Etusivu Uutiset Viikon kuvat Mediakortti Ilmoitukset Tilaukset Palaute Kirjahylly Toimitus Yhteystiedot

Suomen Huipulta

Päätoimittajalta: Peuravuonon odotuksista ei tullut mitään

1. heinäkuu 2015

Inarin kunta näyttää palanneen Peuravuonon sahan kanssa lähtöruutuun. Kauppoja ostajaehdokkaan, Arktinen Isopuu Oy:n kanssa hierottiin pitkään, ilmeisesti jo viime vuoden lopulta lähtien. Viime viikolla Arktinen Isopuu ilmoitti, että sopimus kunnan ja ostajien välillä näyttää jäävän allekirjoittamatta.
Yhtiö totesi, että rahasta ei ole kysymys, vaan siitä, että liian tiukat ehdot sahan toiminnan jatkamisesta eivät tyydytä omistajia. Yhtiö toteaa, että se olisi vaatinut ehdon, joka velvoittaa puunjalostustoiminnan jatkamiseen, eikä sahaustoimintaan.
Inarin kunta on käynyt pitkään neuvotteluja sahan myymisestä ja on harmi, että nimiä ei lopulta saatu papereihin. Kenenkään vika se ei ole, eikä asiassa sinänsä ole mitään dramaattista. Sitähän tämä vain tarkoittaa, että Peuravuonolle pitäisi taas keksiä uutta käyttöä.
Jos kunnalla olisi oikein hyvää tuuria, niin joku yrittäjä voisi vielä tehdä tarjouksen Peuravuonon sahasta, jos hän olisi tullut siihen tulokseen, että saha-alue sopii hänen yritystoimintaansa tavalla taikka toisella. Yksi vaihtoehto on se, että Peuravuonolle ei tehdä mitään ja ikään kuin odotellaan, että joku yrittäjä siitä joskus kiinnostuisi.
Aikanaan, kun Inarin valtuustossa sovittiin Peuravuonon ostamisesta, vakuutteli kunnanjohtaja Reijo Timperi, että Peuravuonon saha-alue olisi upeaa aluetta myös tonttimaana. Jos jostakin syystä kävisi niin, että sahan toiminta loppuu, niin alueen voisi kaavoittaa mökkitonteiksi. Ja mökkitonteista saa niin hyvän hinnan, että siitä ilosta kunnan kannattaa siivota saha-alue sahan aikaisista jätteistä ja mahdollisista ympäristömyrkyistä. Näin asioita silloin perusteltiin. Se tehtiin valtuustolle selväksi, että Vapo ei tule maaperää siivoamaan, mikäli saha-alueen käyttötarkoitus muuttuu sahaustoiminnasta joksikin muuksi.
Edellisten valtuustojen käynnistämille kunnan bisneksille kuuluu siis hyvää ja huonoa. Hyvää on ainakin se, että Saariselkä Ski on nyt myyty ja ostajina on kaiken lisäksi asiansa osaava ammattilaisten joukko.

jaakko.peltomaa at inarilainen.fi

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Marko Vehmaselle 12 vuotta taposta

1. heinäkuu 2015

Marko Vehmanen tuomittiin taposta 12 vuoden vankeuteen. Omaiset vaativat tuomiota murhasta muun muassa tekotavan raakuuden ja tekijän käyttämän harkinnan perusteella.

Utsjoen lukiolla 16-vuotiaan pojan kuoliaaksi puukottanut Marko Toni-Juhani Vehmanen tuomittiin Ivalon käräjillä 12 vuoden vankeuteen taposta ja laittomasta uhkauksesta. Hän oli uhannut puukotuksen yhteydessä teräaseella opettajaa.
Vehmanen on kertonut valinneensa uhrinsa sattumalta. Hän oli omien sanojensa mukaan lähtenyt tyttöystävänsä asunnolta koululle aikeenaan puukottaa ketä tahansa miestä.
31-vuotias, useista pahoinpitelyistä aikaisemmin tuomittu Vehmanen määrättiin maaliskuussa mielentilatutkimukseen. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen (THL) tekemä tutkimus osoitti, että Vehmanen on ollut puukotuksen aikana syyntakeinen. Mielentilatutkimuksen mukaan butaanin imppaaminen oli alentanut hänen kykyään säädellä käyttäytymistään, mutta siitä huolimatta hän oli henkirikoksen aikana syyntakeinen eli ymmärsi tekonsa.
Uhrin omaiset vaativat oikeudessa, että syytetty pitäisi tuomita murhasta. Omaisten asianajaja Jussi Lauerma totesi käräjillä, että Vehmanen oli viikkojen ajan selvitellyt, kuka aiheutti hänelle potkut asuntolasta. Hän oli saanut häädön koulun asuntolasta juopottelun vuoksi.
Lauerman mukaan Vehmanen oli ilmoittanut surmaavansa kantelijan ja hän oli koko ajan epäillyt 16-vuotiasta poikaa, vaikka hän saikin aina tietää, ettei tämä ole ilmiantaja.
−Hän on viime metreille asti udellut, kuka oli ilmiantaja. Hän uskoi loppuun saakka, että 16-vuotias poika oli kantelija. Hän on ilmoittanut surmaavansa kantelijan, kun saa tietää tekijän. Teon jälkeen hän ilmoitti hätäkeskuksen puhelussa puukottaneensa yhtä rottaa, totesi Lauerma.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Nenosenojalta 19,80 gramman kultahippu

