Ihmiset

Kaksaman Jan-Eerik Paadar ja Hannele Paadar ovat Vuoden käsityöyrittäjät: ”Mieltä lämmittää, kun tunnustus tulee asiakkailta”

Suomen Käsityöyrittäjät ry valitsi Vuoden käsityöyrittäjäksi 2024 Kaksama Craft Galleryn Jan-Eerik Paadarin ja Hannele Paadarin.

Palkintoperusteissa mainitaan, että yrityksen tuotteissa yhdistyvät perinteiset pohjoisen materiaalit, saamelaiskulttuuri ja kunnioitus paikalliseen luontoon.

– Kyllähän tämmöinen tunnustus varsin hyvältä tuntuu. Erityisesti tämä lämmittää mieltä sen vuoksi, että tunnustus tulee yleisöäänestyksen perusteella käsityönkuluttajilta itseltään, kertovat Jan-Eerik ja Hannele kotonaan Haukkapesäjoen rannalla.

Kaksama perustettiin 20 vuotta sitten, joten valtakunnallinen tunnustus sattui sopivasti yrityksen merkkipaalua juhlistamaan.

Katso video: Haukkapesäjoen rannalta löytyy meille kaikille tutut saamelaiset monitoimiyrittäjät

Video: Ville Vaarala

Paadarit perustivat Kaksaman vuonna 2004. Pariskunta oli muuttanut takaisin pohjoiseen vuonna 2003 jatkamaan Jan-Eerikin vanhempien, Inton ja Maaritin porotilaa, Inarin porofarmia.

– Käsitöihin erikoistunut Kaksama syntyi poromatkailuyrityksen rinnalle. Nimihän tulee Kaksamajärvestä, joka on tuossa 200 metrin päässä. Kaksama on sellainen sana, mikä sopii aina asiakkaalle, tuli hän mistäpäin maailmaa hyvänsä. Se kertoo jokaiselle yhtä paljon, tai yhtä vähän, yrittäjäpariskunta kertoo.

Rinnakkain toimivat Kaksama ja Inarin Porofarmi työllistävät pariskunnan lisäksi ympärivuotisesti yhden työntekijän, Jukka Kangasniemen.

– Verstaspuoli on rakennettu tuohon pihan toiselle puolelle autotalliin ja siellä me pusketaan Jukan kanssa hommia. Hannen työpiste on enempi tässä omakotitalon puolella, jossa hän työstää aika paljon nahkahommia. Meillähän tulee jokaiseen työhön poronahasta punottu nyöri. Kun tässä muuten ollaan melkein 24/7 yhdessä, niin ihan hyväkin, että kumpikin tekee näitä tuotteita vähän eri tiloissa, Jan-Eerik sanoo.

Jan-Eerik ja Hannele valmistautuvat parhaillaan uuteen talvikauteen.

– Paikallislehti tulikin vierailulle juuri oikeaan aikaan, sillä sesonki rysähtää käyntiin suoraan sanottuna huomenna ja seuraavan kerran puhalletaan sitten huhtikuun alussa. Seuraavat kuukaudet on täynnä tykitystä ja pihaan tulee kolmesta neljään bussia per päivä.

Kaksaman tuotannossa tärkeässä osassa ovat matkamuistot, joita tilalla vierailevat asiakkaat voivat ostaa suoraan Kaksaman käsityömyymälästä. Aikoinaan hirsinen myymälärakennus oli pienimuotoinen kotimuseo.

– Kun Siida tuli ja alkoi olemaan ympäri vuoden auki, niin ei meidän enää tarvinnut pitää kotiseutumuseota. Perinnetupa arkistoitiin ja osa esineistä meni Siidan kokoelmiin lahjoituksina. Sinne meni ainakin äidin ja isän peruja oleva peski ja lapinpukukoelma.

– Kyllähän siinä meidän kotiseutumuseossa kävikin väkeä joskus 30 vuotta sitten. Se oli sitä aikaa, jolloin Porofarmin puolella kesä oli pääasiallinen sesonki. Kävijöistä valtaosa oli Nordkappiin bussilla meneviä asiakkaita. Joskus 15 vuotta maailma sitten muuttui, kun joku postasi sosiaaliseen mediaan kuvan revontulista. Nyt sesongit ovat meillä kääntyneet vähän toisinpäin ja pystymme ottamaan kesällä vähän löysemmin, kertoo Jan-Eerik.

Kaksaman yrittäjäpariskunta on tottunut siihen, että Porofarmin talvisille asiakkaille pitää olla pieniä ja kauniita matkamuistoja, joilla on myös jokin oikea käyttötarkoitus.

– Sille linjalle me ei olla koskaan lähdetty, että liimattaisiin karvatupsu oksanpalaan ja myytäisiin jotain karvapeikkoja. Mutta sellaiset pienikokoiset tuotteet, jotka mahtuvat hyvin lentolaukkuun, kuten avaimenperät, sytytyspuikot, magneetit ja pullonavaajat, ovat hyvin kysyttyjä. Niiden valmistamiseen on käytetty paikallista materiaalia, muun muassa poronluuta ja koivua.

