Paikallisuutiset

Sankarivainajan pitkä tie kotiin

Heinäkuun 2. päivä 1944 käydään vetäytymistaistelua Venäjän Karjalassa. Ivalolainen alikersantti Väinö Junttila kaatuu Semsvaaran maastossa. Väinön ivalolaiset sotakaverit, kuten Jussi Kyrö , näkevät Väinön kaatuvan. Venäläinen oli aloittanut raskaan hyökkäyksen päätien suunnassa. Junttilan komppaniaan se otti kosketuksen puolen päivän jälkeen. Iltapäivästä komppanialle annettiin irtautumiskäsky. Vain tuntia myöhemmin vihollinen saartoi heidät, jonka jälkeen motitettuun osastoon kohdistui kiivas tulitus. Pataljoonan tappiot Semsvaaran taisteluissa ovat yli sata miestä, joista 14 kadonnutta.

Väinön ruumis jää kentälle. Suomalaiset ja etenkin tietysti ivalolaiset sotilaat olisivat halunneet saada Väinön ruumiin matkaansa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta ankarien taistelujen keskellä. Sotapäiväkirjaan on kirjoitettu käsin Semsvaarassa kaatuneiden nimiä. Nimiluetteloon on kirjoitettu kaunokirjoituksella myös Väinö Junttila – heti Väinön nimen perään on kirjattu kaatuneeksi alikersantti Veikko Kiviniemi . Hän oli Koppelon kylän mies, jonka ruumis myös jäi taistelukentälle. Veikko kaatui samana päivänä, kun hänen Aila -siskonsa saapui lottatehtävistä Lutolta Ivaloon.

Perjantaina 8.2.2019 aamu­ varhain nousi Helsingin Airportin liikelentokentältä kaikessa hiljaisuudessa Ilmavoimien Learjet-kone. Suuntana oli Ivalo ja matkustajana alikersantti Väinö Junttila, jonka kotiinpaluuta on odoteltu jo likimain 75 vuotta.

Väinön arkun Ilmavoimien koneeseen Helsingissä luovutti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka .

– Sotavainajien etsimisessä on kyse perinteen kunnioittamisesta. Me jatkamme sitä hyvää sota-aikaista tapaa, että kaatuneet pyritään toimittamaan kotiseurakuntaan. Sotavainajien tunnistamisella on merkitystä etsijöille, mutta erityisesti vainajien omaisille. Vain osa löydetyistä tunnistetaan, kertoo Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen .

– Kaikkien kaatuneiden omaisille on jäänyt tietty odotus. Omaisille on erittäin tärkeää, että kaatuneet tunnistetaan. Koska sodan päättymisestä on jo yli 70 vuotta aikaa, lähiomaisia, jotka muistaisivat kaatuneen sotilaan ei enää ole juuri elossa. Monissa suvuissa omien kaatuneiden sukulaisten vaiheet kuitenkin kiinnostavat nyky­polvia, hän tietää.

Vuoden 2017 heinäkuussa etsijät löysivät neljän suomalaissotilaan jäänteet Semsvaarasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemät DNA-tutkimukset vahvistivat, että yksi heistä on Väinö. Toinen vainajista on Iikka Moilanen Suomussalmelta, kahden muun vainajan tunnistus jatkuu yhä.

Väinön arkkua oli perjantaina 8.2. Ivalon lentokentällä vastaanottamassa kirkkoherra Tuomo Huusko , seurakuntamestari Janne Suopajärvi ja Väinön omaiset. Vääpeli Jarkko Rajala nostaa arkun lentokoneesta, kantaa sen sylissään delegaatiolle, tekee kunniaa ja poistuu koneeseen. Ilmavoimien kone ehti tuskin laskeutua, kun se jo samantien rullaa kiitoradalle ja lähtee paluulennolle.

Kun lumet lähtevät, niin sankarivainaja siunataan kotikylän multiin, Ivalon hautuumaalle. Ehkäpä Ivalon Laulumiehet kajauttavat siellä alikersantti Väinö Junttilan kunniaksi Veteraanin iltahuudon.

Väinö Junttila oli suuren perheen esikoinen. Hän kaatui 27-vuotiaana. Isälle ja äidille jo se oli suuri suru, että Väinö kaatui. Murhetta lisäsi vielä se, että poika jäi taistelukentälle, eikä häntä saatu haudan lepoon Ivaloon.

Junttilan perhe antoi panoksensa Isänmaan hyväksi. Perheen kolme veljeä oli rintamalla ja heistä Väinö kaatui. Väinön sisko, kauppiaana Ivalon legendaarisessa Kenkä-­Asussa elämäntyönsä tehnyt Hissu , toimi lottatehtävissä. Hissu oli sotien jälkeen aktiivisesti mukana Sota­­­invalidien naisten Ivalon osaston toiminnassa ja kattoi kotiinsa kahvipöydän monta kertaa, kun osaston väki piti kokoustaan ja naiset kutoivat kahvipöydän äärellä samalla sukkia myyjäisiin.

Hissu seurasi uutisista ja lehdistä, kuinka vapaaehtoiset etsijät hakivat viime vuosina sankarivainajia Venäjän Karjalasta. Kerran hän totesi ääneen näitä uutisia lukiessaan, että eivät ole vielä meidän Väinöä löytäneet.

Väinö Junttila osallistui talvisotaan Petsamossa. Jatkosotareissun hän ehti aloittaa Sallasta ja sotareissua kesti kolmisen vuotta – kaatumiseen asti. Alikersantti Junttilan 75 vuoden mittainen matka kotiin on päättynyt. Veljeä ei jätetty.