Etusivu Uutiset Viikon kuvat Mediakortti Ilmoitukset Tilaukset Palaute Kirjahylly Toimitus Yhteystiedot

Suomen Huipulta

Inarilaisen synty rauhoitti lehtitaistelut

22. September 2016

Vuoden 1996 alussa Inarissa kilpaili kaksi paikallislehteä verisesti tilaajista ja niukoista ilmoitusmarkoista. Tilanne oli jatkunut samanlaisena pitkään, mutta siinä vaiheessa kysymys oli jo suoranaisesta eloonjäämistaistelusta, sillä oli selvää, etteivät alueen pienet tilaajamäärät eivätkä rajalliset ilmoitustulot riittäneet molempien lehtien hengissä pysymiseen. Kesän kynnyksellä ensimmäinen niistä heittikin pyyhkeen kehään ja syyskuun alussa toinen. Äkkiä oli syntynyt tilanne, ettei Suomen suurimmassa kunnassa tehty enää omaa lehteä eivätkä paikallisiin uutisiin tottuneet lukijat voineet lukea niitä mistään, mutta mikä tärkeintä; paikalliset yritykset eivät pystyneet enää ilmoittamaan palveluistaan reaaliaikaisesti toiminta-alueensa asukkaille. Syntynyttä lehtityhjiötä paikkaamaan syntyi Inarilainen viiden päivän varoitusajalla.

Pakollista esihistoriaa
Paikallislehti Inarilaisen syntyhistoria alkaa itse asiassa jo vuoden 1996 alkupuolelta, kun tammikuussa merkittiin yhtiörekisteriin sen tuleva kustannusyhtiö Ukko-Media Oy. Yhtiön tarkoituksena oli julkaista erikoislehtiä, erityisesti matkailupainotteisia sesonkilehtiä ja muita kysynnän edellyttämiä ajankohtaisia painotuotteita. Idea toimintaan oli syntynyt edellisen syksyn aikana jossain illan istujaisissa ja kun silmiini sattui vielä sopivasti pääkaupunkiseudulla ilmestyneestä lehdestä pikkuilmoitus yhtiön perustamisesta, niin sellainen perustettiin helsinkiläisen lakitoimiston avulla.

Itse toimin tuolloin Ivalon yläasteella historian lehtorina, mutta kanssahaaveilijani olivat monissa eri julkaisuissa vankan kokemuksen lehtityöskentelystä hankkineet Pasi Ruotsalainen ja Ritva Savela. Heillä ei tuolloin ollut vakituista työtä, mutta aikaa sitäkin enemmän. Tämän aivoriihen tuloksena syntyi idea sesonkipainotteisista matkailulehdistä. Yhteinen tekemisemme painottui iltoihin johtuen minun työajoistani ja varsinaiset kirjoitustyöt kukin meistä teki kotonaan. Leikkaa-ja-liimaa -taitosta vastasi inarilaisen lehtityön varsinainen pioneeri Pasi Ruotsalainen. Hän oli nimittäin perustanut 1980-luvun lopulla Inarinmaa -lehden, mutta joutunut henkilökohtaisista syistä johtuen luopumaan siitä, mutta jotain oli jäänyt hampaankoloon, kun veri veti häntä näin jo seuraavalla vuosikymmenellä takaisin lehtialalle.

Ehdimme vuonna 1995 julkaista kotiseutuyhdistykselle vuosikirjan ennen kuin siirryimme harjoittelemaan lehden tekoa. Sen tuloksena julkaisimme Ruska-lehden, mutta jo seuraavana kevättalvena, yhtiön perustamisen jälkeen, jatkoimme harjoittelua julkaisemalla muutaman numeron Pohjois-Lapin Viikkolehteä. Sitten alkoi näkyä merkkejä kahden keskenään kilpailevan paikallislehdenlehden ylipääsemättömistä vaikeuksista.

