokalastaa nuottaamalla, mutta se on jo semmoinen urakka, että se kuuluu nuoremmille kuin minulle, hän arveli.

Turvejärveltä juhlaan oli tullut Sevettijärven kolmasluokkalainen Elle Jomppanen. Elle kertoi, että hän nousee aina varttia yli seitsemän - ja aina kuulemma väsyttää noustessa. Taksi tulee pihaan varttia vaille kahdeksan.

– Jos mua väsyttää, niin saatan nukkua taksissa. Tai sitten vaan istun. Seuraavaksi tulevat kyytiin Anna ja Samuel Porsanger. Joskus jutellaan sitten kuulumisia autossa.

Elle sanoi, että Sevetin koulua on oikein mukava käydä ja kaikki oppilaat ovat kavereita keskenään.

– Sevetin koulussa ovat parasta kaverit, liikkatunnit, kuvistunnit ja välkät, hän arvioi.

Koulun pihalta löytyy Angry Birds -puisto ja se on tullut vuosien aikana Ellelle niin tutuksi, että puistoon on kuulemma jo vähän kyllästynyt.

– Jouluna vietän perheen kanssa paljon aikaa. Isoveli tulee Tampereelta ja aion varmaan askarrella sen kaa. Sitten ollaan ulkona ja kaikkea sellaista. Joulu otetaan loman kannalta.

Turvejärvellä ollaan kaukana katuvalojen loisteesta, joten revontulet näkyvät siellä kaikessa loistossaan.

– Niihin on tottunut, mutta jos satun olemaan ulkona, kun revontulet on, niin kyllä niitä hetken tulee katsottua, kertoi Elle.

Kirjastoauto on yksi Inarin kunnan palveluista Sevettijärvelle. Elle on kirjastoauton suurkuluttaja, sillä hän kertoi käyvänsä autossa Turvejärven pysäkillä, mutta aina hän käy kirjastoautossa myös koulun pihamaalla, jonne kirjastoauto myös pysähtyy. Ellen mukaan kirjastoauton Kati on aina ystävällinen ja mukava kirjastoautonhoitaja, ja hyvin Elle muistaa myös Terhon, ja mukava kuljettaja oli hänkin.

Katso video: Sevetin kylän joulujuhlassa raikui koltansaame sekä suomi

8.-luokkalainen Pieti Niemenmaa on pitkän linjan Sevetin koululainen, sillä hän on kulkenut koulussa jo kielipesästä lähtien, joka on aina toiminut kyläkoulun pihapiirissä.

– Tämä on mukava pieni yhteisö. Kaikkihan me tunnemme toisemme, kun meitä on sen verran vähän. Tällä hetkellä oppilaita on 17. Täällä ei ketään kiusata ja opettajatkin ovat aina olleet hyviä, vaikka ovat välillä vaihtuneet, kertoi Pieti.

Johanna Nieminen oli Pietin rehtorina eskarista seiskaluokkaan asti. Pieti tunnusti, että ehkä vähän on ikävä rehtori-Johannaa, mutta toki hyvä rehtori on nykyinenkin.

– Minä opiskelen yhdysluokassa ja siinä on seiskoja, kaseja ja ysejä. Olen tottunut yhdysluokkaan. Siellä voi mennä myös toiseen tilaan, jos on vaikea keskittyä.

Vapaa-ajalla Pieti kertoi tekevänsä porohommia ja toki ”kavereitten kanssakin tulee pelleiltyä”.

– Juuri nyt koitetaan koota poroja. Ne yritetään saada tunturista lähemmäs aitoja, ja sitten ne erotellaan ja vasat merkataan. Tykkään porohommista ja poromiehen ammattikin on ollut harkinnassa, mutta katsotaan nyt vielä.

Pieti on kaksikielinen nuorimies ja kotona puhutaan koltansaamea. Kavereitten kanssakin Pieti puhuu koltansaamea, jos he vain kieltä osaavat.

–Jouluna ollaan perheen kanssa, otetaan rennosti ja varmasti myös kelkkaillaan, hän kertoi.

