Muualta Lapista

”Se on iso päivä, kun näkee auringon” — kittiläläiset kertovat, miten kaamos heihin vaikuttaa

Kysyimme eri aloilla toimivilta kittiläläisiltä, miten kaamos vaikuttaa heidän elämäänsä. Kaamos alkoi kirkonkylällä virallisesti lauantaina 14. joulukuuta, ja se on syvimmillään talvipäivänseisauksen aikaan lauantaina 21. joulukuuta. Aurinko nousee horisontin yläpuolelle seuraavan kerran kirkonkylällä 30. joulukuuta ja viipyy siellä 20 minuuttia.

Juosten kaamosta karkuun

Kuntosaliyrittäjä Juuso Laitiselle pimeä aika ei ole se kaikista mieluisin. Hän odottaa jo kevättä ja pitempiä päiviä.

– Olen miettinyt sen niin, että kaamos kestää Kittilän korkeudella noin 16 päivää ja 23. päivä alkaa päivä pitenemään. Se helpottaa ajatusta, antaa uskoa ja luottoa, että kyllä se tästä, hän sanoo.

Odotan auringon nousemista kuin kuuta nousevaa. Juuso Laitinen

Kaamoksen selättämiseksi Laitisella on liikunnallisia keinoja. Hän on esimerkiksi tehnyt vuosittain tammikuun alkupuolella auringonmetsästyslenkin. Ne ovat suuntautuneet paikkoihin, joista aurinko on mahdollista nähdä: Ounasjoen sillalle, Paartoselkään, Taivaskerolle, Lommoltunturiin, Keimiötunturiin.

– Se on se iso päivä itselle, kun näkee auringon. Odotan auringon nousemista kuin kuuta nousevaa, hän sanoo.

Kaamoksen aikaan Laitinen sanoo nukkuvansa enemmän kuin muulloin. Haastattelua edeltävänä yönä unta on riittänyt yhdeksän tuntia.

Vuoden pimeimpään aikaan Laitinen sanoo ottavansa muutenkin rauhallisemmin ja lomailevansa, koska kuntosalilla on joulun ja uudenvuoden aikaan vähemmän tarvetta ohjauksille. Hän esimerkiksi touhuilee koirien kanssa pihalla ja käy hiihtelemässä metsäsuksilla.

Tänä vuonna ohjelmassa on joulunalusajalle kuitenkin myös jotakin ei niin rauhallista. Kaverilta saadun idean pohjalta Laitinen on laatinut itselleen ”Kunnon joulukalenterin”. Tarkoituksena on juosta aattoon saakka päivittäin päivämäärän osoittama kilometrimäärä. Ensimmäisenä päivän joulukuuta Laitinen juoksi kilometrin ja 120 metriä, ja jouluaattona vuorossa on reilun 24 kilometrin lenkki.

Haastelenkeillä on ollut mukana myös muita Levillä toimivasta ”hauskanpitohiihtoseura” Slipery Ski Teamista, jota Laitinen on ollut aikanaan perustamassa. Myös jotkut Laitisen some-seuraajista ovat innostuneet haasteesta.

– Viimeinen viikko on aika rankka, Laitinen toteaa.

Laitisen lempivuodenaika on kevät. Myös syksystä hän pitää. Jouluihmiseksi hän ei oikein tunnustaudu. Joulussa tärkeintä hänelle on yhdessäolo ja rauhoittuminen. Tänä vuonna joulu vietetään perheen kanssa mökillä.

”Kaamos on lempivuodenaikana”

Kittilän kirjastotoimenjohtaja ja tietokirjailija Noora Mustajoki on asunut Lapissa kaksi talvea – ja viihtynyt hyvin.

– Tykkään hämärästä ja pimeästä. Kaamos on minun lempivuodenaikani, hän sanoo.

– Täällä ei yleensä edes ole niin pimeä, koska lumi tuo pehmeyden ja pastellisävyt.

Kaamos antaa Mustajoen mukaan luvan ottaa rauhallisemmin, olla enemmän kotona, poltella kynttilöitä ja lukea kirjoja.

– Kirkas kevätvalo on niin terävä, että se tuntuu suorastaan väkivaltaiselta. Usein keväällä on sellainen olo, että hämärä saisi jatkua pitempään, hän sanoo mutta toteaa, että silti pitää kaikista Lapin vuodenajoista.

– On mahtavaa, että vaihtelu on niin valtavaa. Se ruokkii uteliaisuutta.

Mustajoki kertoo lukeneensa juuri ruotsalaisen Johan Eklöfin teoksen Maailma ilman pimeää. Eklöf puhuu Mustajoen mukaan teoksessa muun muassa siitä, miten tärkeä pimeä aika luonnolle on ja miten vähän enää on paikkoja, joita ei jatkuvasti valaista.

– Pimeys liittyy minulla rauhaan ja turvallisuuteen, Mustajoki sanoo ja kertoo kulkevansa mielellään koirien kanssa pimeässä metsässä.