Uusi lehti perustetaan
Syyskuussa 1996 Inarissa ilmestyi enää Inarinmaa -lehti. Se ilmestyi kahtena päivänä viikossa. Päivät olivat maanantai ja keskiviikko. Sen viimeiseksi numeroksi jäi maanantaina 9.9. ilmestynyt lehti, mutta me ulkopuoliset emme sitä silloin vielä tienneet. Kylällä tosin liikkui kaikenlaisia huhuja, mutta kun kolme päivää myöhemmin keskiviikkona 12.9. lehti jäi tulematta, niin sen karu kohtalo selvisi kaikille. Kylän viimeinen ja ainoa paikallislehti oli lopettanut toimintansa.

Olimme henkisesti varautuneita tällaiseen tilanteeseen, mutta käytännön toimet uuden lehden perustamiseksi jäivät allekirjoittaneelle. Syy asiaan oli se, että minä kannoin vastuun kaikesta taloudesta, joten minun oli myös tehtävä kaikki sopimukset toiminnan alkuun pääsemiseksi.

Toimitilat oli helppo löytää, sillä Inarinmaa oli toiminut vuokratiloissa keskellä kylää ja riitti, kun sovin vuokraisännän (Merita-pankki) kanssa vuokrasopimuksen jatkumisesta, mutta maksajana oli siitä eteenpäin Ukko-Media Oy. Tämän jälkeen oli helppo sopia pesänhoitajan kanssa konkurssipesän kaluston käytöstä, joten nämä tärkeät ulkoiset puitteet saatiin selviksi vain kahdella puhelinsoitolla. Olimme valmiit aloittamaan työn, joten uuden lehden kokoamisessa päästiin alkuun jo seuraavana päivänä Inarinmaan konkurssista.

Meillä oli vielä neljä päivää aikaa seuraavan lehden ilmestymiseen, sillä olimme päättäneet noudattaa Inarinmaan ilmestymisaikatauluja kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Tämä siksi, etteivät lukijat ja tilaajat parhaimmassa tapauksessa edes ehtisi huomata uuden yrittäjän markkinoille tuloa. Sama koski tietenkin ilmoittajia, jotka tulisivat olemaan varsinainen kivijalka lehden toiminnan jatkumiselle.

Ja niin vain kävi, että ensimmäinen lehti ilmestyi suunnitelmien mukaisesti neljän päivän varoitusajalla maanantaina 16.9.1996.

Lehden nimi aiheutti sotkua
Ensimmäinen lehti ilmestyi nimellä Uusi InarinMaa. Nimen kirjoitustapa tosin poikkesi alkuperäisestä siten, että sen etuliitteenä oli sana Uusi ja jälkimmäisessä sanassa oli kaksi isoa alkukirjainta eli InarinMaa. Nimivalinnalla haluttiin osoittaa vähintäänkin paikallislehtien henkistä jatkuvuutta, kun taas yllä mainitulla kahdella pienellä eroavuudella näyttää myös sitä, että kysymyksessä oli kaksi eri julkaisua ja kaksi eri kustantajaa.
Asiassa taidettiin kuitenkin lopulta onnistua aika kehnosti, sillä heti alkumetreistä alkaen tuli kyselyjä vanhan Inarinmaan rästilaskujen maksamisesta ja sen kanssa tehtyjen sopimusten pitämisestä. Jo syyskuun lopussa, viiden ensimmäisen numeron ilmestymisen jälkeen, jouduin selvittämään asian lehdessä uudelleen lukijoille, että emme ole sama yhtiö ja emme vastaa konkurssiin menneen lehden veloista. Samalla ilmoitin lehden ilmestyvän lokakuusta alkaen vain kerran viikossa, keskiviikkoisin.

Lehti jatkoi ilmestymistä yksipäiväisenä, mutta niin jatkuivat myös sekaannukset konkurssin tehneen lehden ja uuden välillä. Sotkujen selvittely vei aikaa ja häiritsi työntekoa. Oli käynyt yllättäen niin, että hyvä ja varsin osuva Inarinmaa -nimi kahden pohjoisen kunnan paikallislehdelle alkoi olla hankaluuksia tuottava painolasti uudelle julkaisulle. Jouduin toiminnan selkiyttämiseksi purkamaan marraskuun lopussa sopimuksen konkurssipesän kanssa. Olimme nimen suhteen taas lähtökuopissa.