Vs. rehtori Roosa Kukkola kertoi, että joulujuhlaan alettiin valmistautua jo kuukausi sitten. Tonttutanssia on harjoiteltu kolme viikkoa kaikilla liikuntatunneilla.

Inarilaisen toimittajat ihmettelivät, kuinka hyviä esiintyjiä kaikki oppilaat olivatkaan. Rehtori Roosa arveli tietävänsä siihen ainakin yhden selityksen:

– Aika monta tuntia on tosiaan esityksiä harjoiteltu. Ja sitten meidän kokoisessa koulussa kaikkien on oikeastaan pakko esiintyä ja kaikki saavat esiintymiskokemusta. Joissakin isoissa kouluissahan se on semmoista, että siellä kiertää vuorot, että kenen vuoro on milloinkin. Meillä esiintyy kaikki.

Rehtori Roosa Kukkola arveli, että kun koululaiset tuntevat toisensa hyvin, niin sekin antaa esiintymisvarmuutta.

– Kaikki kannustavat toisiaan, eikä esiintymistä tarvitse sillä tavalla jännittää.

Roosa on tietysti samaa mieltä kuin oppilaansakin, eli ”Sevetin koulu on maailman paras”.

– Onhan tämä hieno koulu ja meillä on upeat oppilaat. Rehtorille tämä on ehkä vähän haastava kombo, kun minähän olen pääsääntöisesti luokanope ja hoidan siinä ohessa rehtorin tehtäviä. Paljon on uutta opeteltavaa, mutta hyvin on selvitty, kun työkavereina on kokeneita ja hyviä opettajia.

– Ja tarvittaessa apua löytyy myös sivistysjohtaja Ilkalta. Toki Johannakin (Nieminen) on puhelinsoiton päässä, mutta minä olen yrittänyt olla niin, että en kuormittaisi häntä kovin paljon, naurahtaa Roosa.

Viimeisellä kouluviikolla ennen joululomalle lähtöä riittääkin Sevetin koululaisilla säpinää, sillä keskiviikkona oli vuorossa uintireissu Ivaloon.

– Kirkkoniemen kylpyläuimahalli olisi lähempänä, mutta Ivaloon me menemme, kun siinä on vakuutusjuttuja, ja lisäksi Ivalossa on sitten suomenkielinen uintiopetus. Matka on vähän pitkä, mutta mehän olemme tottuneet pitkiin reissuihin ja uintipäivää odotetaan innolla.

Sevetin koulun väkeä hemmotellaan kaiken lisäksi omalla keittiöllä.

– Peppi tekee meille hyvää kotitekoista ruokaa, kiitteli Roosa-rehtori.

Tervehdyspuheessaan koulun joulujuhlassa hän mainitsi, että joululoma on ansaittu, sillä syksy on aherrettu ahkerasti ja vieläpä poikkeusoloissa, kun lisärakennus on parhaillaan remontissa.

Joulujuhlan jälkeen koululla pidettiin yhdessä luokassa myyjäisiä ja toisessa kahvilaa, joten säpinää riitti koulun katon alla pitkälle iltapäivään. Myyjäispöydän takana ahkeroi muun muassa Heini Wesslin.

– Opetan koulussa koltansaamen esi-kolmosia ja meiltä on kaksi lasta tässä koulussa. Sevetin koulusta taitaa tällä väellä, joka tänä päivänä täällä joulujuhlaa viettää, olla se yleinen käsitys, että tämä on ihana ja kotoisa koulu, hän kertoi.

Heini lisäsi, että tänä syksynä Sevetin koululla alkoi ensimmäistä kertaa koltankielinen luokka.

– Se on iso juttu, se on todellakin valtavan iso asia. Koltansaamen eteenpäin viemisessä joka ikinen asia joka vie kieltä eteenpäin on merkityksellinen. Voisi sanoa niinkin, että joka ikinen sana, jonka yksikin lapsi oppii, on meille äärimmäisen tärkeä kielen ja kulttuurin elossa olemisen kannalta, hän painotti.

