Muualta Lapista

Jääkäriprikaatin komentaja vaihtui – ”On ollut todella hienoa elää aikaa, jolloin tehdään historiaa eikä vain lueta sitä kirjoista”

Jääkäriprikaatin komentajan vaihtotilaisuutta vietettiin Sodankylässä maanantaina. Eversti Marko Kivelä aloittaa Jääkäriprikaatin komentajana vuoden 2025 alusta eli keskiviikkona.

Kivelä siirtyi Jääkäriprikaatiin Porin prikaatin apulaiskomentajan tehtävästä. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Pääesikunnan suunnitteluosastolla, puolustusasiamiehenä, pataljoonan komentajana sekä tasavallan presidentin adjutanttina. Jääkäriprikaatin komentajana kolme vuotta toiminut eversti Kimmo Kinnunen siirtyy Pääesikuntaan.

Eversti Kimmo Kinnunen korosti jäähyväispuheessaan saaneensa todistaa poikkeuksellista ja historiallistakin aikaa.

– On ollut todella hienoa elää aikaa, jolloin tehdään historiaa eikä vain lueta sitä kirjoista. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut hämmästyttävän paljon asioita ja muutoksia. On tapahtunut asioita, jotka ovat Suomen historian kannalta hyvin merkittäviä. Me Pohjoisen puolustajina olemme saaneet olla turvaamassa Suomen vapautta ja turvallisuutta myös näinä muutoksen aikoina.

Kinnunen muistutti, että myös hänen edeltäjänsä Sami-Antti Takamaan komentajakausi oli poikkeuksellinen globaalin koronapandemian vuoksi.

Mekin toteutimme toimia, joilla varauduimme entistä paremmin puolustamaan isänmaata, jos siihen tarvetta tulisi. Asiat olivat konkreettisia ja tunsimme tekevämme työtä, jolla todellakin on tarkoitus.

Kinnunen muisteli jo hänen komentajakautensa alussa tapahtuneita suuria muutoksia:

– 24 päivää komentajakauteni alusta koitti aamu, jolloin laajamittainen sota palasi Eurooppaan. Harva uskoi sen enää olevan mahdollista.

– Sodan alku ja jo sitä edeltäneet tietyt tapahtumat muuttivat Euroopan ja myös Suomen turvallisuusympäristöä todella paljon. Alkoi uusi epävarmuuden aika. Koko puolustusvoimissa ja myös täällä pohjoisessa kohotettiin valmiutta vastata mihin tahansa meitä kohtaavaan uhkaan. Mekin toteutimme toimia, joilla varauduimme entistä paremmin puolustamaan isänmaata, jos siihen tarvetta tulisi. Asiat olivat konkreettisia ja tunsimme tekevämme työtä, jolla todellakin on tarkoitus, Kinnunen sanoi.

Suomi haki Naton jäsenyyttä poliittisten päätösten mukaisesti vain muutama kuukausi Venäjän hyökkäyksen jälkeen keväällä 2022. Kinnunen kuvailee, että ennen pääsyä jäseneksi alkoi tietynlainen harmaa vaihe.

– Tärkeimmät kumppanimme halusivat tukea Suomea tässä epävarmuuden ajassa ja niinpä käynnistettiin merkittävä määrä nopeasti suunniteltuja ja toimeenpantuja sotaharjoituksia tärkeimpien kumppaniemme kanssa. Tämä näkyi myös täällä pohjoisessa. Yhdysvaltojen maavoimien eliittijoukon, 101. Maahanlaskudivisioonan osasto saapui Sodankylään ja aloitimme kahdeksan viikon yhteisen tiiviin harjoittelun. Se oli erittäin opettavaista molemmille osapuolille.

– Sen jälkeen on pohjoisessa toteutettu erittäin monta suurta tai vähän pienempää kansainvälistä sotaharjoitusta aluksi kumppaniemme ja lopulta liittolaistemme kanssa. Pole Star, Vigilant Knife, Arctic Forge, Northern Forest 23, Lightning Strike, Nordic Response 24, Northern Forest 24, siinä vain muutamia merkittävimpiä toteutetuista harjoituksista.