Nimeäminen tapahtui kuitenkin nopeasti, sillä seuraava lehti joulukuun 4. päivä 1996 ilmestyi nimellä Uusi Inarilainen. Vuotta myöhemmin syksyllä 1997 olimme vankistaneet asemamme sellaiseksi, että lokakuussa tiputimme nimestä etuliitteen pois. Näin reilun vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen lehti otti käyttöön nykyisen nimensä Inarilainen.

Voimavarana tekijät
Näin jälkikäteen on erityisen helppo nähdä, että uuden lehden käynnistämisen todellinen voimavara olivat sen valmistamiseen sitoutuneet tekijät. Tulkoon sekin kirjattua näin julkisesti muistiin, tilanne oli nimittäin huomattavan poikkeuksellinen, sillä tekijöille ei maksettu ensimmäisiltä kuukausilta laisinkaan palkkaa. Tämä taas johtui siitä yksinkertaisesta totuudesta, että lehtien tulot eivät kattaneet niiden kuluja. Itse asiassa kesti vielä pitkälle syksyyn ennen kuin kulurakenne muuttui ja tulos alkoi kääntyä positiiviseksi. Siihen asti laskujen maksuun osallistui hyvin keskeisesti myös Inarin kunta, joka maksoi minulle opettajan palkkani ja minä maksoin sillä lehden laskuja ja aina tarpeen mukaan pieniä korvauksia myös muille talkoolaisille.
- Taisi mennä aina jouluun asti ennen kuin minä sain ensimmäisen tilini. Se oli minun ensimmäinen joululahjani. Toinen oli vakituinen työpaikka eikä sekään ollut yhtään pahasta, että meillä oli mukava työporukka, muistelee Inarilaisen alkutaipaleella mukana ollut Ritva Savela.

Ja tulkoon sekin ammattiyhdistysväen kiusaksi kirjoitettua muistiin, että kun lehden tekijät muuttuivat vuoden lopussa 1996 talkoolaisista kuukausipalkkaisiksi, niin hyvässä yhteisymmärryksessä sovittiin, että kaikki saivat samansuuruista palkkaa tehtävistä ja vastuista riippumatta. Palkka oli pieni (minimipalkka), mutta se oli säännöllinen ja sovittua oli myös se, että ryhdymme noudattamaan alan palkkataulukkoja vasta kun lehden tulot vakiintuvat sille tasolle, että rahaa riittäisi palkanmaksuun. Tämä vaihe kesti vain seuraavan kevään, mutta on edelleen onnistunut käytännön opetus paikallisesta sopimisesta, joka terminä kummittelee edelleen mukana nykyneuvottelujen mörkönä ja usein vielä neuvottelujen kompastuskivenä.

Vaikka palkanmaksua pidetään usein työpaikan saamisen tai vaihtamisen tärkeimpänä edellytyksenä, niin Inarilaisen alkumetreillä palkoista ei puhuttu. Kaikki ymmärsivät tilanteen epävakaisuuden ja ahersivat yhteisen tavoitteen hyväksi. Tavoite oli tietenkin lehden toiminnan vakiinnuttaminen ja sen seurauksena mahdollisen työpaikan varmistaminen itse kullekin.

En itse tuolloin tullut koskaan ajatelleeksi, että lehden ensimmäisinä viikkoina nämä talkoolaiset varmasti joutuivat miettimään kerran jos toisenkin, että olivatko he hypänneet oikean kelkan kyytiin vai olisiko parempi käyttää lehden tekemiseen laitettu aika varmemman työpaikan etsimiseen. Ainoastaan yksi talkoolaisista, Pasi Ruotsalainen, käytti tätä optiota ja poistui joukosta parin ensimmäisen lehden jälkeen lähdöstään mitään ilmoittamatta. Hänen mukanaan poistui myös yrityksen ensimmäinen auto, jolla olisi tietenkin ollut käyttöä myös toimitustyössä.
Loppupelissä tämä tapahtuma saattoi kuitenkin olla molemmille osapuolille ainoa oikea ratkaisu, sillä ainakin lehden toimituskunnan yhteishenki tiivistyi tämän jälkeen merkittävästi.

