Paikallisuutiset

Tulihan sitä kalaa

Inarilainen juomuksilla, osa 7

Mukkavuopaja ei ole tyhjä kalasta. Tämänkertainen kokuvieraamme Tarmo Mansikka-aho nosti Inarilaisen 45:n millin verkosta ison hauen, arviolta kolmen kilon painoisen.

– Minun kalapaikat on vähän muualla kuin Mukkavuopajalla, mutta kyllä minä arvasin, että onhan tässä kalaa. Vuopajassa on haukea ja ahventa. Puheitten mukaan tässä on myös siikaa, mutta se maistuu kuulemma mudalle.

– Joskus ne puheet siian mudan mausta voivat sumutusta, mutta voihan olla, että Mukkavuopajan siioissa on oikeasti pieni mudan maku. Siiassa se mudan maku onkin ikävä, mutta jos siian savustaa, niin silloin se on hyvä ruokakala ja savukalassa ei mudat maistu, kertoi Tarmo.

Siika voi kehittää hapettomassa vesistössä itseensä mudan makua.

– Toisaalta ei tämä Mukkavuopaja mikään hapeton ole. Tähän laskee useampi ojakin. Ja tässä kokuavannolla näyttää veden syvyys olevan peräti viisi metriä ja tosi kirkastakin tuo vesi näyttää avannossa olevan, sanoo Tarmo.

– Nyt kun kevätaurinko paistelee, niin voi olla, että siikakin innostuu vielä uimaan teidän verkkoon. Taimen puolestaan näkee verkon, kun päivät tästä vielä kirkastuvat ja se osaa olla uimatta siihen. Vaikka eipä Mukkavuopajassa taida taimenta olla.

Verkosta nouseva hauki oli jo henkensä heittänyt.

– Tämä hauki on ehtinyt kuolla verkkoon, kun se on siihen kiduksistaan jäänyt. Mutta kala on täysin syötävä ja niinpä perkaamme ja fileroimme tämän tässä paikan päällä. Laittakaapa pojat tuo kokoavannon peittona ollut jääkaapin kansi styroksilaatikon päälle, niin siitä tulee hyvä filerointipöytä, komentaa Tarmo.

Tarmolla on mukanaan terävä puukko, ei mitään filerointiveitseä, mutta hauen käsittely käy häneltä puukollakin ketterästi kuin ammattimieheltä konsanaan.

– Hauen nahkaa ja hauen lihaa ei saa päästää tässä operaatiossa toistensa kanssa kosketuksiin. Hauen nahkan pintalimassa on sellaista bakteeria, että siitä tulee lihaan paha maku, niinsanottu hauen maku, hän tietää.

Muutamassa minuutissa hauki on fileroitu ja kauniinpunertavat haukifileet laitetaan muovipussiin.

– Siinä on pojille haukifileitä paistinpannulle. Tämä Mukkavuopaja näyttää olevan enempi ivalolaisten hiihtelypaikka, mutta kyllähän tänne kannattaa kevättalvella tulla vaikka pilkille onkimaan haukea ja ahventa. Eikä maisemissa ole valittamista, kun katsoo noita rannoilla olevia vanhoja kuusia. Tämä on ivalolaisille hyvä lähiretkeilykohde, Tarmo tuumailee.

Tarmo Mansikka-aho ei hyljeksi haukea ruokakalana. Hauki on hyvää vaihtelu siian, reeskan ja taimenen syönnin lomassa. Hän näyttää käynnykästään kuvia Vuontisjärven iskukoukkureissulta. Iskukoukuista nousi isoja haukia ja matikoita.

– Haukifile on minusta parhaimmillaan paistinpannulla. Jos paistinhauki kyllästyttää, niin sitten teen haukipullia. Kalaa pitää syödä monessa muodossa, ettei siihen kyllästy.

Tarmo arvelee, että heillä taitaa olla vielä pakasteessa Vuontisjärven reeskaa. Reeskaa hän pyytää Vuontisjärvestä joulun alla. Vuontisjärven reeska aloittaa kudun 23. päivä joulukuuta. Kun verkot heittää jään alle oikealla hetkellä pyyntiin, on ne reeskaa täynnä jo seuraavana aamuna.

– Vuontisjärven reeska on pysynyt hyvälaatuisena. Sehän olikin ennen vanhaan oikea herrojen herkku ja kova kauppatavara.

Hauen mahasta löytyi aimo annos mätiä, mutta se sai jäädä ketuille. Tarmo arveli, että jossakin päin maailmaa hauen mätiäkin syödään, mutta inarilaiseen perinteeseen se ei kuulu.