– Pullonaukaisija pitää ihme kyllä pintansa ja niitä vain pitää tehdä vuodesta toiseen. Ilmeisesti on sitten vielä paljon maita, joissa ei olla siirrytty tölkkeihin kuten Suomessa.

Kun Kaksaman historia aikanaan kirjoitetaan, niin koronapandemiaa se ei voi sivuuttaa, niin käänteentekevän mullistuksen korona aiheutti perheyritykselle.

– Ennen koronaa kaikki mitä myytiin, oli myyty omassa pienessä myymälässä tilalla vieraileville asiakkaille. Kun kaikki pysähtyi kerralla 2020 ja Porofarmin puolelle ei tullut asiakkaita, niin oli aikaa miettiä uusia kuvioita. Olimme Partakossa viisi viikkoa kämpällä. Ajattelimme laittaa mallistoa vähän uusiksi ja sitten päätimme, että laitetaanpas verkkokauppa pystyyn.

– Kun verkkokauppa lanseerattiin, niin siitähän Kaksama lähti laajempaan tietoisuuteen. Sosiaalisen median kautta sitä puskettiin tosissaan läpi. Ja tietysti someen laitettiin hyviä kuvia. Yhdellä hyvällä kuvalla myy enemmän kuin viidellä sivulla tekstiä, tietää Pohjois-Lapin Kameraseuran perustajajäsen Jan-Eerik Paadar.

Kun verkkokauppa kasvatti Kaksaman asiakaskuntaa, niin samalla oli tietysti kasvatettava tuotevalikoimaa.

– Hyvin paljon on myyty kaikkea mikä liittyy retkeilyyn. Korona-aika nostatti retkeilybuumin, eikä sille näy loppua. Puukot ja kuksat ovat vakiojuttuja, ja aika kysytty on tämä kalapappikin, sanoo Jan-Eerik ja esittelee pöydällä olevaa esinettä, jolla kala tainnutetaan.

Kalapappi on varmasti toimiva työkalu kalastajalle, mutta ulkonäkönsä puolesta se on niin kaunis, että sopisi vaikka kirjahyllyyn koristeeksi.

– Sehän kuuluukin saamelaiseen käsityötaitoon, että työkalut ovat toimivia, mutta myös hyvän näköisiä. Mehän käytämme töissämme sitä materiaalia minkä saamelaiset ovat ikiajat sitten jo hyväksi havainneet, kuten vaikkapa hirvenkontteja, poronsarvea ja poronnahkaa. Käytämme ikivanhoja materiaaleja, mutta ehkä vähän semmoiseen tämän päivän twistiin väännettynä.

Jan-Eerik huomauttaa, että duodjia ei Kaksamassa kuitenkaan tehdä:

– Ei me olla missään vaiheessa haettu Duodjin merkkiä.

Kun sesonki pyörähtää joulun alla tosissaan käyntiin, niin välillä Kaksamassa tarvitaan apukäsiäkin vakituisen väen lisäksi. Loistavia yhteistyökumppaneita Kaksamalle ovat Wilderness Hotels-ketju sekä Club Nord.

– Pienelle yrittäjälle tuo turvaa ja jatkuvuutta, kun saa tehdä yhteistyötä isojen kumppaneiden kanssa. Uskaltaisin sanoa, että kun minun vanhemmat aloitti Porofarmin pitämisen 80-luvun alussa, niin isot ketjut ovat siitä lähtien voineet luottaa siihen, että se mitä meidän kanssa sovitaan, niin se myös pitää ja toimii niin kuin junan vessa.

– Kun bussilastillinen väkeä lähtee hotellin pihasta kohti Kaksamaa, niin ei hotellinjohtajan tarvitse pelätä ja raapia päätään, että mitähän siellä tänä päivänä on tiedossa meidän asiakkaille, naurahtaa Jan-Eerik.

Yksittäisiä asiakkaita Porofarmi ei niinkään palvele, mutta kyselijöille Jan-Eerik kirjoittelee sähköpostiin poromatkailuyrittäjien yhteystietoja, jotka voisivat olla heille avuksi:

– Se ei ole meiltä pois, jos ohjaamme kyselijät ja yksittäiset matkailijat jonkun toisen luokse. Kaikkihan se jää sitten tänne Inarin kuntaan, jokainen veroeuro on tärkeä.

Kun Paadarit tekivät sukupolvenvaihdoksen 13 vuotta sitten, niin konseptia vähän muutettiin ja kirkastettiin yksioikoisemmaksi.

– Meillähän oli tarjottu melkein kaikkea kaikille, oli porosafareita, poromiehen päivää, kotaruokailuja ja kalastusretkiäkin. Me ajateltiin Hannen kanssa, että otetaan ihan tietty linja ja punainen lanka, mitä Porofarmi tarjoaa asiakkaille saamelaiskulttuurista ja poronhoidosta.