Toimituksen ensimmäisistä työntekijöistä voidaan todeta, että oli oikeastaan ihmeellinen sattumus, kun lehden perustamisen aikoihin paikkakunnalla oli vakituista työpaikkaa vailla useita henkilöitä, joilla oli tarvittavaa lehtialan kokemusta ja jotka innostuivat sen perustamisesta. Myös entisen Inarinmaan työntekijöistä ja avustajista löytyi väliaikaisia apureita, mutta myös tulevia työntekijöitä. Yksi heistä oli Biritta Lyöri, joka jatkoi lehden palveluksessa tutuissa tehtävissään toimituksen etutiskillä. Vastuualueen nykytitteli olisi varmaankin DM eli Desk Manager.

Inarinmaan avustajia ja muita alan ihmisiä vilahteli lähes viikoittain toimituksessa, koska kaikki apu oli tuolloin tarpeen. Monet näistä ensimmäisten Inarilaisten tekoon osallistuneista ikinuorista näkyvät edelleen erilaisissa media-alan tehtävissä. Sellaisia henkilöitä ovat mm. Heikki Orava, Jarmo Siivikko, Vesa Luhta ja Helena Sahavirta, joista ensimmäinen ja viimeinen palasivat vielä muutama vuosi myöhemmin työskentelemään vakinaisina Inarilaisessa.

Perustamisen jälkeisenä keväänä toimitukseen käveli äitiyslomalta työelämään palaava Sirpa Huumonen, joka tarvitsi palkattoman harjoittelupaikan muutamaksi kuukaudeksi. Harjoittelujakson jälkeen hän jäi taloon ja on tällä hetkellä itse asiassa Inarilaisen pitkäaikaisin työntekijä.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

