Ihmiset

Viikon kysymys?

Onko puulämmitys kovaa hommaa ?

Tällä hetkellä pakkaset eivät pauku, mutta kylmimmät talvikuukaudet ovat vasta edessä.

Kaamasessa eläkepäiviä viettävä Matti Portti, onko talon lämmittäminen puilla työlästä hommaa näin talvisin?

– Eihän se kovaa hommaa ole. Tai ei ainakaan minulle, kun akkahan se meillä tuon talon lämmityksen hoitaa. Minä tuon vain puut rantaan ja se on sitten hänen asia kantaa ne tänne sisälle. Ei hänkhän viitsi tyhjään tien päällä lotvotella , hän tekkee hyötyliikuntaa.

– Polttopuiden tekokaan ei ole kovaa hommaa , jos sen vaan tajuaa tehdä oikeaan aikaan. Jos nyt lähtisi tuonne kahlomhan , niin olishan se melko tiukassa. Puut tulee tehdä huhti-toukokuun aikana, kun lumet alkavat loppua. Silloin puut kerkeävät vielä kuivua syksyksi. Ja kyllähän sitä ylivuotistakin jää aina poltettavaksi, kun puita tekkee enämpi kerralla.

– Polttopuiden teko on hyvää ajankulua. Siinä tulee samalla tehtyä mettänhoitoa .

Kaadatko itse omat polttopuusi?

– Kaadan tietenkin. Talvisaikaan tuon puut rantaan kelkalla ja kesämaalla mönkijällä. Siitä ne talven puut pikkuhiljaa kertyvät. Minä en ole koskaan ostanut polttopuita. Ennen vanhaan hongat kaadettiin ja niitä ajettiin sitten kotipihalle. Se oli kyllä maailman huonoin polttopuu, varsinkin lämpöarvoltaan. Hyvinhän se honka paloi, mutta siihen se jäi.

Mikä on paras polttopuu?

– Koivuhan se paras on. Ja nimenomaan pieni koivu, iso koivu ei ole enää niin hyvä. Se on juuri sitä puuta, mitä saa, kun käy hoitamassa näitä mettiä . Minä otan kaikki sormea paksummat puut talteen, niistä tulee todella hyviä polttopuita.

Miten talvella tarjettiin ennen vanhaan?

– Samalla lailla kuin nykyään, kun puita löi takkaan, niin talo lämpeni. Tässäkin äijä-vainaa , Alarik Portti , löi hevosen aishoin ja kävi hakemassa pari kuormaa honkia viikossa. Eihän ne hänen kuormat olleet mitään isoja, mutta se oli hänellekin ajankulua. Siinä samalla hevonenkin sai liikuntaa. Talo lämpesi entisaikaan pääsääntöisesti hongalla. Koivun polttaminen yleistyi vasta 80-90 -luvulla. Silloin huomattiin, että se on hyvä polttopuu, se on vain paljon työläämpi tehdä kuin honka. Muistan, että polttopuiden kanssa oltiin aikoinaan niin ranttuja , että jos honka oli yhtään kiero, niin eihän sitä huolittu edes polttopuuksi. Puun piti olla suora, että sitä oli helppo napsia.

– Puita ajettiin talvella sen verran mitä ehdittiin, ei haitannut, että puista muodostui vähän suurempikin kasa. Sitähän saattoi keväällä huomata, että ensi kerran järven toiselle puolelle pääseekin vasta marraskuussa. Puuthan piti sitten riittää aina sinne asti.

– Me pojat olimme hyvin harvoin apuna puuhommissa , ei se Alarik-vaari apua tarvinnut. Hän osasi tehdä sen homman yksin ja tämän vuoksi ei oikeastaan edes huolinut keneltäkhän apua. Eihän tuohon aikaan ollut mitään moottorisahoja, harvoin edes pokasahoja , kirveellä se äijä siellä mätki ne puut poikki. Tai olihan se pokasahakin , mutta kirvestä se äijä käytti. Sehän voi hyvinkin olla yksi syy siihen, että hän oli kovassa kunnossa ihan loppuun asti.

Olivatko savottamiehen talvivarusteet lämpimät?

– Minä olen aloittanut savottahommat vasta 70-luvulla. Silloin valtio antoi meille housut, takin ja kypäräkuulosuojain yhdistelmän. Ne olivat hyvät kamppeet , niillä sai olla polvillaan, kun niissä oli muovia polvien kohdalla. Myös lahkeissa olevat viiltosuojat hylkivät vettä.

