Ulkomaat

Kauppisten Matkapäiväkirja Itä-Grönlannista

Tasiilaq, entiseltä nimeltään Ammassalik, on Itä-Grönlannin suurin asutuskeskus. Ammassalik tarkoittaa Jäämeren kalalajia, villakuoretta, jota on esiintynyt suurissa määrin alueella. Sinne matkamme elokuussa 2025 suuntautui yhdessä lapinlahtelaisen Kaatrasalon pariskunnan kanssa. Rakennusmatkat heidän kanssaan ovat tuttuja, sillä kaksi vuotta sitten teimme yhteisen vapaaehtoisreissun Ukrainaan, jossa rakensimme kaksi pientä elementtitaloa sodassa kotinsa menettäneille perheille.

Tapasimme Kaatrasalot Kööpenhaminan kentällä, josta matka jatkui Länsi-Grönlannissa sijaitsevan Nuukin kautta maan itärannikolle.

Jos kaikki olisi mennyt niin kuin Strömsössä, olisimme päässeet perille yhden vuorokauden kuluessa. Sen sijaan matkaan tuli mutkia ja lisäseikkailuja konevian ja haastavien sääolosuhteiden takia.

Grönlantilaiset tai kalaallit ovat hyvin kärsivällistä kansaa. Heillä ei ole kiire ja on selvää, että ihmissuhteet ovat asioita tärkeämpiä. Ihan kuin kiire olisi kadonnut sillä hetkellä kun laskeuduimme Grönlantiin. Se oli hyvin opettava kokemus. Sääolosuhteet määrittelevät pitkälti paikallisten elämää ja erityisesti aikatauluja.

Lentojen peruuntumisen takia viivyimme Nuukissa useamman päivän. Paikallisten hotellien ollessa täynnä, lentoyhtiö tarjosi majoitusta mm. paikallisessa HopLopissa, mistä kuitenkin kohteliaasti kieltäydyimme, sillä saimme majapaikan paikallisen seurakunnan rukoushuoneelta.

Nuuk on Grönlannin pääkaupunki, missä erityisesti vanhakaupunki ja paikallinen museo olivat näkemisen arvoisia. Viisi päivää suunniteltua myöhemmin matka Nuukista jatkui potkurikoneella itärannikolle Kulusukiin, jossa on vanha 2. maailmansodan aikainen lentotukikohta. Kulusukissa matkustajat siirrettiin helikopteriin, joka lennätti meidät 25 kilometrin matkan Tasiilaqiin, johon ei lentokoneella pääse.

Tasiilaqin helikopterikentältä meidät haki saksalainen Thinka, joka hollantilaisen miehensä Peterin kanssa on asunut kylässä 10 vuotta. He ovat lähetystyössä Tasiilaqissa ja tekevät työtä paikallisen helluntaiseurakunnan parissa. Matkamme tarkoitus oli auttaa rukoushuoneen laajennustöissä, sillä viis vuotta sitten valmistunut rakennus on käynyt pieneksi.

Paikan päälle saapuessamme työt alkoivat saman päivän aikana rungon rakentamisella. Ensimmäisen viikon aikana saimme tehdä töitä hienossa, vaikkakin viileässä syyssäässä. Lämpötila ei kahden viikon aikana noussut montaa kertaa +10 asteen yläpuolelle.

Tasiilaq on monivärinen kylä, joka muistuttaa rakennustyyliltään Norjan rannikkokyliä. Tasiilaqissa asuu noin 2000 henkeä, ja on Itä-Grönlannin suurin asutuskeskus. Kylä sijaitsee vuonon rannalla, jossa seilaa erikokoisia jäävuoria. Talvisin vuono jäätyy, jolloin ruokaa ja muita tarvikkeita tuovien rahtilaivojen pääsy kylään estyy seuraavaan kesään asti.

Tasiilaqissa on teitä parinkymmenen kilometrin verran, muuten kylä on eristyksissä muusta asutuksesta. Helikopterilla tai kesäaikaan veneillä pääsee viereisiin kyliin sekä läheiselle Kulusukin lentokentälle, josta on lentoyhteys pääkaupunki Nuukiin tai Islantiin. Grönlannissa ei ole teitä kylien ja kaupunkien välillä lainkaan, minkä takia maassa on enemmän veneitä kuin autoja.

