Paikallisuutiset

Koira on Rajalla korvaamaton partiokaveri – ”Saksanpaimenkoiran hajuaisti päihittää itärajan valvonnassa dronet ja tekoälyt”

Rajavalvonta kehittyy jatkuvasti ja tekniikka on yhä enemmän tukena myös itärajan valvonnassa. Yksi asia on kuitenkin pysynyt reilun sadan vuoden aikana muuttumattomana Rajavartiolaitoksen historiassa ja se on saksanpaimenkoira ja sen lyömätön hajuaisti.

– Ei ole vielä keksitty sellaista robottihaistelijaa tai dronea, joka korvaisi hyvän rajakoiran tuolla maastossa. Eikä sellaista tekniikkaa taida olla näköpiirissäkään, sanoo Lapin rajavartioston apulaiskomentaja, everstiluutnantti Mikko Kauppila.

Lapin rajavartiosto järjesti äskettäin Ivalon kasarmialueen ympäristössä Rajavartiolaitoksen 57:nnet rajakoiramestaruuskilpailut.

– Ivalo tarjosi erinomaiset olosuhteet ja kisassa vallitsi hieno yhteishenki. Saimme nähdä erinomaisia suorituksia Rajavartiolaitoksen huippuosaajilta, kertoo Kauppila, joka toimi kilpailun johtajana.

Yksilökilpailun voittivat vanhempi rajavartija Juha Heikkonen ja spu Nova. Koirakko sai korkeimman yhteispistemäärän kaikista kilpailun tehtävistä. Heikkonen ja saksanpaimenkoira Nova työskentelevät Lapin rajavartiostossa Ivalon rajavartioasemalla.

Kisan rajakoirat olivat pääosin saksanpaimenkoiria, mutta mukana oli myös labradorinnoutajia.

– Nämä on Novalle ensimmäiset rajakoirakisat. Nova on saksanpaimenkoira, ja se on rajakoira, mutta samallahan se on perhekoirakin. Yleensäkin rajakoirat ovat samalla perhekoiria. Pakkohan niiden on ollakin, kun ne kerran siellä rajavartijan kotona asuvat. Rajakoiran täytyy tulla toimeen kaikkien kanssa ja se kulkee mukana reissuilla siellä missä perhekin, kertoi Heikkonen.

Nova on Heikkosen rajavartijan taipaleella toinen rajakoira.

– Nova on isokokoinen uroskoira ja oikein itsevarma tapaus. Tämän kanssa on helppo mennä minne vaan ja tehdä töitä. Rajapartion mukana maastokeikoilla Nova kulkee oikein mielellään.

Nova on nukkunut monet yöt partiokämpillä. Se on taittanut matkaa itärajan pinnassa myös mönkijän kyydissä ja pärjännyt hyvin. Rajan helikopterin kyydissä Nova ei ole vielä ollut, mutta Heikkonen uskoi, että varmasti Nova hyppää vielä myös kopterin penkille yhdessä rajapartion kanssa.

– Sitäkin on opeteltu, että miten helikopterin kanssa pelataan, joten kopterikyydin ei pitäisi tuoda sitten yllätyksiä.

Heikkonen tuli Rajalle töihin 2002 ja sai ensimmäisen rajakoiran vuonna 2008.

– Kun entinen koira lopetti hommat, niin siinä oli kaksi vuotta taukoa ennen kuin otin Novan. Ne olivat pitkiä vuosia olla ilman koiraa. Ei sitä oikein osannut olla ilman rajakoiraa. Minä kyllä tykkään tästä hommasta.

Heikkonen lisäsi, että rajakoiramestaruuskisat otetaan tietysti tosissaan, mutta samalla kisat ovat sosiaalinen tapahtuma koiraohjaajille:

– On mukava nähdä Rajan koiraporukoita koko Suomen alueelta. Eihän me muuten niin hirveän paljon nähdä toisiamme. Kisoissa voi vaihtaa kuulumisia ja samalla näkee, mitä toiset ovat saaneet aikaan.

Vanhempi rajavartija Piia Määttä oli tullut kisoihin saksanpaimenkoira Iiriksen kanssa Kortesalmen rajavartioasemalta.

– 7-vuotias Iiris on vauhdikas, aktiivinen ja tykkää leikkiä. Iiristä ei tarvitse työntää liinasta, mikä tarkoittaa ohjaajan sanomana sitä, että se haluaa omaehtoisesti tehdä töitä. Minun pitää paremminkin vähän rauhoitella, että mennään vähän hitaammin eikä niin vauhdilla.