Kinnusen mukaan kansainvälisen harjoittelun lisäksi Jääkäriprikaatissa jatkettiin päätehtävää eli poikkeusolojen joukkojen kouluttamista ja tuottamista. Reservin kertausharjoituksia järjestettiin vuodesta 2022 alkaen merkittävästi aiempaa enemmän siihen saaduilla lisäresursseilla.

– Saimme lisää rahaa, mutta emme ihmisiä. Niinpä henkilökunta joutuikin venymään kestokykynsä äärirajoille toteuttaessaan kaiken entisen ja sen lisäksi paljon uusia tehtäviä. Siitäkin selvisimme pohjoisen sitkeydellä ja ammattitaidolla.

Kimmo Kinnusen mukaan pohjoisen alueen strategisen merkityksen kasvu on ollut täällä käsinkosketeltavaa.

– Merkityksen kasvusta on jo puhuttu pitkään, mutta minusta on tuntunut, että se on konkretisoitunut aivan eri tavalla viime vuosina. Suurvaltojen väliset geopoliittiset intressit pohjoisessa pitävät yllä myös sotilaallisia jännitteitä. Pohjoisen alueen tärkeys osana kansallista huoltovarmuutta nostaa myös alueen merkitystä.

– Suomen vahva maanpuolustustahto ja -kyky myös täällä pohjoisessa ovat merkittäviä naapureillemme Ruotsille ja Norjalle sekä koko Natolle. Jatkossa varaudumme yhdessä osana puolustusliittoa torjumaan kaikki mahdolliset uhat täällä pohjoisessa, muistaen kuitenkin, että kaikissa tilanteissa Suomea puolustavat ensisijaisesti suomalaiset sotilaat. Siksi jatkamme pitkää vahvaa työtä oman puolustuskykymme ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Puheensa lopuksi eversti Kimmo Kinnunen totesi, että on vaikeaa sanoittaa lyhyesti mitä muistoja kolmesta vuodesta jää.

– Kirpeitä pakkaspäiviä, yöttömiä öitä, merkittäviä kansainvälisiä harjoituksia, motivoituneita ja ammattitaitoisia pohjoisen puolustajia työssään kentällä, merkittäviä muutoksia ja haasteitakin, korkean tason vierailuita, erinomaisia taisteluharjoituksia ja taisteluammuntoja, erittäin ammattitaitoista arktista osaamista ja koulutusta, hienoja ja asialleen omistautuneita ihmisiä – sekä sotilaita että siviilejä, merkittävää ja tuloksellista yhteistyötä eri viranomaisten ja kumppaniemme kanssa. Aktiivista yhteistyötä lähimpien liittolaistemme kanssa, Uskomattoman upeita eräkokemuksia mittaamattomissa Lapin kairoissa vapaa-aikana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

– Ylivoimaisesti parhaiten kuitenkin mieleen jää erittäin sitoutunut ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka Jääkäriprikaatissa on. Teissä on pohjoisen puolustuksen selkäranka!

Hän vakuutti uudelle komentajalle eversti Kivelälle, että hän saa johtoonsa sitoutuneen ja ammattitaitoisen upean joukon, jonka kanssa kaikki vaikeudet ovat voitettavissa. Myös jatkossa Pohjoinen Pitää, hän päätti.

Eversti Marko Kivelä kertoi puheessaan, että pohjoinen ulottuvuus, Lappi ja Pohjois-Suomi mainitaan kehitettävänä painopistealueena Puolustusvoimia ohjaavassa valtioneuvoston puolustusselonteossa.

Kivelä kertoi suorittaneensa itse asevelvollisuutensa Jääkäriprikaatissa. Hän toivoi, että moni asevelvollisuutta suorittavista saa hänen laillaan kipinän harkita työuraa henkilöstöltään kasvavassa ja monenlaisia sotilas- ja siviilitehtäviä tarjoavissa Puolustusvoimissa.

– Asevelvollisuuden aikana hankitulla osaamisella ja henkisellä resilienssillä on käyttöä myös muissa yhteiskunnan toimintakykyä uhkaavissa kriiseissä ja teidän jokaisen elämässänne kohtaamissa haasteissa, Kivelä muistutti.