1. heinäkuu 2015

Kutturan suunnan Nenosenojalla kultaa jo 90-luvulta asti kaivanut Antti Kurppa löysi valtaukseltaan 11. kesäkuuta 19,80 gramman painoisen kultahipun. Hippu on suurin mitä Kutturan suunnalta on tänä kesänä ilmoitettu julkisuuteen.
−Antti Kurppa on erittäin sinnikäs harrastajakaivaja, joka 90-luvulla opetteli kaivutekniikan, pääsi siitä jyvälle ja innostui harrastuksesta niin, että kaivaa kultaa keväästä syksyyn. Siinä on mies, joka tuntee monttunsa. Hänen intohimonsa valtauksella on juuri kullan etsiminen. Hän ei käytä aikaa siellä riippukeinussa lueskeluun, kertoo Antti Kurpan hipun valokuvannut kultaseppä ja kullankaivaja Janne Kannisto.
−Antti kaivaa kesässä noin 100 grammaa kultaa ja käsittääkseni hän voi tänä kesänä juhlia sitä, että on vuosien varrella kaivanut kultaa yhteensä kilon. Se on lapiomiehille paljon. Kilon kultasaalis on merkittävä virstanpylväs.
Kannisto on oppinut tuntemaan Antti Kurpan elämänmyönteisenä kaverina, joka on valmis opastamaan myös kavereita.
−Hän kertoo mielellään Kutturan kultakioskilla käydessään paljonko kultaa on tullut. Hän kertoo omista menetelmistään avoimesti. Osa kullankaivajista ei kerro työstään ja saaliistaan yhtään mitään, mutta Antti on sitä mieltä, että hänen kaivuhommat eivät ole niin salaperäisiä, etteikö niistä voisi muillekin kertoa.
Kannisto on vuosikymmenten varrella pidellyt käsissään monennäköisiä hippuja. Hän sanoo, että Antti Kurpan löytämä hippu on harvinaisen kaunis ja vaaleasävyinen.
−Sen toinen pää on sillä tavalla mutkalla, että siihen voi pujottaa narun ja sen jälkeen hipun voi ripustaa vaikka kaulaan koruksi.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Tuuloman tie puhkaistiin asumattomaan korpeen

1. heinäkuu 2015

Maaliskuun 18. päivä vuonna 1961 avattiin rajapuomit Rajajoosepissa. Liput liehuivat valtakunnan rajan molemmin puolin. Kolme suurta Bergman&Heikkisen koneyhtymän raivaustraktoria lähti avaamaan Pennasen joukkojen aikoinaan tekemää tieuraa kohti Moosesjokea. Lunta oli vielä niin paljon, että se peitti raja-aidan tolpat. Näin alkoi aikoinaan Tuuloman tien rakentaminen asumattomaan korpeen, Rajajoosepista kohti Ylä-Tuulomaa.

Tuuloman tietyömaan toimisto oli avattu talvella -61 Ivaloon. Tien urakoivat Pellonraivaus ja Vesi-Pekka Oy, jotka muodostivat yhdessä Tulomantietyöyhtymän. Ivalolainen nuori mies Jorma Harju oli kuullut, että rajan takana alkaa tietyömaa ja sieltä voisi saada pitkäaikaista työtä.
−Tuuloman toimisto oli Ivalojoen rannassa, siinä missä Hillin Kalle asuu. Marssin sinne ja siellähän luvattiin työpaikka lyhyen haastattelun jälkeen. Minä ajelin tietyömaan ajan Land Roveria ja toimin työpäällikkö, insinööri Valto Jaksolan kuljettajana.
Jorman mukaan tie kyllä puhkaistiin halki asumattoman korven, mutta hän huomauttaa, että Rajajoosepista Atsemille oli sota-aikana rakennettu Pennasen joukkojen huoltotie. Tuo 60 kilometrin pituinen tie oli tehty aikoinaan lapiopelillä ja Tuulomantien rakentajille oli siitä hyötyä.
−Pennasen huoltotietä pystyi hyödyntämään kaluston kuljetuksessa. Se oli tehty maaston mukaan ja tulva oli jo vienyt siltoja matkassaan. Kyllähän se helpotti rakentamista, että siellä oli tämmöinen pätkä ajettavaa uraa.
Kun tietyömaa alkoi, niin aluksi ei puita ehditty kaataa tieltä, vaan niitä puskettiin raivaustraktoreilla syrjään. Tämä johtui pääasiassa siitä, ettei paikan päälle saatu ajoissa raivausporukkaa. Halukkaita miehiä olisi varmasti ollut heti tarjolla, mutta byrokratia ja passien hankkiminen vei aikaa. Myöhemmin puut kaadettiin moottorisahoilla ja vedettiin juontolaitteilla varustetuilla pyörötraktoreilla tiealueen ulkopuolelle.
Ensimmäinen tienrakentajien tukikohta nousi Moosesjoelle, kymmenen kilometrin päähän rajalta. Jorma Harjun mukaan Moosesjoelle nousi hetkessä melkoinen parakkikylä. Siinä oli parakkiruokala, toimistoparakkeja ja asuinparakkeja.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Rajajääkärikomppaniasta tuli kuin koti