Määtän mukaan Iiriksen kanssa on sitä mukavampaa työskennellä, mitä enemmän koiralle tulee ikää.

Entä halusiko Määttä aikoinaan rajavartijaksi vai oliko tähtäimessä alusta lähtien rajavartija-koiraohjaajan työ?

– Kun hain kouluun, niin tavoitteena oli jo silloin, että haluan koiraohjaajaksi. Toki tiedostin sen, että ensin pitää opetella se rajavartijan perustyö. Olen aina ollut koiraihminen. Rajavartijan työ sopii minulle, kun siinä ollaan yhä paljon luonnossa ja paljon saa kävellä ulkoilmassa. Ei tarvi koko ajan istua tietokoneella.

Vapaa-ajalla Määtän rajakoira Iiris treenaa työtehtäviä, kuten moni muukin rajakoira. Koira tykkää treenaamisesta, joten sen ei ole mielekästä levätä vain laakereillaan kaikkea vapaa-aikaa. Samalla Iiris on myös kotikoira, joka mökkeilee ja kulkee marjareissuilla.

– Ja minulle oli selvää, että rajakoiran pitää olla saksanpaimenkoira. Jokaisella on rajakoiraroduista omat mielipiteet, mutta minä tykkään juuri saksanpaimenkoirista, jotka ovat fiksuja ja helposti koulutettavia.

Määttä sanoi, että häntä hieman jännitti kisatilanteissa oleminen.

– Totta kai jokainen testi vähän jännittää koiraohjaajaa. Ja siinä on sitten semmoinen juttu, että koirahan vaistoaa, että nyt minua jännittää. Osa koirista yrittää sitten parantaa omaa suoritustaan ja joku koira voi vähän hämmentyä ja katsella hetken aikaa muualle. Mutta nämä ovat asioita, jotka paranee treenien myötä koiralla - ja varmasti ohjaajallakin.

Rajakoirakisoja seurasi tarkkaavaisesti myös joukko entisiä Ivalon Rajan koiramiehiä. Yksi heistä oli evp rajavartija Tero Angeli, joka vakuutti olleensa koiraohjaajana ”seefferimiehiä”.

– Minulle ei jäänyt saksanpaimenkoirista mitään pahaa sanottavaa. Saksanpaimenkoirat ovat oppivaisia. Hyvin koulutettu rajakoira-seefferi on siviilissä kiltti ja tottelevainen. Sitä pikkulapset rapsuttelevat ja se osaa olla sosiaalinen myös muita koiria kohtaan, kertoi Angeli.

Katso video: Tässä Piia Määtän ja Iiriksen taidonnäyte

Eläkepäiviä viettävä koiramies Juhani Rantakeisu muisteli, että hän antoi aikanaan eläkkeelle lähtiessään Tico-rajakoiransa Tero Angelille ja koira vaihtoi siis käytännössä omistajaa.

– Tico olikin tosi hyvä jälkikoira. Sehän ei muuten Ticon elämää ja käyttäytymistä häirinnyt millään lailla, että omistaja vaihtui. Saksanpaimenkoiralle on luonteenomaista sellainen sopeutuvaisuus, että se vaihtaa omistajaa tosi nätisti. Kun muutama viikko oli vierähtänyt, niin ei Tico enää vilkaissutkaan Keisun perään, naurahti Angeli.

Vanhat rajamiehet vakuuttivat yhdestä suusta, että mikään metsästyskoira saksanpaimenkoira ei ole. Se voi olla kuulemma kaikkea muuta, mutta ei metsästyskaveri.

– Sillä ei ole sellaista metsästysviettiä, että sitä kannattaisi käyttää metsästyshommissa saatikka karhukoirana, kertoi Lasse Salminen.

1970-luvulla Rajavartiolaitos ryhtyi käyttämään rajakoiria myös huumekoirina, mutta 1970-luvun lopulla huumekoirien koulutus loppui, koska huumeet eivät olleet mikään merkittävä ongelma rajanylitysliikenteessä vielä silloin. 1990-luvulla oli taas aiheellista kouluttaa rajakoiria huumausainekoiriksi ja siitä on kokemusta myös Salmisella:

– Ei saksanpaimenkoiran kouluttamisessa huumausainekoiraksi ollut mitään vaikeutta. Tietynlaisista ominaisuuksista on kyllä etua. Kovin isokokoista koiraa on hankala käyttää ajoneuvoissa ja ahtaissa tiloissa. Partiokoiraksi sopii tulisempikin luonne, mutta huumekoiran tulee olla luonteeltaan rauhallinen, luottaa ihmisiin eikä säikkyä pienestä.