Kun bussi tulee talvella pihaan, niin asiakkaat viedään ensin aitauksen sisälle tutustumaan poroihin.

Aidalla asiakkaille kerrotaan poronhoidosta ja sen jälkeen mennään kotaan leivoskahvien äärelle kuuntelemaan käsitöiden valmistamisesta, materiaaleista ja saamelaiskulttuurista, jonka keskellä Paadarin perhe elää jokapäiväistä elämäänsä.

– Lopuksi mennään sitten meidän käsityömyymälään ja siellä asiakas ilahtuu tuotteita katsellessaan, että ahaa, minähän tiedän jo aika paljon näistä materiaaleista ja näiden tuotteiden käyttötarkoituksesta.

Jan-Eerik lisää, että aitauksessa olevat porot ovat eläkeläisiä eli eläkkeellä ajoporon tehtävistä.

– Huomasimme, että ihmiset eivät enää kaivanneet eläinvetoisia aktiviteetteja. Asiakkaat haluavat kohdata ja ruokkia poroja, mutta porolla ajaminen ei enää houkutellut kuten joskus ennen.

Jan-Eerik näyttää paikallislehden toimittajille kaikkein pyhimmän eli verstaan, joka toimii tällä hetkellä autotallissa ja on kompakti työtila kahdelle hengelle.

– Uudet ja vähän isommat verstastilat on tarkoitus laittaa pihapiiriin, mutta eipä tässä autotallissakaan sinänsä mitään vikaa ole. Työkalut mahtuvat tänne ihan hyvin ja tämä verstas on Kaksaman sydän. Joskus vähän kummastuttaa, kun jossain joku käsityöläinen odottaa, että kunnan tai yhteiskunnan pitäisi kustantaa hänelle toimitilat tai teollisuushalli, että hän saisi toimintansa käyntiin.

Tulevat kuukaudet Jan-Eerik ja Hannele paiskivat töitä aamusta iltaan ja työkuvioista on vaikea irtautua Haukkapesäjoen rannalla, kun siellä ”joka paikka on työpaikka”.

– Partakon mökki on meille tärkeä paikka. Siellä saa laittaa aivot lepäämään aina vähäksi aikaa. Ja huhtikuuhan me ollaan kiinni ja silloin ehtii nauttia kevätauringosta ja pilkkikeleistä. Tai itseasiassa Porofarmi on silloin kiinni, mutta Kaksama ei ole kiinni koskaan, Jan-Eerik tarkentaa.

Jan-Eerik tunnettiin aikoinaan myös kunnallispoliitikkona, mutta hän on varma siitä, että Inarin kunnan asioiden täytyy olla jo tosi huonosti ennen kuin hän enää lähtisi kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi.

– Yrittäjänä käytän nyt aikani yritystoiminnan kehittämiseen ja aikaa pitää olla myös perheelle. Meillä on neljä lasta ja yksi vielä, Valpuri, asuu tässä kotona ja käy kakkosluokkaa.

– Inarin kunnan asioita on hoidettu hyvin ja kunta elää matkailun ja palvelun tuottamisen varassa.

Jan-Eerik lukee aina mielenkiinnolla tuoreimmat Inarin kuntastrategiat ja hän tietää, että kunnallispoliitikot miettivät sitä samaa asiaa mitä hänkin usein pohtii:

– Matkailu on iso ja elintärkeä elinkeino, mutta samalla pitää miettiä sitä, että mitä muuta meillä voisi olla rinnalla. Matkailukin on haavoittuvainen, senhän me tiedämme, jotka olemme kokeneet lamat, Islannin tuhkapilvet, jenkkien talouskriisit ja koronat. Ja mitä porotalouteen tulee, niin luulenpa, että matkailutoiminta sillä puolen tulee lisääntymään. Lihakauppatilanne on haastava, joten matkailusta löytyy lisätuloja, ja mikäpäs siinä, poronhoitajahan on selviytyjä, joka on aina kohdannut muutoksia.

Inarin kunnan asuntopulaan ei ole ihmelääkettä ja Jan-Eerik ymmärtää hyvin, että Inarin kunnan rakennustuotannollakin on rajansa:

– Ihmiset voisivat ehkä nykyistä rohkeammin ottaa vähän riskiä ja rakentaa itse. Juutuanvaarassakin on nyt uudet kaavatiet ja toivottavasti sinne alkaisi nousemaan taloja.

Toki Jan-Eerik on huomannut sen, että Inarin kunnan alueella keskustellaan jo siitäkin, missä matkailun rajat menevät ja juttua riittää myös Inarijärven matkailurakentamisen ympärillä:

– Se on ihan hyvä, että matkailusta keskustellaan. Siitä pitääkin keskustella laajasti. Onhan siinä pohdittavaa, että millä tavalla kunnan tärkeintä elinkeinoa kehitetään ja kuinka vahvasti sen annetaan kasvaa.

Verkkokauppa kohdistuu käsityön myyntiin, sillä harva ihminen ostaa verkkokaupasta matkamuistoja…