Ajanviete

Kuningasrapusafarilla näkee ruuan matkan merestä lautaselle

Ensimmäiset kuningasravut saapuivat Murmanskinvuonoon 60-luvulla Neuvostoliiton siirtäminä. Muutamasta ravusta levisi nopeasti nykyinen miljoonan ravun väestö, joka ylettyy nyt Barentsinmerelle saakka.

Olen matkalla Pykeijan kylään Aurora Holidaysin järjestämällä kuningasrapu -safarilla, jonne myös entiseltä nimeltään oleva kamtsatkanrapu on levinnyt Murmanskin vuonosta 80-luvulla.

Neuvostoliittolaiset tutkijat halusivat tuoda taloudellisesti tuottoisia rapuja myös länteen. Kylmissä vesissä ilman vihollisia menestyvä kuningasrapu lähti leviämään nopeasti Norjan puolelle ja jatkaa edelleen leviämistään lännempään. Muutamasta Kuolavuonoon istutetusta kuningasravusta on kasvanut miljoonien kanta, joka ylettyy pitkälle Jäämerelle Norjan rannikolla.

Matka Pykeijaan kestää kaksi tuntia. Ajomatka kiemurtelee Pohjois-Norjan upeissa tunturimaisemissa. Osa retkellä olijoista pääsi jopa bongailemaan lintuja matkan varrelta.

Pykeija on pieni noin 160 vakituisen asukkaan kylä Norjan vuonolla. Kylä elää nykyään kuningasravusta, jota joko kalastetaan myyntiin tai järjestetään safareita turisteille. Siitä on tullut iso tulonlähde, joka on herättänyt pikku-Suomeksikin kutsutun Pykeijan kylän henkiin.

Kuningasrapu on arvokas kalastustuote, jota riittää vesissä vaikka kuinka paljon. Norjan viranomaiset ovat kuitenkin asettaneet pyynnille rajoituksia, joilla turvataan elinkeinon pysyvyys. Rajoitukset vaihtelevat pyydystystarkoituksen ja paikan mukaan. Pykeijan alueella rajoitukset ovat tarkemmat, eivätkä turistit saa pyydystää rapua omillaan. Lännemmässä Norjassa rapua saa taas kalastaa enemmän, sillä laji halutaan poistaa alueelta kokonaan ja estää sen leviäminen Lofooteille.

Aivan harmiton rapu ei kuitenkaan ole. Tavallista kalastusta tekevät eivät pidä ravun läsnäolosta, sillä suurikokoinen rapu syö ja tuhoaa kaiken matkaltaan. Sillä ei kokonsa ja kuorensa ansiosta ole Norjan vesissä oikeastaan yhtään vihollista, joka myös mahdollistaa sen nopean leviämisen. Suurimmillaan kuningasrapu voi kasvaa jopa 13 kiloiseksi, mutta niin isoja ei ole vuosikausiin näkynyt. Suurimmat pyydetyt ravut ovat olleen noin viisikiloisia.

Aurora Holidaysin opas Sonja Hyppänen pitääkin ravun syömistä tavallaan ekotekona. Sillä saadaan hillittyä nopeasti lisääntyvän ravun kantaa.

Pykeijassa rapua saa kalastaa myytäväksi tai turistiretkillä. Ravintolat eivät kuitenkaan saa pyydystää rapua omaan ravintolaan tarjoiltavaksi, vaan kaikkien pitää ostaa ravut kalastajilta. Tätä on perusteltu sillä, että ravun käyttöön on samat säännöt koko maassa. Safariyrittäjä Tor Oscar Høiberget pitää sääntöä epäreiluna, koska Oslossa asiakasvirta on paljon suurempaa ja heillä on siten myös varaa maksaa ravusta enemmän kuin paikallisilla.

Kuningasrapusafarilla osallistuja pyytää ravun itse syötäväksi. Safariretkiä järjestää muutama eri toimija Utsjoella. Usein retki alkaa matkanjärjestäjän resortilta, josta lähdetään ajamaan kohti Pykeijaa.

Aurora Holidaysin retki lähti yhdeksältä aamulla heidän resortistaan Utsjoelta, josta saavuimme kahden tunnin ajomatkan jälkeen Pykeijaan. Pykeijassa meille puettiin kelluntahaalarit ja pelastusliivit venematkaa varten. Venematka pyyntipaikalle kesti alle puoli tuntia.

Pyyntipaikalla retken järjestäjät Trond Høiberget ja Tor Oscar Høiberget nostivat rapumerran pintaan, josta jokainen sai itse nostaa kuningasravun veneeseen. Kuningasravut piti nostaa ottamalla kiinni vähintään kahdesta jalasta, joka varmisti ettei jalat katkea. Myös viranomaiset ovat määränneet, ettei rapua saa nostaa yhdestä jalasta. Se aiheuttaa ravulle tarpeetonta kärsimystä. Säännön rikkomisesta ja kiinnijäämisestä saa tuhansien eurojen sakot.

Hyppänen kertoo kerran yhden retkenjärjestäjän saaneen sakot sosiaaliseen mediaan päätyneestä kuvasta, jossa yksi turisteista oli roikottanut rapua vain yhden jalan varassa. Kuva oli levinnyt ja päätynyt viranomaisten nähtäville, jonka seurauksena matkailuyritys joutui vaikeuksiin.

Kuningasrapusafaritoimijoiden välillä on Hyppäsen mukaan paljon eroja ja toiset toimivat eettisemmin kuin toiset. Aurora Holidaysin yhteistyökumppanin retkellä huolehdittiin siitä, että kaikki tehtiin turvallisesti sääntöjen mukaan. Rapuja ei käsitelty turhaan ja pienimmät yksilöt pääsivät takaisin Jäämereen. Hän kertoo heidän kumppaninsa olevan pieni perheyritys.

Rapujen pyytämisen jälkeen lähdimme veneellä takaisin satamaan, jossa saimme ravuista oppitunnin. Saimme tietää kuningasrapujen historiasta, levinneisyydestä, säännöksistä ja siitä miten erottaa naaraan ja uroksen toisistaan. Naarailla on pyöreämpi perä, kuin uroksilla.

Retken tarkoituksena oli tehdä kaikki ravun pyydystämisestä asti itse, joten siksi meille neuvottiin myös ravun oikeaoppinen lopettaminen. Jokainen lopetti siis itse ravun, jonka he aikoivat syödä.

Toki rapua pääsi maistamaan, vaikkei itse kyennytkään sen lopettamiseen. Hyppänen kuitenkin kertoo, että asia aiheuttaa paljon keskustelua. Hänen mukaansa moni pohtii syömistä eri tavalla, kun on ensin nähnyt syötävän eläimen elävänä veneessä ja on ruvennut pitämään sitä jopa söpönä. Kuitenkin noin 80 prosenttia haluaa lopettaa ravun itse, kokemuksen takia. Kesken retken on mahdollista vaihtaa kasvisruokaan, mutta niin on tehnyt ihan vain pari osallistujaa kolmen vuoden aikana.

– Tekee varmasti jokaiselle hyvää miettiä omaa suhdettaan syötäviin eläimiin ja käyn usein asiakkaiden kanssa hyviä keskusteluja aiheesta, Hyppänen sanoo.

Ravuista otettiin talteen olkapäät ja jalat, jonka jälkeen siirryimme ravintolaan odottamaan valmistettuja rapuja. Ravut tarjoillaan höyrytettyinä, kolmen erilaisen kastikkeen kanssa - mausteena on vain merestä mukaan tullut suola.