Kirkas kevätvalo on niin terävä, että se tuntuu suorastaan väkivaltaiselta. Noora Mustajoki

Mustajoki sanoo myös nukkuvansa enemmän pimeään aikaan.

– Tuntuu, että on rauhallisempaa. Kun on valoa kesällä ja elämää ympärillä, illatkin tuntuvat venyvän. Nyt alkaa nukuttaa aikaisemmin.

Joulukin liittyy Mustajoella rauhaan. Tärkeintä on yhdessäolo. Mustajoen uusperheeseen kuuluu puolison lisäksi yhteensä viisi lasta.

– Olemme luopuneet perinteisistä jouluruuista riisipuuroa lukuun ottamatta. Jokainen saa toivoa jotain joulupöytään ja ruokia tehdään yhdessä. Istumme sitten syömässä pitkään.

”Nautin värisävyistä”

Maria Astrén kertoo, että kun hän ensimmäisen kerran tuli Lappiin tammikuussa 1996 aloittaakseen armeijan, hänellä ei ollut mitään käsitystä kaamoksesta. Hän kertoo vasta myöhemmin tajunneensa, että ensimmäisen kuukauden aikana tosiaan oli pimeää kaiken aikaa. — Tai pimeää ja pimeää, sillä Astrén ei edelleenkään suhtaudu kaamokseen niin.

– Nautin sen kaikista eri värisävyistä, enkä pidä sitä pelkästään pimeänä kautena, hän sanoo ja toteaa, ettei kaamosaikana edes ole pimeää, koska on lunta.

Astrén työskentelee Lapland Hotels Snow Villagen kohdepäällikkönä, ja monet ulkomaalaisista asiakkaista olettavat, että kaamoksen aikana on täysin valotonta.

– Kun puhutaan, että aurinko ei nouse, se kuulostaa niin dramaattiselta. Asiakkaille joutuu usein kertomaan, että kyllä silti näkee. Varsinkin tänä talvena on kysytty paljon sitä, että miten me voidaan tehdä mitään ulkona, kun on pilkkopimeää.

Kun puhutaan, että aurinko ei nouse, se kuulostaa niin dramaattiselta. Maria Astrén

Astrén ei ole huomannut, että kaamos vaikuttaisi häneen omaan arkeensa, esimerkiksi siihen, kuinka paljon hän nukkuu.

– Varmaan sitä nukkuisi, jos olisi mahdollisuus, mutta tämä on juuri se kiireisin aika töissä, hän sanoo.

– Kun ikää on tullut enemmän, olen kyllä alkanut ymmärtää niitäkin eläimiä, jotka menevät talveksi nukkumaan, hän nauraa.

Astrén sanoo nauttivansa kaikista Lapin vuodenajoista. Kaamosta enemmän hän kertoo yhä hämmästelevänsä jatkuvaa auringonpaistetta kesäisin.

Astrén on kotoisin Hämeenlinnasta.

Joulun aika on Astrénille työntäyteistä aikaa, ja siihen kuuluu myös rauhoittumista perheen kanssa.

– On ihana nähdä lasten uskoa joulun taikaan sekä töissä että kotona, hän sanoo.

”Kun on ikänsä täällä asunut, siihen on tottunut”

Poromies Jani Jääskö ei kavahda kaamosta. Hän on elänyt sen kanssa aina, ja se on hänelle luonnollinen osa vuoden rytmiä.

– Kun ikänsä on täällä asunut, siihen on tottunut. Päivä vain on lyhyempi — tai eipä sitä juuri olekaan, on vain kaksi pimeää vastakkain, hän sanoo.

Valoisan ajan vähyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon töitä voi tehdä, ja Jääskö sanookin vuoden pimeimmän ajan olevan rauhallisempaa aikaa kuin valoisan.

– Tämä on enemmän lepovaihe ainakin itselle, hän sanoo.

Kesäaikaan verrattuna kaamoksen aikana tulee myös nukuttua Jääskön mukaan enemmän. Kun valo lisääntyy, vireystasokin nousee.

Töihin on kaamoksen aikana lähdettävä jo silloin, kun on vielä aivan pimeää, jotta työaskareissa voi hyödyntää valoisimmat hetket. Jääskö sanoo, että ihmissilmä myös tottuu pimeään niin, että yllättävän hämärässäkin näkee touhuta ilman otsalamppua.

Tämä on enemmän lepovaihe ainakin itselle. Jani Jääskö

Nykyään poronhoitotyöt keskittyvät kaamosaikaan pitkälti eläinten ruokintaan. Erotukset on hoidettu jo syyspuolella.

Jääskölle paras aika vuodesta on kevätkesä. Se on valoisin aika, ja silloin on hyvä liikkua luonnossa ja esimerkiksi kalastaa. Pilkkikausi alkaa tosin jo heti keväällä, kun aurinko alkaa nousta.