Oliko vaikeaa kahlata puun tyvelle paksussa lumessa?

– Lumikengäthän meillä oli käytössä. En minä sitä hankalana pitänyt, sehän oli ihan normaalia työtä, ei sitä osannut vaikeaksi noitua. Totta se silti vaikeampaa talvella oli kuin kesämaalla.

Miten pakkaspäivää vietettiin savottakämpällä ?

– Mie olin ensiksi viisi vuotta kämppätyömaalla , mutta siinä 70- ja 80-luvun taitteessa ne kämpät lopetettiin. Sitten me aloimme kulkemaan töissä kotoa käsin.

– Meillä ei ollut savottakämpillä mitään virallista pakkasrajaa, mutta minun henkilökohtainen pakkasrajani oli -25 astetta. Sitä kylmempi kun oli, niin ei sitä viitsinyt enää lähteä puuhommiin . Ja pakkaspäivät kuluivat kämpällä rattoisasti, siellähän oli televisiot, radio ja lukemista. Ne olivat hyvät ja lämpimät kämpät .

Mitä savottamiehen tuli syödä, että hän jaksoi tehdä töitä?

– Mehän söimme aamupalaksi käristystä, sillä jaksoi oikein hyvin. Jotkut sitten ottivat pulloon päiväruoan, mutta minulle riitti se aamuinen käristys. Illalla taas oli tarjolla keittoa ja muuta. Savottakämppien ruokaa ei kyllä voinut moittia.

Miten savottahommissa näki kaamosaikaan?

– Viimeisinä aikoina meillä oli käytössä jo ottalamput , aika tehokkaatkin sellaiset. Aikoinaan me lähdimme töihin normaalisti puoli seitsemältä, mutta talvella työt alkoivat vasta tuntia myöhemmin. Työmaat olivat yleensä Menesjärven suunnalla, eli sinne ajelthin autolla sellaiset 40 kilometriä. Jos päivä oli oikein pimeä, niin siellä oli lepovaunu, jossa kulutimme aikaa. Joskus sitä saatiin hyväkin tinka aikaiseksi, kun päivänvaloa piti odottaa ihan kymmeneenkin asti.

– Työtähän oli tietysti monen sorttista . Me teimme 2 metristä ja 2,30 pitkää pölliä, niin niiden kasausta pystyi jättää sinne hämärän puolelle. Sahausta tehtiin valosan aikaan, kun siinä täytyi nähdä, että tukissa ei ole lahoa. Kolmen aikaan me aina lopetimme sen työpäivän ja käänsimme auton kotia kohti.

Miten ennen vanhaa saatiin valoa pirttiin?

– Petromax se toi aikoinaan valoa meidän pirttiin ja Tilley-lamppu oli sitten se toinen. Valo roikkui katosta puolen metrin rautalankalenkin varassa. Ne olivat petroolilla pelaavia lamppuja. Niitä oli meidän talossamme kaksi kappaletta, siihen aikaan kun tarvitisi valoa myös navetassa työskentelyyn. Kun navettaan lähettiin, niin Tilley kopattiin kuistilta matkaan, sen valossa sitä lypsettiin ja hoidettiin lehmät.

– Niistä tuli hyvä ja kirkas valo. Ainoa oli se, että jos istui pirtinpöydässä koululäksyjä tekemässä, niin eihän se valo sinne asti riittänyt. Tai ainakaan minulla, kun olen vasenkätinen, niin läksythän piti tehdä aina omassa varjossa. Ei ollut kohdevalaisimia siihen aikaan.

Miten eläimet pärjäsivät talvella?

– Keskellä navettaa oli vesipata. Siinä lehmille lämmitettiin juotavaa, jotta niiden ei tarvisi juoda suoraa kaivosta nostettua jääkylmää vettä. Myös hevosten jauhot piti sekoittaa lämpimään veteen. Ja kun sitä vesipataa lämmitti, niin siinä samallahan se navettakin pysyi lämpimänä. Toki ne lehmätkin huokuivat lämpöä, joten ei siellä tainnut kylmä olla.