Kun vanhat rajamiehet innostuivat pohtimaan saksanpaimenkoiran erinomaisuutta rajakoirana, niin toki he korostivat myös koiran uskottavuutta:

– Jos on tiukka tilanne ja täytyy rauhoittaa ihminen, niin saksanpaimenkoira on silloin paikallaan voimankäyttökoirana.

Raja-Joosepin vanha koiratoimintavastaava, evp kapteeni Jari Huotari muisteli, että koiramiehillä ja tietysti koirillakin oli aikanaan iso rooli Joosepissa.

– Me tiesimme, että ihmissilmä ei löydä kaikkea, mutta koiran aistit on tarkkoja, ja se voi löytää rajatarkastuksessa jotakin mitä rajavartija ei havaitse. Mehän pidimme koiraohjaajien kanssa leirejä, ja joskus käytiin itärajan pinnassa Kippisjärven partiomajalla parin yön keikkoja ja tehtiin sinne maastoon jälkiharjoitteita.

– Kun menin Rajalle töihin, niin ne Rajan saksanpaimenkoirat oli ehkä vähän kovaluonteisia. Kun ohjaaja lähti lomalle, niin koira jäi vartiolle ja päivystäjä kävi heittämässä puolentoista metrin päästä ruuan sen seefferin eteen. Myöhemmin tyyli muuttui ja kun isäntä lähti lomalle, niin samalle lomareissulle lähti koirakin.

– Rajakoirat varmasti muuttuivat vuosikymmenten varrella ihmisystävällisemmiksi siinä kun maailma muuttui muutenkin. Mutta siitä huolimatta ne pysyivät jämäkkinä ja hoitivat tehtävänsä rajavartijan työparina. En minäkään usko, että mikään tekniikka tulee korvaamaan hyvin koulutettua rajakoiraa, vakuutti Huotari.

Vanhat rajamiehet muistelivat, että kovilla kesähelteillä täytyi aina partioreissuilla huolehtia, että koira saa juotavaa.

– Oli jopa niin, että loppuaikoina pyrittiin partioiden lähtöä aikaistamaan kesäaamuina, että koiralla on viileämpää kulkea. Rajamiehellähän ei ollut pakkasrajaa ollenkaan, mutta rajakoiran pakkasraja oli -22. Varmaan saksanpaimenkoira pärjää kovemmassakin pakkasessa, mutta se linjaus oli hyvin tarkka, että rajakoiran pakkasraja on -22 ja sillä selvä, sanoi Tero Angeli.

– Kyllä ne hyviä kavereita olivat kaikki saksanpaimenkoirat itärajalla. Ne jaksoivat kävellä ja niillä oli intoa kävellä. Enemmän ne jaksoivat kuin isäntänsä, kun ne innolla painoivat menemään, muisteli Rantakeisu.

Lapin rajavartioston komentaja, eversti Mikko Lehmus kirjoittaa tuoreessa Lapin rajavartioston koiratoimintaa ja sen historiaa esittelevässä kirjassa ”Parhainkin rajamies ilman koiraa on vain puolikas”, että tekniikka voi kaatua keleihin ja sääolosuhteisiin, mutta silloin kun tekniikka pettää, niin rajakoira vain jatkaa matkaansa.

Partiosotaa Luttojoen erämaassa – katso video Anterin kenttävartion raunioilta

Video: Ville Vaarala

Lehmus muistelee erästä etsintätehtävää, jolloin sumu, lumisade ja pimeys estivät tekniikan käytön, mutta sinnikäs rajakoira jatkoi jatkamistaan ohjaajansa kanssa ja lopulta he löysivät kylmettyneen, eksyneen pariskunnan. Toki rajakoira Japan sai sitten urheasta työskentelystään Kennelliiton myöntämän sankarikoiran arvonimen.

Kirjassa Rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseerina alkuvuoteen 2025 asti toiminut Janne Rapo uskoo, että rajakoiraa tarvitaan tulevaisuudessakin, joskin sen tehtävät voivat muuttua.

Rapo arvelee, että rajakoiria käytetään entistä enemmän räjähdekoirina eli ilmaisemaan räjähdeaineita. Hän muistuttaa, että koirien jäljestyskykyä ei pidä aliarvioida, sillä nykyisin tiedetään, että koiran voi totuttaa jäljestämään myös kovalla alustalla, kuten asfalttitiellä.

