Paikallisuutiset

Vanhojen Inarinmaa-lehtien katsaus: Totuus vai osatotuus?

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon, että tällä palstalla julkaistut kirjoitukset eivät välttämättä edusta Inarinmaa-lehden kantaa puheena olevasta asiasta. Tälläkin kertaa luettavana oleva on yksinomaan allekirjoittaneen laskuun luettava.

On nimittäin jossain määrin arkaluontoista lausua epäilys siitä, edustaako tarkastaja Jouni Kitin monissa eri lehdissä julkaistut kirjoitukset saamelaisväestön mielialoja vai ei. Yksinkertaistettuna hänen sanomassaan ihannoidaan entistä, puhtaasti luontaiselinkeinoihin perustuvaa saamelaista elämänmuotoa nykyistä parempana. Pahana ja tuomittavana hän pitää suomalaisen valtakulttuurin tuloa idyllisen heinäkenkäkulttuurin tilalle ja suorastaan kaiken pahan ruumiillistumana metsähallitusta virkamiehineen.

Monet saamelaiset ovat minulle vakuuttaneet, ettei asioita pitäisi nähdä noin yksipuolisesti, mutta he eivät voi tuota menneen ihannointia kovin julkisesti paheksuakaan, sillä kiistämättä helsinkiläistyneen virkamies Kitin tarkoitusperät ovat saamelaisväestön parasta tarkoittavat.

Kuitenkaan tuskin kukaan olisi valmis vaihtamaan nykyisiä olojaan entisiin. Koko maahankin ulottunut yhteiskuntamurros on tuonut myös esim. Angeliin tiet, sähkön, nykyaikaiset asunnot, moninaiset koneet kesän ja talven liikkumista varten sekä myös muistettavan terveyspalvelujen saannin yhteiskunnan kustantamana.

Mikä olisi tilanne, jos esim. Inari ja Utsjoki olisi joskus vuosisadan vaihteen tienoilla julistettu reservaatiksi vain silloin tällä asuneille? Uskonpa kaikkien rehellisesti asioita tarkastelevan myöntävän, että kielteisen mukana näille alueille on saatu myös hyvääkin, valtakulttuurin kirosananomaisuudesta huolimatta.

Jotakin voisi päätellä myös tulevien saamelaisvaltuuskunnan vaalien ehdokaslistan perusteella. Kohtapa valtaosa ehdokkaista on varsin hyvin sijoittunutta tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, mielestäni sekin heijastelee tapahtunutta sopeutumista muuttuneisiin oloihin ja muutoksen hyväksymistä.

Tunteilusta voisi siirtyä jo asialinjalle.

Usko Luostarinen

Inarinmaa 19.8.1987