– Hevosenlantahan alkaa palamaan , joten sehän lämmittää jo itsekseen sitä tallia. Lantala oli navetan takana, ja kun sinne lyötiin lehmänlannat, niin väliin nakelthin aina myös sitä hevosenlantaa. Silloin se kasa ei jäätynyt, kun hevosenlanta piti sulana sitä koko läjää . Muistan, että lantalan katossa oli aina sellainen tuumhanen kuura, joten kyllä sieltä sitä lämpöä nousi.

Miten aika kuluu Kaamasessa?

– Täällä aika kuluu mahtavasti. Kalavedet ovat lähellä, tästä kun ikkunasta katsoo, niin takana näkyy järvi ja tuossa vieressä virtaa joki. Tänä talvena on myös riittänyt lunta ihan marraskuusta saakka, ja sehän menee meikäläisellä kohta koko päivä, kun pihan pukkailee auki. Miksipä sitä kiireellä pihaa pitäisikään pukata , kun en minä ruukaa hoppuilla muidenkaan asioiden kanssa. Minulla on tässä vielä sellainen laiskotteluhomma , että minä saan pukata lumet kasoihin tuohon pihalle ja linko kun pyörähtää tässä, niin se huitasee sen lumen kauemmas.

Kolattiinko lapsuudessasi pihaa?

– Ei silloin pihoja kolattu. Pihahan polantoitui siinä kun sitä tallottiin. Työhevosen jälkeähän sitä silloin kuljettiin. Eihän tuolloin ollut edes moottorikelkkoja. Nykyään minä ajan reitit saunalle, eihän sitä turhaa kannata alkaa lapioimana, kun voi päästä helpommallakin. Siihen se reitti polantoituu tai oikeastaan Polarissoituu ja sitä on hyvä kävellä.

Mitä mieltä olet Inarin metsien suojelupuheista?

– Niitä pitää nimenomaan hakata. Mettä oikein tykkää , kun siellä käy kirves heilumassa. Siitähän tulee ryteikkö, jos sitä ei hoida. Minä olen nyt noista meidän taimikoista rapsinut liikoja pois. Ajan mönkijän sinne, tehen kulkupelin mentävää väylää ja nakon molemmin puolin pikku männyt kyytiin. Niistäkin tulee ihan hyvää polttopuuta.

– Se ei ole ikinä hyväksi, jos mettän annetaan kasvaa hoitamatta. Eron harvennetussa ja jätetyssä taimikossa näkee todella selvästi. Tänäkin talvena, kun lunta on tullut vähän väliä, niin hoitamattomassa taimikossa on tykyn katkomia puita vaikka kuinka paljon. Harvennetussa metsässä puut ovat vankistuneet, eivätkä ne niin helpolla katkea. Ilmeisesti hoidetussa metsässä tuulikin pääsee vähän vaikuttamaan ja se puistelee turhat lumet pois puiden oksilta.

Mikä oli sinun ensimmäinen autosi ja oliko sillä hyvä ajaa talvisin?

– Ensimmäinen autoni oli Toyotan cube-mallinen Corolla ja se oli kaikkea muuta kuin hyvä talviauto. Sille tarvi olla hyvä tie, että sen päällä pystyi ajamaan. Sen jälkeen minulla oli viisi Ladaa, ne olivat mettäautoteille tehtyjä autoja. Viimeisinä vuosina ennen eläkkeelle jäämistä minä ostin taas Corollan . Totesin taas, että ei tällä ilkiä mettäteitä ajella, niin minun piti ostaa mönkijä. Sillä kyllä pääsee paikassa kuin paikassa.

– Lada oli niin tyhmä auto, että se hörähti käyntiin yli -25 asthen pakkasillakin. Ladahan oli rakennettu Pohjolan oloihin. Muistan kun sinä -50 asthen talvena ei lähtenyt Lada käyntiin, vaikka se oli roikassa . Mie panin lampun öljypohjan alle tällaisen 500-wattisen työvalon ja kun se siellä tunnin sulatteli öljyjä, niin sehän piru lähti käynthin . Ja kun minä akan vein töihin Saakk:lle , niin siellä ei muita autoja näkynyt.

Katkeilivatko sähköt Kaamasessa kovilla pakkasilla?