Rapon mukaan helikopterikin on jäänyt etsinnöissä toiseksi rajakoiraan verrattuna. Helikopteri on voinut löytää koiran vasta, kun koira on ohjannut kopterin tekemään etsintöjä oikeasta paikasta.

Rapo toteaa, että kukaan ei tiedä millaisille rajakoiran koulutuksille voi tulevaisuudessa olla tarvetta. Tiede löytää aina uusia ominaisuuksia koirista. Nykyisinhän tiedetään, että koira osaa haistaa vaikkapa syöpäkasvaimen tai se voi pelastaa diabeetikon hengen havaitsemalla matalan verensokerin.

Kun entiset ja nykyiset koiraohjaajat seurasivat mestaruuskisoja, niin kaikki olivat sitä mieltä, että Rajalla tekniikka muuttuu, mutta koira ei tietenkään muutu, mutta koirien käyttömahdollisuudet voivat kylläkin muuttua:

– Ihmiset oppivat koko ajan lisää koirista ja siitä, miten koiran erilaisia kykyjä voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää. Siinä mielessä me emme ehkä vielä tiedä kaikkea siitä, kuinka monipuolisiin tehtäviin rajakoira voi lopulta soveltua. Ja kun tekninen valvonta koko ajan kehittyy, niin sitä mietitään samalla, miten valvontatekniikkaa ja koiran kykyjä voitaisiin yhdessä integroida kokonaisjärjestelmään, pohdiskeli kapteeni Matti Pekkala.

Lapin rajavartioston apulaiskomentaja Mikko Kauppila kertoi samalla Lapin rajavartioston ajankohtaisista kuulumisista. Lapin rajavartiosto muuttaa ensi vuoden keväällä Rovaniemen Lähteentielle GTK:n vanhaan rakennukseen.

– Nykyinen esikuntarakennus alkaa olla yksinkertaisesti niin vanha, että on aika hakeutua toisiin tiloihin.

Kun Ivalon uudet kasarmitilat valmistuvat, niin sitten myös naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen Ivalon Rajajääkärikomppaniaan.

– Onttolassa on ollut naisvarusmiehiä jo jonkin aikaa. Ja Puolustusvoimissahan on ollut naisia yli 20 vuotta, joten ei naisten tulo Ivaloon ole enää mikään iso asia. Samat tehtävät heille asetetaan Ivalossa kuin miehillekin. Taistelukenttä asettaa samat vaatimukset kaikille, sanoi apulaiskomentaja.

– Ja Ivalon Rajajääkärikomppanian päällikkö on nainen, joten korkea aikakin saada naiset myös palvelukseen vapaaehtoisina, kun nyt Ivaloon tulee uudet ja hyvät tilat, sanoi evp rajakapteeni, Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jari Huotari.

Apulaiskomentaja kertoi jutelleensa uusimman saapumiserän nuorukaisten kanssa ja hänestä tuntui siltä, että Ivalossa palvelee nyt reilu sata äärimmäisen motivoitunutta miestä, joilla on intoa ja asenne kohdallaan.

Apulaiskomentaja kehaisi myös Cooperin testin keskiarvoa, mistä hän päätteli, että nuorukaiset ovat ennen Ivaloon tuloaan huolehtineet kunnostaan esimerkillisesti.

Komentaja Mikko Lehmus seurasi kisoja, mutta olipa hän ehtinyt osallistua myös valamarssille Anterin maastoon.

– Marssilla oli erinomainen tunnelma. Siellä oli hyväkuntoista nuorta väkeä, hyvällä asenteella liikkeellä.

Komentajan mukaan valamarssi ei ehkä laita varusmiesten kuntoa ja kykyjä aivan äärirajoille asti:

– Ideanahan varusmiespalveluksessa on nousujohteisuus. Päivä päivältä enemmän, pidemmälle, vahvemmin ja voimakkaammin. Koko ajan mennään johdonmukaisesti eteenpäin ja sitten kun ollaan kotiuttamisen kynnyksellä, niin sitten on ne vaativimmat harjoitukset niin taidollisesti, fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Valamarssilla ja muutenkin maastossa yksi tavoite on komentajan mukaan se, että varusmies ymmärtää ylläpitää omaa toimintakykyään:

– Hänen pitää ymmärtää, että energiaa täytyy saada. Hänen täytyy pitää omat materiaalit käyttökelpoisena mukana ja hänen pitää huolehtia omista jaloistaan ja pitää ne kunnossa. Nämä ovat keskeisiä teemoja silloin, kun Ivalon Rajajääkärikomppanian varusmiehet liikkuvat maastossa.