Pääkirjoitukset

Päätoimittajalta: Eihän pappilaa saa myydä

Kumpi myydä, pappila vai seurakuntatalo? Tähän kysymykseen antaa pian lausuntonsa Utsjoen seurakuntaneuvosto ja lausunto lähtee Pohjois-Lapin seurakunnan yhteiseen kirkkoneuvostoon, jossa päätös sitten tehdään.

Näin Ivalosta katsoen koko asia tuntui ensin käsittämättömältä. Miten on mahdollista, että pappilaa voisi ylipäänsä kaupata? Pappilaa, joka on Museoviraston suojelema ja valmistunut vuonna 1843.

Pappila on osa Utsjoen kirkko- ja kulttuurimaisemaa, johon kuuluvat muun muassa Utsjoen kivikirkko ja Mantojärven rannalla olevat kirkkotuvat. Utsjoen pappilan suunnittelijana pidetään arkkitehti Carl Ludwig Engeliä. Pappilan empiretyylinen päärakennus on valmistunut intendentinkonttorin suunnittelemana Engelin toimiessa sen johtajana.

Intendentinkonttorin tehtäviin kuului seurata julkisten rakennusten rakentamista Suomen suurruhtinaskunnan alueella ja konttorin kautta myös tarkistettiin ja hyväksyttiin kaikkien julkisten rakennusten piirustukset.

Pappila on seurakunnan omaisuutta ja sekin voidaan myydä - näin asia kuitenkin on. Suojelustatus ei myyntiä estä, mutta uusi omistaja ei sitten voisi kajota rakennuksen ulkomuotoon ja varmasti muitakin rajoituksia suojelustatus tulisi aiheuttamaan pappilassa ja sen pihapiirissä.

Kukapa sitten voisi pappilan ostaa? Ostajia näin hienolle järven rannalla sijaitsevalle rakennukselle varmasti löytyisi. Millaiseksi pappila sitten muuttuisi, jos omistaja vaihtuisi. Sitä voisi jo kuvitella mielessään tuon näyn; pappilan eteisessä bensagallonoita ja öljypurkkeja, salin orsilla kelkkahaalareita roikkumassa...

Soitin Utsjoelle rakennusmestari Aulis Nordbergille ja se vaikutelma tuli, että pappilan puolella hänkin on. Ei hän tosin mitenkään huonona rakennuksena pitänyt Utsjoen seurakuntataloakaan, mutta jos kerran on pakko valita, niin sitten Aulis jättäisi seurakunnalle pappilan.

Olimme yhtä mieltä siitä, että kovin yksin ja kovin vaikean valinnan eteen on Suomen evankelisluterilainen kirkko nyt Utsjoen seurakunnan, tai Pohjois-Lapin seurakunnan yhteisen kirkkoneuvoston, jättänyt. Ei tunnu kovin oikeudenmukaiseltakaan, että se on joutunut asemaan, jossa pitää pohtia Utsjoen pappilan myyntiä, mikä puolestaan pirstoisi ja rikkoisi vanhan ja mittaamattoman arvokkaan kulttuurimiljöön.

Jos Utsjoen seurakuntatalo menisi myyntiin, niin luulisi sille ostajan löytyvän. Ehkä olisi mahdollista, että uusi omistaja antaisi entisten toimintojen jatkua talossa - hän voisi vuokrata tilaa seurakunnan toiminnoille - kukaties. Ja tilojahan Utsjoen kylältä löytyy, jos pappilan lisäksi tarvitaan muitakin tiloja seurakunnan toiminnoille. On koulutilojakin, ja näin Ivalosta katsoen tuntuu siltä, että on uutta koulutilaa ja vanhaa koulutilaa.

Utsjoen pappilakaan ei ole ikuinen, mutta se on kestänyt aikaa reilut 180 vuotta ja käyttöikää lienee vielä paljon edessä, ehkä enemmän kuin seurakuntatalolla.

Mitä mahtaisi sanoa kirkkotulkki Josef Aslak Aikio, Cieskul Jovsset Áslat , jos eläisi. Tulee vain mieleen, kuinka kerran istuin hänen ja kirkkoherra Arto Seppäsen seurassa pappilan salissa. Josef Aslak sanoi, että hän tulee pappilaan kuin kotiinsa, eikä niin vaikeita asioita olekaan, joista hän ei pappilan katon alla voisi puhua.