Heini Wesslinin mukaan koltansaamen kieliyhteisö on niin pieni, että kaikki pienetkin voitot ovat merkityksellisiä.

– Sitähän me toivomme, että koltansaame tulisi näkyväksi ja kuuluvaksi. Olisimme iloisia siitäkin, jos vaikkapa Inarilaisessa tulisi näkyviin koltansaamea. Se omalta osaltaan kertoisi kieliyhteisölle, että kieli koetaan tärkeäksi. Jostakin näkökulmasta sille koltankieliselle lehtikirjoitukselle on lukijoita vain marginaalisesti, mutta kolttasaamelaisesta näkökulmasta se merkitys olisi jo ihan valtava.

– Koltansaamenkielessä materiaalia on vieläkin niin vähän, että kaikki materiaali on tarpeen. Kaikelle kielimateriaalille on käyttöä ja kaikki menee kuin kuumille kiville. Tekijöitäkään ei ole paljon, mutta esimerkiksi tässä Sevetin koulussahan niitä potentiaalisia tekijöitä tehdään lisää.

Sevetin koulun joulujuhlasta Heini nautti täysin siemauksin.

– Tämä on koulun joulujuhla, mutta samalla koko kylän tapahtuma. Tämä päivä kertoo siitä, että Sevetin koulu on kylän sydän. On todella mukavaa pitää pitkästä aikaa taas oikein kunnon joulujuhla koko kylälle.

Inarilaisen toimittajat kysyvät Heiniltä, millaisia jouluperinteitä on kolttasaamelaisilla.

– Se onkin vaikea kysymys yhtäkkiä vastattavaksi. Yksi jouluperinne Sevettijärvellä on ollut ja on varmasti vieläkin se, että suklaa ei lopu kesken. Norjan suklaatahan se oli ennen vanhaan ja eiköhän paljolti vieläkin.

Sevetin joulujuhla ajoittui samalle päivälle kuin Pyhittäjä Trifonin muistojuhla.

– Tämä on tärkeä päivä kolttasaamelaisille. Ennen sotia perinne oli se, että sitä tultiin jouluksi talvikylään ja siitä alkoi tiivis yhdessäolon aika.

Heini kertoi, että oikein vanhaan aikaan ei herkuteltu suklaalla, mutta kolttasaamelaisilla oli omat herkkunsa silloinkin:

– Yksi herkku oli sellainen, että jäisten variksenmarjojen päälle laitettiin poronlihakeiton päältä kuumaa rasvaa. Se rasva jähmettyi sitten jäisten marjojen päälle. Ja hyvää oli, kun ei siihen aikaan vielä liiallinen sokeri ollut pilannut ihmisten makuhermoja. Variksenmarjahan oli talvella käyttökelpoinen marja, kun se jäätyi ja säilyi hyvin. Hillaakin varmasti oli säilötty, mutta ehkä hilla meni myös myyntiin ulkopuolelle.

Koulun juhlasalissa tervehdyspuheen piti myös isä Heikki Harvola ja hän kertoi lyhyesti Trifon Petsamolaisesta.

– Alkujaan hänen nimensä oli Mitrofan, mutta kun hänet vihittiin Petsamossa munkiksi vuonna 1533, niin siinä hän sai nimen Trifon. Sehän oli myös vuosi, jolloin ensimmäiset saamelaiset Petsamon seudulla kastettiin.

Juhlaväki vietti Sevetissä joulujuhlaa hyvällä mielellä, mutta ehkä joukkoon mahtui pientä haikeuttakin, sillä isä Heikki matkaa ensi vuonna perheensä kanssa takaisin Etelä-Suomeen.

– Sehän on ymmärrettävää, että etelä vetää takaisin, kun siellä on suvut ja tutut paikat. Kunhan nyt vain saisimme sitten isä Heikin tilalle uuden ja oman papin. Toki matkapappi käy Rovaniemeltä, mutta kyllä meidän kaikkien toive on, että saisimme jälleen ikioman papin paikkakunnalle, sanoi Toini Sanila.