Kulttuuri

Kapteeni Teräksen fiktio radasta Jäämerelle 1921

J ää k ä rikapteeni Jalmari Kasimir Kara (1890–1936), ent. Forsstr ö m , tuli tunnetuksi pikemminkin kirjailijana kuin sotilasansioistaan. H ä n k ä ytti 1920- ja 1930-luvulla salanimiä Kapteeni Teräs ja Eero Kaski . Kara kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Hämäläisosakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1908–1913 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1913.

Kara työskenteli Ab. Gottfrid Strömberg Oy:n palveluksessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan vuonna 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 1916 ja komennettiin edelleen keväällä 1917 Saksan meriesikunnan käyttöön. Meriesikunta lähetti Karan Suomeen suorittamaan erikoistehtäviä. Kara saapui Vaasaan Uumajan kautta, mistä hän toi mukanaan räjähteitä.

Vaasasta hän jatkoi matkaansa Lahteen, missä hän koulutti paikallisia suojeluskuntajoukkoja aina sisällissodan syttymiseen saakka. Suomen sisällissota Kara määrättiin sisällissodan puhjettua komppanianpäälliköksi Sysmän pataljoonan 2. komppaniaan. Sisällissodan loppupuolella 11. toukokuuta 1918 hänet nimitettiin 3. pataljoonan komentajaksi. Kara osallistui sisällissodan taisteluihin Savon rintamalla Nuoramoisissa, Heinolassa, Lusissa ja Hillosensalmella sekä rykmentin etenemiseen Selänpään, Heinolan pitäjän kirkonkylän ja Kouvolan kautta Kotkaan.

Sisällissodan jälkeen Kara nimitettiin 1918 ammattientarkastajaksi Oulun piiriin, ja hän toimi siinä tehtävässä kuolemaansa saakka. Kara toimi myös vuodesta 1927 alkaen Oulun piirin maahöyrykattiloiden tarkastajana. Kara on haudattu Lahteen.

Kirjassaan Petsamon rata – Isänmaallinen unelma (Helsinki : Karlsson & Jantunen, 1921) kapteeni Teräs kuvaa Osakeyhtiö Petsamon perustamista radan rakentamista varten. Osakeyhtiön toimitusjohtaja, insinööri Antti Jänkälä kirjoittaa kuvitellun valtionneuvostolle:

Radan rakentajan Osakeyhtiö Petsamon fiktiivisen toimitusjohtaja Antti Jänkälän perustelut radan rakentamisesta kirjassa Petsamon rata:

”Valtioneuvostolle. Aina siitä asti, jolloin Suomen Tasavallan omistusoikeus n.s. Petsamon maahan Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä tehdyssä rauhansopimuksessa v. 1920 vahvistettiin, on kysymys Etelä-Suomen yhdistämisestä rautatien avulla Petsamon jäämeren satamaan ollut maallemme ja eritoten liike-elämällemme päivänpolttava. Millään taholla ei ole voitu kieltää sitä suurta merkitystä, mikä mainitulla radalla tulisi olemaan, se kun avaisi sekä Atlantille että Siperiaan suuntautuvat kauppatiet ja uuden kulkusuunnan Jäämeren kalastuksen tuotteille, tukisi mitä edullisimmalla tavalla puutavarateollisuuden, vuoritöiden, mutta myöskin maanviljelyksen kehitystä Pohjois-Suomessa ja olisi monella muullakin tavalla siunaukseksi maamme elinkeinoelämälle.

