Ihmiset

Lappalaiskoirasta on moneksi

Suomenlapinkoirat ovat nykyisin suosittuja seurakoiria, mutta niiden alkukantainen paimennusvietti ei ole kadonnut minnekään. Poro- ja lammaspaimennusta harrastava Niina Laamanen halusi lisätä keskustelua koirien käytöstä poropaimennustyössä ja perusti sitä varten oman Facebook-ryhmän.

– Tarkoituksena on herätellä ihmisiä siihen, että tällä rodulla on työkoiraominaisuuksia, joita pitäisi vaalia jalostuksessa varsinkin nyt, kun lapinkoirien suosio on kasvamassa huimasti, Niina Laamanen toteaa.

Hän on tuore Lappalaiskoirat ry:n hallituksen jäsen ja haluaa myös sitä kautta myötävaikuttaa rodun alkukantaisten käyttöominaisuuksien säilymiseen.

Työkoiraominaisuuksien huomioimisen lisäksi Laamanen toivoo, että suomenlapinkoirien jalostuksessa suosittaisiin liian vankkarakenteisuuden ja ylikorostuneen tuuheaturkkisuuden sijaan rakenteen kestävyyttä ja liikkumisen vaivattomuutta.

Laamasella on muutaman vuoden ikäinen rotuunotettu lapinporokoira, ja suomenlapinkoiria hänellä on ollut jo 17 vuoden ajan. Paimennusta hän kokeili ensimmäisen kerran reilu kymmenen vuotta sitten. Harrastus vei pian mennessään.

Laamanen kuitenkin painottaa, ettei jalostustyössä ole tarkoitus rajata pois muita ominaisuuksia paimennuksen kustannuksella, kuten vastaavasti muu harrastuskäyttö ei rajaa pois paimennusominaisuuksia.

– Monet lappalaiskoirallaan harrastavat ihmiset ovat huomanneet, että koirasta on moneksi. Itsekin harrastan monenlaista koirillani, enkä siis ole vain yhden käytön kannattaja, vaikka jalostuksessa paimennusominaisuuksia painotankin. Toivoisin vain, että tämä alkuperäinen käyttö pysyisi rodussa yllä.

Työkoiralle tärkeät ominaisuudet

Laamanen on itse tehnyt pienimuotoista kasvatustyötä ja ottanut siinä huomioon koirien paimennustaipumukset jo usean vuoden ajan. Hänen mukaansa hyvältä paimennuskoiralta täytyy löytyä kaksi tärkeää ominaisuutta, koiran täytyy haluta tehdä ihmisen kanssa töitä sekä haluta hallita laumaa.

Koira tarvitsee myös hyvää laumanlukutaitoa. Laumanlukutaidolla tarkoitetaan koiran kykyä ennakoida lauman liikkeet ja sitä kautta toimia oikein pitääkseen lauman kasassa.

Kokeneet koirat pitävät riittävän etäisyyden tokkaan, jotta se ei paineistu liikaa ja hajoa. Mitä nuoremmasta iästä koira on mukana paimentamassa, sitä paremmin sille kehittyy hyvä laumanlukutaito, eikä se ala jahtaamaan poroja.

– Oikeissa töissä koiralta vaaditaan paljon ja sen on oltava nöyrä ja tehtävä, mitä ihminen haluaa. Siihen päästään harjoituksen ja koulutuksen kautta, mutta koiralla on oltava myös miellyttämisen halua, Laamanen toteaa.

Lisää vuoropuhelua

Niina Laamasen Facebookiin perustaman Paimentavat lappalaiskoirat -ryhmän tarkoituksena on tuoda yhteen sellaiset henkilöt, jotka joko harrastavat paimennusta, käyttävät jo koiria porotöissä tai haluaisivat tehdä jompaakumpaa näistä.

Laamanen kaipasi keskustelua paimentamisesta, koiran toivotuista ominaisuuksista sekä mahdollisista ongelmista, joita paimennuksessa on tullut vastaan. Facebookissa keskustelu on näkyvillä myös niille, joilla on vähemmän kokemusta paimennuksesta.

Erityisesti Laamanen haluaisi keskusteluun mukaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat itse mukana porotöissä ja kiinnostuneita käyttämään koiraa siinä apuna.

– Toivoisin, että he kertoisivat, mitä he haluavat koiralta ja mitä koiran pitää osata tehdä poroja paimentaessa.