20 vuotta paikallislehteä Inarissa ja Utsjoella

22. September 2016

Maailma oli monella tapaa erilainen 20 vuotta sitten Inarilaisen ilmestyessä 16.9.1996 ensimmäisen kerran uusien henkilöiden vetämänä. Lehti ilmestyi ensin nimellä Uusi InarinMaa, 4.12.1996 lehden nimi muutettiin Uudeksi Inarilaiseksi ja 29.10.1997 alkaen Inarilainen on ilmestynyt nykyisellä nimellään. Kun vanhoja lehtiä selaa niin paikallislehden perusilme on säilynyt hyvin kuluneet kaksi vuosikymmentä. Ilmoitukset olivat tuolloin markoissa mutta tuotteet olivat pitkälle samanlaisia kuin tälläkin hetkellä.
Paikallislehden vahvuutena on, että se kertoo paikallisista uutisista, tapahtumista ja ihmisistä. Paikallislehden tilaamalla ja sitä lukemalla pysyy hyvin tietoisena siitä, mitä omalla kotipaikkakunnalla tapahtuu. Paikallislehti ilmestyy yleensä kerran viikossa ja lehti luetaan tarkemmin ja siihen palataan yhä uudestaan viikon aikana. Vaikka alueellisilla lehdillä on ollut viime aikoina suuria haasteita niin paikallislehdet ovat säilyttäneet hyvin asemansa muuttuvassa lehtimaailmassa.
Lehdet ovat erittäin riippuvaisia jakeluyhtiö Postin toiminnasta. Postin toiminta on ollut suurissa vaikeuksissa, kun jaettavan postin määrä on pudonnut rajusti, vain postipakettien määrät ovat kasvaneet. Postin jakelumäärä on pudonnut lähes samalle tasolle kuin 1950 – luvulla. Posti on ollut pakotettu muuttamaan toimintaperiaatteitaan ja muutoksia on tehty jopa paniikin omaisin toimenpitein. Lehdet ovatkin joutuneet sijaiskärsijöiksi, kun asiakkaat eivät saa tilaamiaan lehtiä ilmoitettuina aikoina. Posti muutti ilmaisjakelulehtiensä jakopäiviä lyhyellä varoitusajalla tämän vuoden alusta ja se pakotti muun muassa Inarilaisen siirtymisen tilattavaksi lehdeksi.
Eduskunnan käsiteltäväksi tulee pian esitys uudesta postilaista. Uudessa laissa esitetään muun muassa jakelupäivien rajaamista kolmeen jakelupäivään viikossa. Useamman kerran viikossa jaettavat lehdet jaettaisiin suuremmissa taajamissa edelleen päivittäin mutta haja-asutusalueella kuten Pohjois-Lapin kunnissa, lehdet jaettaisiin vain kolme kertaa viikossa. Uusi postilaki ei sinänsä vaikuta kerran viikossa ilmestyvien paikallislehtien toimintaan mutta aluelehtiin vaikutus on merkittävä. Posti on ilmoittanut olevansa valmis luopumaan haja-asutusalueiden postinjakelusta, mikäli sopiva yrittäjä löytyy. Vaikka maksamme joka vuosi reilusti kuusinumeroisen summan Postille jakelusta, niin siitä huolimatta jakelu on usein myöhässä tai jää jopa joiltakin alueilta tekemättä luvattuna toimituspäivänä. Onkin syytä vakavasti harkita, voisimmeko ottaa postin jakelun hoitaaksemme Sodankylän, Inarin ja Utsjoen kunnissa.
Elämme muuttuvassa maailmassa missä sähköinen media sekä sosiaalinen media valtaavat alaa. Uutiset ja maailman tapahtumat ovat nopeasti kaikkien luettavissa sähköisistä välineistä, tarvitaanko lehtiä enää? Uusimpien tutkimusten mukaan lehtien asema ei ole uhattuna ja lehtiä tullaan tilaamaan ja lukemaan myös tulevaisuudessa. Tutkivaa journalismia tarvitaan ja asioita taustoittavat jutut kiinnostavat. Lehtien juttuja tekevät ammattitoimittajat, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan lehtitoiminnan periaatteita, tällöin uskottavuus lehtien juttuihin säilyy. Lapin Lehtikustannus Oy:n lehdet Sompio, Inarilainen ja Saariselän Sanomat ovat allekirjoituksellaan sitoutuneet noudattamaan Julkisen Sanan Neuvoston toimintaperiaatteita ja mikäli joku kokee tulleensa kohdelluksi jossakin jutussa väärin, hänellä on mahdollisuus siitä valittaa JSN:lle.
Paikallislehti Inarilaisen täyttäessä 20 vuotta uskomme edelleen lehtiyhtiössämme tulevaisuuteen ja haluamme omalta osaltamme toimia kehityksessä aktiivisesti mukana. Otamme ensi vuoden vaihteessa käyttöön uuden toiminnanohjausjärjestelmän ja lehden tuotantojärjestelmä, joka tukee myös sähköisiä mahdollisuuksia. Paperinen lehti tulee säilymään edelleen päätuotteena mutta haluamme olla aktiivisia myös sähköisissä palveluissa.
Inarilaisen lukijat ansaitsevat meiltä tekijöiltä suuren kiitoksen, olette ottaneet lehden omaksenne, olette aktiivisia palautteen ja juttuvinkkien antajia, iso kiitos teille aktiivisuudestanne ja palautteesta, jota olemme saaneet. Teemme lehteä juuri teille lukijoillemme, joten jatketaan samalla mallilla. Lehtiyhtiömme puolesta haluan kiittää myös Inarilaisen työntekijöitä, teette paikallislehti Inarilaista isolla sydämellä. Tervetuloa avoimien ovien tapahtumaan huomenna keskiviikkona 21.9. klo 12 – 18 välisenä aikana.
Jari Haavisto, Lapin Lehtikustannus Oy toimitusjohtaja

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Inarilainen porttina valtakunnalliseen päätöksentekoon

22. September 2016

Olen ollut Inarilaisen lukija nyt kolmentoista vuoden ajan. Lehti on tarjonnut minulle tietoa Inarin ja Utsjoen alueen asioista kattavammin kuin mikään muu tiedotusväline. Maakunnallisten medioiden tasolla, valtakunnallisista puhumattakaan, ei pystytä tarttumaan kaikkiin paikallisesti kiinnostaviin aiheisiin, eikä välttämättä pystytä edes arvioimaan, mikä todella ON kiinnostavaa.