Matkamme aikana näimme hylkeen- ja valaanpyytäjiä, jotka olivat vetäneet kaksi valasta läheiselle luodolle nyljettäväksi. Valaanlihaa käytetään muun muassa grönlanninkoirien ruoaksi, joita olikin suuri määrä kylän reunamilla. Peterin ja Thinkan lapset olivat erityisen kiintyneitä perheen parin kuukauden ikäisiin koiranpentuihin, joista tulee hyviä rekikoiria.

Sunnuntaisin pidimme vapaata töistä, ja ehdimme käydä tutustumassa Tasiilaqin ympäristöön. Kylää ympäröivät joka puolella jylhät vuoret. Yksi kauneimmista paikoista on Kukkalaakso, jonka läpi virtaa pieni joki vesiputouksineen. Jylhien maisemien keskellä oli erittäin kipeää nähdä kyläläisten pahoinvointia, joka tuli konkreettisella tavalla vasten kasvoja.

Vierailumme ajalle osui veronpalautusten maksupäivä, jolloin ihmiset olivat rahoissaan. Sen myötä kauppojen alkoholin myynti kasvoi huomattavasti. Viikonloppuna kaduilla näkyi leikkiviä lapsia ja nuoria sekä suuri määrä päihtyneitä aikuisia.

Tasiilaqin kylä on maailman itsemurhien tilastokärkeä, ja ihmisten pahoinvointi on käsinkosketeltavaa. Ennen matkaa olimme katsoneet YLE Areenasta Tasiilaqista kertovan dokumenttiohjelman ”Kylä, josta lapset katoavat”. Se antaa karun kuvan ihmisten arkielämästä eristyneessä kylässä.

Lasten kärsimyksen saatoimme vain aavistaa kun viikonloppuna rakennustyömaan viereiset talot täyttyivät aikuisista olutpulloineen lasten pyörien seistessä ulkopuolella kertomassa heidän läsnäolostaan. Yhtenä yönä meidät herätti naapuritalon rappusilla itkenyt nainen, joka huusi tuskaansa sydäntä särkevästi. Kahden viikon aikana tapasimme useasti kodittoman nuoren naisen, joka etsi seurakunnasta ruokaa ja apua vaikeaan elämäntilanteeseen. Viikonlopun aikana yhden seurakuntalaisen isä viereisessä kylässä oli tappanut toisen miehen.

Tällaisia tarinoita kuulee valitettavan usein, ja ne omalta osaltaan luovat uusia traumoja ihmisten elämään. Perheiden ja lasten hätä on suuri, ja kunnalla ei riitä resursseja ja työntekijöitä vastaamaan haastavaan tilanteeseen.

Kuitenkin kaiken keskellä paikallinen seurakunta kasvaa ja perhe kerrallaan pääsee vapaaksi riippuvuuksista ja alkaa eheytymään menneisyyden haavoista. Lähtiessämme helikopterilla Tasiilaqista kohti viereistä Kulusukin lentokenttää emme voineet kuin nostaa hattua ihmisille kuten Peter ja Thinka. He ovat jättäneet ns. helpon elämän Euroopassa ja valinneet asettua Grönlannin kansan rinnalle heidän iloissaan ja suruissaan tuoden sanomaa Jumalan anteeksiannosta ja mahdollisuudesta aloittaa uusi elämä ilman riippuvuuksia.

Vierailumme lopuksi olimme saaneet laajennusosan vesikaton alle sekä ulkovuorauksen valmiiksi. Sisätöiden loppuunsaattaminen jäi Peterin ja paikallisten vastuulle. Rukoushuoneen ulkopuolella on kyltti, jossa lukee ”Fredens Hus”, eli Rauhan Talo. Sitä toivomme ja rukoilemme, että jokainen Tasiilaqin talo voisi myös olla sellainen.

Suvi ja Tapani Kauppinen Ivalosta