Laamanen antaa esimerkin: Lappalaiskoirat paimentavat haukkumalla, mutta Laamaselle on sanottu, että koiran olisi hyvä ilmoittaa haukulla jo kauempaa, että se on tulossa, jolloin porot eivät säikähdä.

– Silloin kokoaminen alkaa jo kauempaa, ja porot tietävät, että sieltä on tulossa koira, ei jokin muu saaliseläin.

Laamanen toivoo, että ryhmässä jaettaisiin myös videoiden ja valokuvien avulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koira on porotyössä toiminut. Silloin myös harrastajat pääsisivät näkemään todellisia paimennustilanteita ja oppimaan niistä.

Paimennus harrastuksena

Porojen lisäksi paimennusta voi harjoitella lampailla, sillä lammastyöskentely ei vaikuta porotyöhön millään tavalla, Laamanen vakuuttaa. Päinvastoin nuorempi koira voi aloittaa laumanluvun opettelemisen lampaita paimentamalla.

Vaikka porojen ja lampaiden paimennus eroaa jonkun verran toisistaan, on kuitenkin koiran hallinnasta ja käskytyksestä kiinni, mitä sen halutaan tekevän.

– Hyvin koiralle opetetut lampaat voivat olla nihkeempiä menemään kuin porot, jos edessä ei ole vetoa. Lampaat hakeutuvat ihmispaimenta kohti ja koiran kuuluu pitää lampaat ihmisen lähellä. Poroja sen sijaan paimennetaan yleensä yhdessä koiran kanssa perästä. Silloin ihminen määrää kulkusuunnan omalla kehollaan tai menosuunnallaan ja koira toteuttaa.

Vahva paimennusvietti voi kotikoiran arkielämässä näyttäytyä myös ongelmakäytöksenä, kuten autojen jahtaamisena, lapsien paimentamisena tai metsässä eläinten jahtaamisena, jos koira ei pääse purkamaan viettiään luvalliseen paimentamiseen tai johonkin muuhun harrastukseen.

– Kummastakin rodusta löytyy vahvastikin paimentavia yksilöitä. Lapinporokoirasta jopa enemmän. Riippuu tietysti paljon myös siitä, mihin ne ominaisuudet kanavoi, eli lähdetäänkö niitä vahvistamaan johonkin muuhun harrastuskäyttöön kuin paimentamiseen.

Laamasen mukaan hyvä paimenkoira on perusluonteeltaan vilkas ja energinen sekä kiinnostunut omistajastaan. Lopullisesti oman koiran taipumuksen tietää vasta silloin, kun koiran vie paimennettaville eläimille. Kokenut kouluttaja näkee jo muutaman kerran jälkeen, herääkö koirassa kiinnostus laumaa kohtaan.

Laamanen harmitteleekin, että hyviä paikkoja paimennuksen harjoitteluun on tarjolla vain vähän. Etenkin sellaisia, missä ymmärrettäisiin lappalaiskoirien paimennustyyli.

"Koira on halpa työkalu"

Porotyössä käytettävien koirien lukumäärästä ei ole olemassa virallisia tilastoja. Laamasen käsitys on, että koirien käyttö vaihtelee alueellisesti melko paljonkin.

Myös koirien käyttötapa vaihtelee. Avoimessa tunturimaastossa poroilla on enemmän tilaa liikkua, ja koiria käytetään apuna niiden kääntämisessä oikeaan suuntaan. Metsäisissä maastoissa koirat ovat mukana ettossa eli kokoamassa poroja erotusaitoihin. Siellä porot voivat helposti kadota rääseikköön, joten koirat tekevät työtä myös hajuaistillaan löytääkseen karkulaiset.

– Ja jos jossain palkisessa ei ole koiria käytössä, ei niitä sinne hevin päästetäkään, koska koiraan ei luoteta. Tarvitaan näyttöä, että koira pysyy hallinnassa ja hoitaa homman, Laamanen toteaa.

Hänen käsityksensä mukaan kiinnostus koiran käyttöön porotöissä on kuitenkin kasvamassa. Yksi syy siihen on todennäköisesti kasvaneet kustannukset.

– Koira on halpa työkalu verrattuna helikopteriin. Koira myös nopeuttaa ja helpottaa tokan kuljettamista, koska sen voi vauhdilla lähettää johonkin suuntaan hakemaan karkulaisen. Koira on myös antamassa oikeanlaista painetta kuljettaessa porojen takana.

Lopuksi Laamanen muistuttaa, että paimenkoira kasvaa työhönsä pikkuhiljaa työtä tekemällä ja mukana kulkemalla. Hyvää koiraa ei tule tyhjästä.