Mielipiteet

Sana on vapaa: Hirvenpyyntiin Ylä-Lapissa vastuullisuutta ja paikallisen kulttuurin kunnioitusta

Perinteinen hirvenpyynti Ylä-Lapissa on vääristynyt ja se pitää oikaista. Etelä-Suomen aktiivit hirviporukat ovat huomanneet, mitä mahdollisuuksia aikaistettu pyynti pohjoisessa tarjoaa heille ja sitä käytetään nyt häikäilemättä hyväksi.

Vaadimme sosiaalisen kestävyyden palauttamista Ylä-Lapin metsästyslupakäytäntöihin ja paikalliselle jahtiperinteelle vieraista menetelmistä porotaloudelle aiheutuvien haittojen poistamista.

Väärä arvio hirvikannasta

Hirvenpyynti on jo useamman vuoden mennyt paikallisen väestön kannalta vaikeammaksi. Syinä tähän ovet Luonnonvarakeskuksen (Luke) vääristynyt arvio hirvikannan koosta, Riistakeskuksen päättämä lupamäärä, Metsähallituksen myymät metsästysluvat ja sen myötä etelän metsästäjäporukoiden ryntäys koirineen pohjoisen riistamaille.

Luontaistalous on Inarin kunnassa erottamaton osa ihmisten elämää. Luonnosta on hankittu ruokaa ja samalla on pysytty hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Paikalliseen kulttuuriin ei ole kuulunut riistan myynti, ansapyynnin riekkoja lukuun ottamatta. Lihat on käytetty tarkkaan pyyntiin osallistuneiden omissa talouksissa, hirvenliha on ollut tärkeä kivijalka monille perheille.

Hirvenmetsästys mennyt sekaisin

Pohjoisen aikaistettu hirvenpyynti huomattiin etelän hirvimiesten keskuudessa hyväksi tilaisuudeksi lähteä treenaamaan koirat kuntoon ennen kuin metsästys omilla seuduilla alkaa.

Osalla pyytäjistä ei ollut aikomustakaan pitää lihoja itsellään, kun omilta jahtimailta etelästä sitä oli kuitenkin tulossa riittävästi. Tämän tehopyynnin alkaessa hirviä myytiin lihanjalostajille jopa peräkärrykuormittain.

Muutamassa vuodessa Inarin hirvenmetsästys meni aivan sekaisin.

Haittoja vähemmäksi

Paikalliset pyyntiporukat ovat aina olleet pieniä, porukasta maastossa vain muutama pyytäjä kerrallaan. Useasti päivän pyyntiporukan muodostaa vain metsästäjä yksin koiransa kanssa tai yksinäinen naakija, joka luottaa metsästyksessä vain itseensä. Saalista saadaan harvoin, mutta on totuttu että jossain kohtaa syksyä sitkeys palkitaan.

Inarin metsästysseuroissa luvat jaetaan pienemmille porukoille, jotka vastaavat omasta pyynnistään.

Etelän pyytäjillä tilanne on toinen. Metsälle lähdetään isolla porukalla, monien koirien kanssa ja maastokelpoisilla autoilla. Poroihin tottumattomat koirat saattavat jahdata poroja koko päivän. Jos hirvi löytyy, sitä seurataan tutkan avulla ja lopussa passiketjut kuskataan autoilla hirvien eteen.

Tässä kisassa paikalliset jäävät toiseksi. Siksi monet ovat luopuneet hirvenmetsästyksestä. Seurassa ollaan mukana ja hirvimerkki ammutaan, mutta pyyntiin ei lähdetä, koska todennäköisesti yhtäkään hirveä ei koko syksynä nähdä.

Vaatimukset:

1. Vieraslupia ei sallita kummallekaan pyyntijaksolle.

Peruste:

Metsästysluvan vaikkapa Inariin hankkinut henkilö voi ottaa metsästykseen mukaan vieraita, eikä välttämättä itse osallistu metsästykseen ollenkaan tai edes tule paikkakunnalle.

Lupa metsästää tulisi kuulua ainoastaan alkuperäiselle luvan hankkijalle.

Hirvilupia valtion maille on helppo saada keräämällä iso määrä ampumakortillisia henkilöitä listalle. Nämä vieraslupalaiset ovat yleensä kokeneita hirvenpyytäjiä koirineen, jotka tehokkaasti pyytävät lupahirvet pois ja jatkavat sitten metsästystä mahdollisesti jonkun toisen porukan vieraana tai omien seurojensa mailla etelässä.

2. Lupa myönnetään vain henkilölle, jolla ei ole muuta hirvenpyyntimahdollisuutta.

Peruste:

Valtion maille lupien myöntämisen tulisi tarjota metsästysmahdollisuus niille, joilla sitä ei muutoin ole. Tämä saisi paikalliset tasa-arvoiseen asemaan muualta tulevien metsästäjien kanssa, koska täällä ei käytännössä ole muita metsästysalueita valtion maiden lisäksi.

3. Yhtä porukkaa kohti myönnetään vain yhden hirven lupa

Peruste:

Näin saadaan metsästysporukat pienemmiksi ja metsästys muistuttamaan enemmän paikallista metsästystapaa.

Yhden hirven luvalla on mahdollista päästä Lappiin hirvenpyyntiin ja nauttimaan erästelystä, mikä lienee lupien myymisen ajatuskin.

Yhden hirven luvalla seurue joutuu käyttämään enemmän harkintaa valitessaan saaliseläintä ja tämä estäisi tehokkaasti kaikenlaisten ylilyöntien syntymistä. Tänäkin vuonna on löytynyt yksinäisiä vasoja etelän pyytäjien jäljiltä ensimmäiseltä pyyntijaksolta, jolloin vasalta ei saa ampua emää.

Emän ampuminen vasalta on erittäin paheksuttavaa myös toisella jaksolla, koska Inarissa vasa ei selviä yli talven ilman emäänsä.

Luvan myöntäjä voi laittaa vasasuojalisäyksen lupaehtoihinsa, vaikkapa Ylä-Lapin hirvilupien kohdalla.

Ystävällisin terveisin!

Inarin alueen metsästysseurat ja vastuulliset metsästäjät