Tarmo Mansikka-aho on innokas kotitarvemetsästäjä ja kotitarvekalastaja. Vuontisjärven lisäksi hän kalastee Inarijärvellä ja monilla metsäjärvillä.

– Paljon puhutaan nykyisin Inarijärven siian laadusta ja koosta, mutta viime kesänä verkottelimme Viimassaaren tällä puolen Hopekivisaarilla ja sieltä nousi isoa ja lihavaa siikaa. Kun tutun poromies-kalastajan kanssa äskettäin juttelin, niin hän harmitteli sitä, että Juutuanvuono on mennyt semmoiseksi, ettei siellä ole kuin pikkusiikaa. Se on kuulemma mennyt ihan pilalle, kun sitä pikkusiikaa on pilvin pimein.

Tarmo muistaa, kuinka kalatutkija Hilkka Sarjamo sanoi aikoinaan, että kaikki Inarin ojat pitäisi kutuaikana pyytää tyhjäksi siiasta ja sillä tavalla siikakanta pääsisi kasvamaan uudestaan. Sarjamo vakuutti, että näin kala alkaisi jälleen kasvamaan isommaksi järvissä.

– Mutta kyllä mettäjärviltä vieläkin löytää isoa siikaa, kun vain löytää sen sopivan järven. Nyrkkisääntö on se, että mettäjärven pitää olla sopivan matala. Kun aurinko sitten pääsee paistamaan sen järven pohjaan, mikä on kauttaaltaan matala, niin se kehittää järveen ravintoa. Tällaiset järvet ovat yleensä hyvätuottoisia.

Tarmo otti kokureissullemme mukaan itsetekemänsä rautalankavirityksen, johon verkon naru tarttui hetkessä jään alta.

– Joka miehellä on omat rautalanka- ja saranalautaviritykset, mutta juuri tämä minun malli on hyväksi havaittu. Täytyyhän tämän olla hyvä, kun esittelin tätä tuolla Ivalon Kela-komppaniassa eli ST-Ykkösen baarissa ja Ruottalan poikakin katteli tätä ja sanoi, että hänpä lähtee heti kotiin tekemään samanlaista, Tarmo naurahtaa.

– Talviverkoilla pitää olla kunnon vehkeet, että kaikki pelaa kuin rasvattu. Homma menee ikäväksi talvella, jos vastustaa. Minä tee avannon akkukairalla ja jääsahalla. Tuura on semmoinen työkalu, että ei sitä oikeasti edes tarvita, se on semmoista jystämistä tuuran kanssa, hiki lentää, mutta avanto ei suurene.

Tarmo Mansikka-aho muistelee samalla työvuosiaan Inarin kunnassa ja puheeksi tulee myös edesmennyt kunnanjohtaja Antti Korhonen, jota Tarmo muistelee suurella kunnioituksella.

– Antti tuli aina minun tykö ja sanoi, että kuule Tarmo, nyt pitäisi suunnitella sitä ja tätä, että miten olisi, alkasikko sie tekemään. Ja minähän tein aina työtä käskettyä.

Kerran kunnanjohtaja Korhonen tuli taas Tarmon työhuoneeseen ja sanoi, että nyt pitäisi löytää uusi jätevedenpuhdistamon paikka.

– Minä otin harpin ja kartan käteen. Laitoin harpin Ivalon keskelle ja piirsin siitä ympyrän kymmenen kilometrin säteellä sillä ajatuksella, että paikan täytyy olla mieluummin alajuoksulle päin jokea. Tuohon ympyrään sattui Mellanaapa ja Antti tuumasi, että eipä parempaa paikkaa puhdistamolle löydy.

– Jätevedenpuhdistamo oli jo Mellanaavalla, kun Antti tuli taas minun juttusille ja sanoi, että nyt pitäisi löytää ajoharjoittelurata. Pohdimme siinä, että sen paikkahan voisi myös olla Mellanaavalla. Eikä me silloin arvattukaan, kuinka mahtava työllistäjä Mellanaavan radoista vielä tulee ja kuinka jossakin Tammijärvelläkin tulee olemaan kovat testaukset ja työpaikkojen määrä kasvaa, ihmettelee Tarmo.

Termoskahvit on juotu, hauen fileet otettu matkaan ja on aika lähteä autolle. Otamme vielä puheeksi kevään pilkkikelit ja Tarmo naurahtaa, että hän ei ole mikään pilkkimies.

– Totta kai poikasena tuli pilkittyä, mutta kyllä minä nykyisin otan kalan verkoilla, niin se on varmempaa. Ei minun kärsivällisyys riitä siihen, että istun avannolla ja siellä kaksi nälkästä kattelee toisiaan siian molemmissa päissä.