Ihmiset

Pieni pyhiinvaellus Luirojärvelle

”Syvällä Saariselällä, piiloissa, päivänpuolilla on pieni Luirojärvi. Viidet, kuudet korkeat tunturipäät piirittävät sitä miltei joka puolelta, vartioitsevat ja kaitsevat kuin omaansa –  kirkasta, yksinäistä erämaan silmää. Vanhat harmaat tunturiköyryt, lumilakit, ovat ankarassa kierrossa omansa ympärillä, pää pään vieressä. – Ruotmutti, Kaittimi, Vasalyömä ja Joukhaispää. Vielä Sokostipääkin, valtavista paasista rakennettu rakkainen äijä, katselee yli seitsemänsadan korkeuksista.” Näin kirjoitti Samuli Paulaharju Sompio-kirjassaan vuonna 1939 salaperäisestä Luirojärvestä, jonne vanhan Lapin aikaan harvakseltaan sompiolainen sattui, ja inarilainen ei oikeastaan koskaan.

Inarilainen asentopaikalla –sarjaan oli kesän tultua korkea aika ottaa jo uusi kohde. Kahvipöydässä virisi keskustelu Luirojärvestä. Saariselän löytäjä, kirjailija Kullervo Kemppinen kuvailee Lumikuru-kirjassaan Luirojärven olevan Saariselän tunturiparatiisi sekä maantieteellinen että retkeilylline