Jos olen pitänyt paikallismedioita tärkeinä aiemminkin, niin eduskunnassa niitä vasta arvostankin. Paikallisen tiedonvälityksen avulla kansanedustaja pysyy kartalla siitä, mitä laajassa maakunnassamme tapahtuu. Kaikki Lapin paikallislehdet saapuvat tuoreeltaan eduskunnan lukusaliin ja tunnustan, että joka viikko kaivan ensimmäisenä esille Inarilaisen tekstiviestipalstan.

Inarilaisen lukijapalstalla käydään usein yhteiskunnallisesti merkittävää keskustelua, jossa esiintyy äänenpainoja monelta laidalta. Vaikka asioista ei kirjoittajien kanssa aina samaa mieltä olisikaan, on arvostettava rohkeutta tuoda omat näkemyksensä esille. Aivan samoin on kiitettävä paikallislehteä siitä, että se tekee tämän mahdolliseksi.

Vuoropuhelu paikallislehtien lukijoiden kanssa on kansanedustajalle tärkeää. Laatiessani tiedotetta valtakunnan politiikan ajankohtaisista aiheista pohdin usein, mitä asia merkitsee vaikkapa Nuorgamissa asuvan kansalaisen kannalta. Poliitikon tehtävässä on keskeistä, että ihmiset tietävät, mitä asioita poliitikot ajavat ja mitkä asiat kulloinkin ovat päätöksenteossa pinnalla. Tämä pätee tietysti myös kunnallispolitiikkaan. Kun paikallisia aiheita käsitellään paikallisella tasolla avoimesti, niistä on helppo heittää tarvittaessa syöttöjä myös kansanedustajalle valtakunnan politiikkaan.

Paikallislehdillä, jotka ovat valmiita muuttumaan maailman mukana, on vahva tulevaisuus. Lehtien lukeminen vähentyy jatkuvasti erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä, mutta vastaavasti lehtien verkkoversioiden lukeminen lisääntyy, sillä tiedon ja vuoropuhelun tarve ei katoa mihinkään. Tämän vuoksi on kiinnostavaa nähdä, millä tavalla Inarilainen valloittaa diginatiivit, uudet lukijansa. Onko se blogialusta paikallisista aiheista kirjoittaville lukijoille? Livekuvaa tapahtumista? Jaakko Peltomaan tarina-arkisto?

Inarilaisen lukijat ovat osoittaneet arvostavansa paikallista tiedonvälitystä ja hyvää sisältöä. Siksi on helppo toivottaa onnea ja menestystä myös tuleville vuosikymmenille!

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Inarilaisen kummipoika Severi 20 vuotta