Rahataloudellisista syistä ei Valtio ole näihin saakka kuitenkaan voinut ryhtyä rakentamaan mainittua rataa, jonka valmistukseen liittyy huomattavia vaikeuksia ja jonka kannattavuus varsinkin alussa saattaa olla epäilyksenalaista. Kun ei ole vakuuttavia toiveita valtiovarain sellaisesta lisääntymisestä, että mainitun radan rakennustöihin voitaisiin lähitulevaisuudessa ryhtyä, saa Osakeyhtiö Petsamo kunnioittaen anoa, että Valtioneuvosto harkitsisi oikeaksi myöntää yhtiöllemme oikeuden rakentaa Etelä-Suomea ja Petsamon satamaa yhdistävän rautatien seuraavilla ehdoilla:

Yhtiö rakentaa radan kokonaan omalla kustannuksellaan, sitoutuen saattamaan sen käyttökuntoon viiden vuoden kuluessa, laskettuna rakennusluvan myöntämispäivästä. Kun yhtiön tutkituttama ratalinja melkoisesti poikkeaa niistä suunnitelmista, joita Valtion asettama rautatiekomitea aikaisemmin on esittänyt, saa yhtiö huomauttaa, ettei se radan kulkusuuntaan nähden katso voivansa poiketa suunnitelmistaan; muista seikoista on yhtiö valmis neuvotteluihin Valtion edustajain kanssa.

Niin pian kuin rata on avattu yleiselle liikenteelle, luovuttaa yhtiö sen ilman korvausta, henkilökunta ja liikkuva kalusto mukaan luettuna, Valtion haltuun, sitoutuen samalla korvaamaan Valtiolle kaiken sen tappion, minkä liikenne mainitulla radalla mahdollisesti tuottaa kymmenenä ensimmäisenä vuotena radan avaamispäivästä lukien.

Valtio luovuttaa määräajaksi yhtiölle Paatsjoessa, Boris Glebin luona ja kokonaan Suomen alueella sijaitsevan Kolttakosken sekä oikeuden Paatsjoen varrella sijaitseviin malmisuoniin niiden rajojen sisällä, jotka yhtiön tutkijakunta oheellisissa erikoissuunnitelmissa on lähemmin määritellyt ja kartoittanut. Mikäli Suomen Valtiolla on omistusoikeutta siihen Kemijärvi – Suolijärvi – Simojärvi vaiheilla sijaitsevaan 20 000 ha käsittävään maa-alueeseen, mukaan lukien mainitun maalueen sisään lankeavan Kemijoen osan koskineen, jonka yhtiön tutkijakunta erikoissuunnitelmissa on tarkemmin rajoittanut ja kartoittanut, luopuu Valtio määräajaksi tästä omistusoikeudestaan yhtiön hyväksi.

Yhtiö sitoutuu lunastamaan Valtiolta päivän käypiin hintoihin ne metsät, jotka se aikoo hakkauttaa yllä mainituilla maa-alueilla niiden maanviljelystä ja vuorityötä koskevien tarkoitusperien saavuttamiseksi, jotka erikoissuunnitelmat selittävät. Niitä Valtion metsiä, jotka Petsamon ratalinjan varrelta kaadetaan, ei yhtiö korvaa.

Viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin Petsamon rata on jätetty Valtion haltuun, luovuttaa yhtiö tässä mainitut, Paatsjoen ja Kemijoen varressa sijaitsevat maa-alueet ja kosket kaikkine laitoksineen ilman korvausta Suomen Valtion haltuun ja omaisuudeksi.

Lopuksi pyytää yhtiö kunnioittaen huomauttaa, että se ei tähtää mihinkään liikeyritykseen, joka sille tuottaisi – tai saattaisi tuottaa voittoa, vaan on sen tarjousta pidettävä lahjoituksen luontoisena isänmaallisena tekona.

Allekirjoittajana oli Osakeyhtiö Petsamo toimitusjohtaja Antti Jänkälä

Kirjan mukaan Suomen valtio suostui Jänkälän esitykseen ja viiden vuoden kuluttua oli Rovaniemellä Petsamon radan vihkiäiset. Kirjoittaja ”Kapteeni Teräs” alias Jalmari Kara piti selviönä, että rata välillä Rovaniemi -Petsamo olisi sähköistetty. Voimalaitokset rakennettaisiin Kemijoen Pirttikoskeen ja Paatsjoen Jänis- ja Kolttakönkäseen, joista yksikiskoinen rautatie saisi käyttövoimansa.