– Sähköhän on niin tuore asia täällä meidän perällä, että siitä ei kannata puhua mithän . Mutta nyt kun muistelee, niin olivathan ne sähköt silloin -50 pakkasilla poikki. Kievariin evakuoitiin vanhuksia, joiden kodeissa oli pelkkä sähkölämmitys. Sellaisiakin taloja täällä on. Sen jälkeen moni laittoi kotiinsa tulikiviuunin. Huoneilmakin on aivan erilainen taloissa, joissa on pelkkä sähkölämmitys. Se on sellaista ikävää ja kuivaa ilmaa.

– Vanhashen aikaan, kun tällä perällä ei ollut vielä sähköjä, niin muistan kun velipojilla oli kenttäsirkkeli. Tietenkin siinä oli myös traktori, joka sitä pyöritti. Siihen aikaanhan ei ollut pakkasnesteitä, joten illalla traktorista laskettiin vedet pois ja aamulla kuuden maissa keiteltiin vesi hellan päällä ja laitettiin sinne traktoriin.

Pirtin nurkassa näyttäisi olevan komea hella, mistä se on kotoisin?

– Hella on ostettu Kalajoella evakossa ja tuotu sieltä tullessa Ivaloon. Kangasniemellä oli sellainen kesänavetta joen takana, jonka yhteydessä oli pieni kämppä . Me asuimme siinä aluksi, vuosi taisi olla tuolloin 1947. Hella oli keskellä kämppää , ja siitä oli torvet katolle. Kohta kuitenkin tuli mahdoton tulva. Työnsimme veneen sinne pirtin sisälle ja hella nostettiin siihen veneen päälle ja se tuotiin uittamalla joen takaa pois.

– Ja on tuo vain mahtava hella. Se on Leinon liesi. Muori paistoi leivätkin tuossa uunissa. Ne ei ollut mitään rieskoja, uuniin mahtui kerralla vain kaksi leipää, olivat ne melkoisia tumppuja . Leivät vietiin taikinatiinulla kellarhin . Sieltä kun haki puoli leipää, niin sitä syöthin viikko. Eikä se mennyt pilalle se toinenkaan puoli, johtui varmaan siitä, että sinne ei laitettu mithän päivämäärää kylkhen .

– Minun akka tekkee myös silloin tällöin leipää ja kyllä se on huomattavasti maukkaampaa, kuin se leipä mitä kaupasta saa. Uunia käytetään edelleenkin ruoanlaittoon, varsinkin talvikeleillä. On tuossa vieressä sähköhellakin, mutta se jää talvella hieman vähemmälle käytölle.

– Hellassa oli myös mukana vesisäiliö, mutta se jouduttiin ottaa pois käytöstä, kun se alkoi tippasemhan . Eihän noin vanhaan kamppeeshen saa enää edes varaosia. Se on kyllä mahtava lämmityslaite, se on muurattu ja nuo päällä olevat pellit ovat siinä vain kuorena. Nykyhellathan ovat raudasta, eivät ne enää lämmitä samalla tavalla.

Kuka tämän talon on rakentanut?

– Tämä talo on rakennettu 1952. Sen rakensi setäni Kristian Portti ja hänen kaverinsa Oskari Sieppi . Mutta rakennuspuita tänne tultiin kaatelemaan sitä edeltävänä talvena. Tuolloin veljeni Lauri ja Simo rakensivat äijän kanssa pihamaalle väliaikaisesti asuttavaksi rakennuksen, jonka toisessa päässä asuthin ja sen yhteydessä oli myös hevostalli.

– Kun tulimme tulvan ajamina tänne, niin asuimme ensimmäisen kesän koulun asuntolassa. Syksyllä me sitten päästhin muuttamaan velipoikien rakentamaan pikkukämppään. Silloin tuo hella oli tuossa pihalla. Siinä muori keitteli kesän aikana kaikki keitokset. Sen minä muistan siitä kesästä, että sääskiä oli aivan kauheasti. Jacutiini oli sen aikaista sääskimyrkkyä, sitä poltettiin ja sitten harjalla sai lakaista niitä raatoja ikkunanlaudalta kihveliin .

– Tämä talo nousi tällaiselle umpiselle koivurisukolle, joten ei ihme, että sääskiä oli niin paljon. Tästä se pihapiiri alkoi kuitenkin laajenemaan sitä myötä, kun asutusta tuli lisää. Peltokin piti raivata, kun meillä oli lehmiä. Parhaimmillaan meillä oli neljä lehmää, lamphaja muutama ja hevonen. Ja kun Lauri asui yläkerrassa, niin hevosia oli silloin kaksi kappaletta tallissa.