1. heinäkuu 2015

−Emme ole enää samoja ihmisiä kuin palveluksen alussa. Takana on satojen kilometrien siirtymisiä. Paljon on kestetty ja käsitelty. Kun tulimme maastosta komppaniaan, niin tämä paikka tuntui kuin kodilta. Kasarmista tuli meille rakas paikka.
Näin vakuutti kotiutuvan varusmiehen puheen pitänyt vänrikki Arttu Siipola kotiuttamisjuhlassa Ivalon rajajääkärikomppaniassa.
Siipola sanoi, että vaikka palveluksen aikana tapahtui paljon, niin ikimuistoisin päivä oli kuitenkin ensimmäinen palveluspäivä. Se oli ikimuistoinen, koska siitä avautui maailma, josta nuorukainen ei sitä ennen tiennyt yhtään mitään.
−Koulutus oli mahtavaa ja nyt osaamme pelata ryhmänä. Me lähdemme reserviin miehinä, jotka ovat saaneet ainutlaatuisia kokemuksia. Ja kun me lähdemme reserviin, niin rajajääkärikomppania saa meistä sodan ajan reserviin ammattitaitoisia tiedustelijoita.
Lapin rajavartioston apulaiskomentaja, everstiluutnantti Jussi Sainio totesi, että kotiutuvat varusmiehet ovat olleet viimeiset puoli vuotta hyvässä hoivassa.
−Teille on tarjottu katto pään päälle, ja jos ei kattoa, niin joku riepu ainakin. Nyt siirrytte reserviin, eikä enää ole itsestäänselvää, että joku tarjoaa teille valmiit aamupalat ja puhtaat vaatteet, apulaiskomentaja naurahti.
Hän totesi Suomella olevan pitkä itäraja suurvallan naapurissa. Tänä päivänä tilanne tuolla rajalla on vakaa, eikä sinne kohdistu konkreettista uhkaa. Suomen rajavalvonta on kunnossa, ja se on seikka, jota myös naapuri arvostaa.
−Maanpuolustuskyky on Suomessa suhteellisen hyvässä kunnossa. Yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustus ovat Suomen nurkkakiviä. Pienilläkin joukoilla saadaan pohjoiseen uskottava puolustus. Ivalossa varusmieskoulutus on Suomen parhaasta päästä ja täältä löytyy EU:n pohjoisin koulutusyksikkö, joka osaa toimia arktisissa olosuhteissa.
Apulaiskomentaja Sainio muistutti, että Ivalosta kotiutuvat varusmiehet lähtevät osaksi rajajoukkojen reserviä ja mikäli tilanne niin vaatisi, niin juuri tämä vaativan tiedustelijakoulutuksen läpikäynyt joukko olisi liikkeellä ensimmäisten joukossa.

Kotiutustilaisuudessa luovutettiin ravitsemispäällikkö Annikki Länsmanille Puolustusvoimien sotatalouspäällikön myöntämä Huollon ansioristi numero 352.
−Tulin tähän taloon -88. Saan tehdä monipuolista työtä rajajääkärikomppanian keittiössä ja meille kaikille on kunnia-asia saada tehdä pojille ruokaa, joka on samalla hyvänmakuista, terveellistä ja semmoista, jonka voimin jaksaa palvella. Siinä on haastetta kerrakseen, mutta uskon, että olemme onnistuneet aika hyvin. Negatiivista palautetta tulee harvoin, ja silloin kun tulee, niin siitä otetaan opiksi, kertoi Länsman.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Yhteystiedot

Asiakaspalvelu ma – pe klo 9 – 16.30
Susanna Järvinen 020 710 9050
inarilainen at inarilainen.fi

Toimituksen käyntiosoite:
Piiskuntie 1
99800 Ivalo

Toimituksen postiosoite:
PL 61
99801 Ivalo

Kustantaja Lapin Lehtikustannus Oy

Laskutus, tilaukset ma – pe klo 9 – 16.30
Sirpa Huumonen 020 710 9051
sirpa.huumonen at inarilainen.fi

Toimitus ma – pe klo 9 – 16.30
Päätoimittaja Jaakko Peltomaa 020 710 9052
jaakko.peltomaa at inarilainen.fi

Myynti ma – pe klo 9 – 16.30
Marika Linna 020 710 9055, 040 745 2965
myynti at inarilainen.fi

Toimitusjohtaja
Jari Haavisto 050 559 9813
jari.haavisto at sompio.fi