22. September 2016

Inarilaisen kummipojan Severi Kotikankaan 20-vuotissynttäreitä vietettiin vauhdikkaasti Ivalon toimintakeskuksessa 13. syyskuuta. Toimintakeskuksessa muistetaan aina talonväen synttärit ja pyöreät vuosikymmenet erityisesti antavat aihetta juhlaan.
Taksi oli tuonut päivänsankarin aamulla kotoaan toimintakeskukseen. Mukana oli herkkuja, joita kotiväki oli edellisenä iltana leiponut. Toimintakeskuksessa Severin työkaverit olivat tehneet kortin, joka annettiin Severille kahvipöydässä. Samalla työkaverit antoivat päivänsankarille lahjansa, joka oli lahjakortti Maali-Konekotaan.
Koko porukka lauloi Severille onnittelulaulun ja lisäksi työkaverit Hanna ja Kristiina esittivät yksinlaulua. Iltasella syntymäpäiviä vietettiin kotona kotiväen ja sukulaisten kesken. Ivalon mummo ja pappa olivat myös mukana sekä toinen mummo, joka asuu Hirvaalla.
Inarilaisen ikätoveri Severi Kotikangas kiersi elämänsä ensimmäiset vuodet tutkimuksissa eri sairaaloissa, sillä hänellä ilmeni muutaman kuukauden ikäisenä aivosähköhäiriö. Se muutti pienen pojan sekä hänen perheensä elämän kertaheitolla. Severi ei pysty hallitsemaan lihaksiaan eikä ilmaisemaan itseään sanallisesti.
Severi oli pienenä hoidossa Ivalon päiväkodissa. Sieltä matka jatkui Ivalon ala-asteen pienluokkaan, jossa hän osallistui kouluopetukseen henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan. Nyt nuorukaisena Severi osallistuu arkisin toimintakeskuksen päivätoimintaan.
−Meillä on kotona aamuisin kova ruljanssi, kuten jokaisessa lapsiperheessä. Severin avustaja tulee meille kahdeksalta. Severiä valmistellaan toimintakeskukseen ja tytöt, Elina ja Ella-Sofia tekevät lähtöä ala-asteelle. Ja minä lähden töihin ja samoin Sari, jonka työmatka onkin vähän pitempi, kun se on Riutulan Vasatokassa, kertoo Severin isä Seppo Kotikangas.
−On iso asia meille, että avustaja tulee aamuisin kotiin. Se on iso helpotus, sanovat Seppo ja Sari.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

SAKK:n opiskelijoiden kädentaitoja myyntiin Siidaan

22. September 2016

Saamelaismuseo Siidaan on laitettu myyntiin SAKK:n korukivi- ja jalometallialan opiskelijoiden tekemiä tuotteita.
−Tämä on nyt kolmas vuosi, kun meillä on täällä SAKK:n opiskelijoiden töitä. Siidalla ja SAKK:lla on jo pitkään ollut hyvä yhteistyö näyttelyiden ja harjoittelijoiden kautta. Ensimmäisistä myyntiviikoista tuli niin hyvää palautetta sekä opiskelijoilta että asiakkailta, että käytäntö on jatkunut. Tämä myyntinäyttely on nähtävillä Siidassa marraskuun loppuun, kertoo Pia Kantola.
Opiskelijoille myyntinäyttelyn järjestäminen on samalla ”Asiakaslähtöinen valmistaminen”-opintokokonaisuus, jossa Saamelaismuseon museokauppa on asiakkaana.
−Tämä on tosi hyvä ja opettavainen juttu meille opiskelijoille. Ensin neuvottelimme Siidassa siitä, millaisia tuotteita tänne kaivattaisiin myyntiin ja teemaksi otettiin käytännöllinen lahjaesine. Kun tämän päivän matkailija liikkuu ja ostaa tuotteita, niin hän etsii juuri käytännön arkeen soveltuvia lahjaesineitä enemmän kuin sellaisia kapineita jotka laitetaan hyllyn päälle koristeeksi, kertoo opiskelija Riikka Silvennoinen.
Silvennoinen toi Siidaan myyntiin voimariiipuksen, joka on tehty pahkasta, poronluusta, poronnahkasta sekä hopeasta. Värjäykseen on käytetty pakuria.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Yhteystiedot

Asiakaspalvelu ma – pe klo 9 – 16.30
Susanna Järvinen 020 710 9050
inarilainen at inarilainen.fi

Toimituksen käyntiosoite:
Piiskuntie 1
99800 Ivalo

Toimituksen postiosoite:
PL 61
99801 Ivalo

Kustantaja Lapin Lehtikustannus Oy

Laskutus, tilaukset ma – pe klo 9 – 16.30
Sirpa Huumonen 020 710 9051
sirpa.huumonen at inarilainen.fi

Toimitus ma – pe klo 9 – 16.30
Päätoimittaja Jaakko Peltomaa 020 710 9052
jaakko.peltomaa at inarilainen.fi

Toimitusjohtaja
Jari Haavisto 050 559 9813
jari.haavisto at sompio.fi