Hän otti puheessaan esille pienenevät asevelvollisuusikäluokat sekä kutsuntaikäisten henkisen ja fyysisen toimintakyvyn haasteet.

– Nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän puitteissa tämä edellyttää, että kutsunnoissa määrätään palvelukseen entistä useampi, että vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuu aiempaa enemmän naisia ja että asepalveluksen keskeyttäneiden määrää saadaan laskettua. Paras ja tärkein keino tavoitteiden saavuttamiseen ovat laadukas, mielekäs ja turvallinen asepalvelus. Yksilöiden toimintakyvyn kehittämistarpeet on huomioitava entistä paremmin palveluksen järjestelyissä, valinnoissa ja palvelustehtävissä.

– Sotilaallisen kurin tarkoitus on antaa perusteet taistelijan itsekurille: taistelija nousee poterostaan vastahyökkäykseen vain, kun hän tuntee kuuluvansa joukkoonsa ja haluaa täyttää tehtävänsä siinä. Kasvatetaan tuleva saapumiserä osaksi sellaista joukkoa, hän kannusti.

Marko Kivelä kertoi tietävänsä, että viime vuodet ovat vaatineet ammattisotilailta ja henkilökunnalta paljon, eikä puolustusselonteon arvio turvallisuuspoliittisen tilanteen kehityksestä lupaa sen helpottumista.

– Jotta pystymme tukemaan henkilöstön jaksamista, joka on sekä valmiutemme että suorituskykymme ytimessä, meidän on edelleen mietittävä uusia tapoja tasapainottaa eri tehtävämme. On myös pystyttävä tinkimään koetuista, hyväksi havaituista rakenteista ja menetelmistä – koska ne voivat olla liian raskaita pyöritettäväksi uusien tehtävien ohessa. Liittokunnassa kun on asioita, jotka on hoidettava liittokunnan tavalla.

Kivelä painotti yhteispohjoismaisen tukeutumisverkon kehittämisen tärkeyttä ja totesi että kysymys on suurista muutoksista.

– Se on keino merkittävästi vähentää riippuvuuttamme Itämeren kauppamerenkulusta tilanteen sitä edellyttäessä. Sotilaallisen avun ja erityisesti liittokunnan alueellemme suuntaamien joukkojen osalta sitä täydentämään tarvitaan Suomeen vastaanoton, tukeutumisen ja keskittämisen järjestelyt. Isäntämaatukeen on varauduttava oman puolustustoimen, oman operaatiomme kaikissa vaiheissa. Isäntämaatukeen liittyen kehitetään sotilaallista liikkuvuutta, logistiikkaa, ennakkovarastointia ja niiden edellyttämää infrastruktuuria. Tämä edellyttää poikkihallinnollisen ja viranomaisyhteistyön kehittämistä osana kokonaismaanpuolustusta sekä tiivistä yhteistyötä yhdessä Ruotsin, Norjan ja muiden liittolaisten kanssa.

Jääkäriprikaatin komentajan tehtävä on hänelle kunnia.

– Jääkäriprikaati on joukko, joka on aina täyttänyt saamansa tehtävät ja tehnyt erinomaista tulosta, hän totesi.

– Komentajan tehtävänä on pitää huolta alaisistaan ja hankkia joukolleen sen toiminnan mahdollistavat resurssit. Pidän näitä kahta keskeisimpinä monista tehtävistäni tulevalla komentajakaudellani, koska vain niiden avulla Prikaatina voimme täyttää saamamme tehtävät.

Kivelän mukaan Jääkäriprikaatin tehtävä pohjoisen puolustajana on säilynyt samana Sodankylän varuskunnan perustamisesta saakka.

– Yhdessä Rovaniemen varuskuntaan sijoitettujen osiemme kanssa me olemme puolen Suomen puolustajia täällä pohjoisessa, nyt osana liittokuntaa sotilaallisesti liittoutuneina. Mutta edelleen olemme täällä itse vastuussa, edelleen veteraanisukupolven työ ja veteraanien teot isänmaan puolesta mielessämme: Pohjoinen Pitää.