Muualta Lapista
Kauneimmat joululaulut kaikuivat Majavan talossa Sallassa – Lue liki sadan vuoden takainen Olavi-pojan toive joulupukille
Kauneimmat joululaulut soivat tunnelmallisen Majavan talon noin satavuotiaassa pirtissä Kallungissa Sallassa.
Eeva ja Ahti Kantolan kotiin oli kokoontunut noin 30 laulajaa. Monet totesivat laulamisen ja kahvittelun lomassa, että tunnelmallisempaa ei voisi olla. Myös piha oli valaistu kauniisti lyhdyin ja kynttilöin.
Tilaisuuden järjesti Sallan seurakunta. Mukana olivat kirkkoherra Kimmo Kieksi ja kanttorin sijainen Laura Piilonen. Kauneimmissa joululauluissa kerätään kolehti maailman köyhien lasten hyväksi Suomen Lähetysseuran kautta.
Ahti Kantola luki tilaisuudessa vuonna 1920 syntyneen setänsä Olavi Kantolan 9-vuotiaana joulupukille kirjoittaman kirjeen.
”Kotona 24 päiv. Joulukuuta 1929. JOULUPUKKI. Päätin kirjoittaa Sinulle hyvä Joulupukki. Minä kyllä nyt sinuttelen Sinua, sillä olenhan tuntenut jo kauan, kun joka joulu olet meillä käynnyt. En kylläkään sinuttele äitiä ja isää, vaikka olen heidätkin tuntenut aika kauan, mutta Sinä tunnut minusta tutummalta.
Kun isä kuuli, että me äitin kanssa puhuttiin sinusta, niin hän sanoi: ”Minä en tykkää koko pukista, kun se joka joulu tulee käymään juuri silloin, kun olen illastamassa hevosta ja minä jo tiedän, että pöydän päässä oleva paketti on minun ja siinä on aina sama, villasukat.”
Empä ole vielä ehtinyt esittää toivomusta. Sanon vielä, että olen jo yhdeksän vuotta ja osaan lukea ja kirjoittaa, niin kuin näet.
Toivomukseni on, tuo minulle kirja. Meillä on kyllä muutama kirja, mutta niitä on niin vähä. Olen lukenut ne kaikki, paitsi en raamattua. Kun äiti kehoitti minua sitä lukemaan, niin minä sanoin, että se on raskasta luettavaa, vaikka siinä on kuviakin. Äiti tukisti minua. Enkä minä oikein tiennyt, mistä syystä.
Hyvä meille on osata. Minä kyllä pidän portaat puhtaina lumesta, että et niissä liukastu.
Minä olen Olavi, joka toivoo sitä kirjaa. Mikko on minua vanhempi ja suurempi. Nuorin veli Lauri on taas neljää vuotta nuorempi ja vielä huntalo. Kaikki me toivomme, että ehtisit meillä käymään. Terveisin Olavi”