Joulu merkitsee Jääskölle rauhoittumisen aikaa. Porot on ruokittava ja hoidettava myös silloin.

Kaamos yllätti paluumuuttajan

Sirkka-Liisa Olli on kotoisin Tuuliharjun kylästä ja asunut muualla 1980-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2020 hän palasi pohjoiseen ja sanoo olevansa nyt niin sanottu monipaikka-asuja, joka asuu vuoroin Oulussa, Tuuliharjussa ja Levillä. Työpaikkana Lapin hyvinvointialueen strategiajohtajalla on koko Lappi.

Kaamos pääsi yllättämään paluumuuttajan, Olli myöntää.

– Asuminen lapsuudenkodissa kylässä, jossa kaamoksen aikaan pimeys on koko lailla kokonaisvaltaista, hieman jopa yllätti, vaikka olen muuallakin asuessani viettänyt pidemmät lomani Tuuliharjussa, hän sanoo.

Ollin työ on viime vuodet ollut valtaosin etätyötä, ja kaamoksen aikaan hän on huomannut elämänpiirinsä kaventuvan, koska esimerkiksi ulkoilua ei enää pitkän työpäivän, pimeyden ja kylmyyden vuoksi ole jaksanut motivoitua harrastamaan.

– Kaamoksen selätyksessä viime vuosina ulkosaunan joka iltainen lämmittäminen ja siihen liittyvät rituaalit puiden pilkkomisineen ja kantamisineen ja siinä samalla koiran kanssa ulkoilu, ovat olleet tärkeitä, hän sanoo.

Olli sanoo olevansa jouluihminen. Valmistautuminen jouluun alkaa jo hyvissä ajoin, ja se on myös tärkeä kaamoksen hallinnan keino. Joululta päivä alkaa jo pidetä.

Onko parempaa kuin keväinen mulla tuoksu lumien sulaessa. Sirkka-Liisa Olli

Aurinko paistaa Tuuliharjun-kodin haavikkoon ensimmäisen kerran tammikuun puolenvälin tienoilla, ja se on aina ensimmäinen merkki talvenselän taittumisesta.

– Haavikko, johon vanhempani odottivat aina ensimmäisten auringonsäteiden saapumista, kasvaa paikalla, jossa on isäni syntymäkoti, joka Lapin sodan aikana poltettiin. Ehkä siitäkin johtuen paikalla on ollut erityistä symboliikkaa kevään odotuksessa, Olli sanoo.

Kevät ja alkukesä ovat hänelle rakkaimmat vuodenajat, vaikka kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa. Keväällä valon lisääntyessä luonnossa tapahtuu joka päivän paljon uutta, ja Olli seuraa mielellään muuttolintujen saapumista. Hänen suuri intohimonsa on puutarhanhoito.

– Onko parempaa kuin keväinen mulla tuoksu lumien sulaessa ja virittäytyminen kesän saapumiseen.

”Henki virkistyy kaamoksessa, ruumis keväällä”

Taiteilija Reijo Raekallio kertoo, että kaamos on aina ollut hänelle tuotteliainta aikaa. Taideherätyksenkin hän kertoo aikanaan saaneensa pimeimpänä vuodenaikana, kun oli aikaa ja oli hiljaista. Tauluja on syntynyt myös viime viikkojen aikana.

– Tänä vuonna olen maalannut 36 työtä ja niistä toistakymmentä kaamoksen aikana, Raekallio kertoo.

Taiteilijalle luonnonvalo on tärkeä, mutta Raekallio sanoo pystyvänsä maalaamaan hyvin myös oikeanlaisten sähkölamppujen valossa. Kun on kirkas päivä, värit voi tarkistaa ulkoa tulevassa valossa.

Hämäryys ja valon väheneminen on tehokasta. Se on mielikuvitusta herättävää. Reijo Raekallio

Kaamoksessa valo myös tuntuu enemmän kuin muulloin, Raekallio sanoo.

– Hämäryys ja valon väheneminen on tehokasta. On tunnelmavaloja ja istutaan tulen ääressä. Se on mielikuvitusta herättävää.

Raekallio pitää eniten kevättalvesta, jolloin valoa pohjoisessa kaamoksen jälkeen riittää. Kaamos hiljentää luonnon, eikä silloin tee mieli lähteä hiihtelemään, mutta keväämmällä tilanne on toinen.

– Henki virkistyy kaamoksessa ja ruumis keväällä, Raekallio summaa.

Joulu merkitsee hänelle paljon. Silloin perhe kokoontuu yhteen. Joulunalusperinteisiin kuuluu muun muassa kuusenhaku metsästä. Sopiva puu on katsottu valmiiksi jo kesällä.

Korjattu 19.12. kello 12.02 talvipäivänseisauksen päivämäärä ja viikonpäivä. Talvipäivänseisaus ei ole perjantaina 22. joulukuuta, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki, vaan lauantaina 21. joulukuuta.