Saamelaiskirjasto avasi ovensa Sajoksessa

25. tammikuu 2012

Saamelaiskirjastossa on tilaa ja avaruutta ihastelivat väliaikainen kirjastovirkailija Susanna Rauno, kirjastonhoitaja Tuija Guttorm ja kirjastotoimenjohtaja Eija Leivo.

Saamelaiskulttuuri Sajoksen eteläsiivessä on avattu Inarin kunnan kirjasto, joka toimii nimellä Saamelaiskirjasto. Nimi sopii kirjastolle hyvin, sillä siellä on kattavasti esillä saamelaista kirjallisuutta, mutta samalla kirjasto on normaali yleinen kirjasto, joka on kaikkien inarilaisten ja Inarissa kävijöiden käytettävissä.

Inarin Saamelaiskirjastossa on tilaa noin 200 neliötä. Se on arkkitehtuuriltaan erittäin tyylikäs ja omalla tavallaan Sajoksen paraatipaikalla, sillä kirjastoon pääsee heti kun Sajoksen pääoven aukaisee. Yhtä Sami Duodjin näyttelytilaa voi ihastella niin aulan kuin Saamelaiskirjastonkin puolelta. – Saamelaiskäräjät näkyy kirjaston toiminnassa siten, että kaikki sen tuottama oppimateriaali on täällä nähtävillä ja palvelee opettajia sekä oppilaita. Kirjastoon tulee myös esille myös SAKK:n oppilastöitä, kuten siellä tehtyjä elokuvia, kertoo kirjastotoimenjohtaja Eija Leivo.
Inarin Saamelaiskirjasto toimii Inarin kunnan lähikirjastona sekä samalla luonnollisesti myös Sajoksessa sijaitsevien organisaatioiden kirjastona. Saamelaiskulttuurin ja saamen kielten asemaa Saamelaiskirjasto pystyy edistämään verkostoituneena koko saamelaisalueen kanssa.
Eija Leivon mukaan kirjaston käyttöaste Inarin Kirkonkylällä on ollut aina korkea ja hän uskoo uusien tilojen tuovan käyttäjiä entisestään lisää. – Kun kirjasto saa uudet tilat, niin se näkyy aina käyttöasteen nousuna. Kirkonkylällehän on tullut ja tulee uusia asukkaita ja tämä on vahvasti myös opiskelijoiden kylä, ja kaikki tämä näkyy myös kirjaston kävijätilastoissa, hän sanoo.
Kirjastotoimenjohtajan mukaan Saamelaiskirjastossa noudatetaan samaa periaatetta mitä nykyajan kirjastoissa yleensäkin, eli kirjasto on yhä vähemmän vanhojen kirjojen säilyttämö. – Ammattikirjallisuus ja oppimateriaali uudistuu jatkuvasti eikä tällaista materiaalia enää automaattisesti tilata hyllyyn, johon se aikojen saatossa jäisi vanhentumaan. Kaukolainaus on tässä suhteessa nykyaikaa ja kaukolainoja tuleekin Ivalon kirjastoon päivittäin. Kirjastoauto ottaa Inariin tulevan materiaalin kyytiinsä pohjoista päin lähtiessään.
Saamelaiskirjaston hoitajana toimii Oulun yliopistossa opiskellut, Utsjoelta kotoisin oleva Tuija Guttorm.

Kestolinkki · Osasto: Inari · Kommentit

Aluepolitiikkaa eikä kuntaliitoksia

25. tammikuu 2012

Kuntauudistustyöryhmä luovuttaa työnsä kuntaministeri Henna Virkkuselle (kok) helmikuussa. Presidentinvaaleissa keskustelua kuntauudistuksesta käytiin jonkin verran, vaikka tuota karttaa ei ollut vielä käytössäkään. Ja tokihan kuntauudistuksesta voi puhua presidentinvaaleissa kuten kaikesta muustakin mikä ei suoraan presidentille kuulu. Toisen teorian mukaan presidentti voi puhua mistä vain, arvojohtaja kun on.

Suomen Kuvalehti esitteli muutama viikko sitten kartan, joka lehden mukaan on sama minkä työryhmä on laatinut. Siinä Inari ja Utsjoki olivat itsenäisiä kuntia. Olisiko työryhmä todennut kuten kunnallisneuvos Voitto Tervahauta toisaalla tässä lehdessä. Omanlaisensa identiteetin ja pitkien välimatkojen vuoksi ei näiden kahden kunnan liitoksessa ole järkeä.

Pohjois-Lapissa tarvitaan hallitukselta keinoja joilla elämisen edellytyksiä voi tällaisella alueella ruokkia. Eihän mikään muuttuisi paremmaksi vaikka täällä kuinka vedeltäisiin kuntarajoja pitkin ja poikin. On sanottu, että kuntauudistuksella poistetaan turhaa ja kallista byrokratiaa. Mitähän se Pohjois-Lapissa tarkoittaisi? Sairaanhoitajat ja opettajat tarvitaan kouluissa ja terveyskeskuksissa kuten tähänkin asti. Joitakin esimerkkejä meiltä löytyy siitä kun kunnat yhdistävät toimintojaan: syntyi jätekuntayhtymä Lapeco, jonka olemassaolon kuntalaiset huomaavat suolaisista jätelaskuista.

Kuntakarttojen piirtämisen sijaan pohjoislappilaisia kiinnostaa esimerkki polttoaineverotus, joka nyt on aivan kohtuuton pitkän talven ja pitkien välimatkojen maakunnassa. Polttoaineverotuksen heijastukset näkyvät kauas, sillä lappilainen yrittäjä siirtää pakosta korotukset tuotteidensa hintoihin.

Kokoomuksen lappilainen kansanedustaja Heikki Autto sai Ivalossa pistää parastaan ja ottaa kädet mukaan selitellessään kalliin polttoaineen hintaa kuulijoille parhain päin. Yhtään huonommaksi ei toki ole jäänyt liikenneministeri Merja Kyllönen (vas), joka käy sotaa hyvän puolesta kaikkea pahaa. Puhetta piisaa, mutta teot puuttuvat.

Kestolinkki · Osasto: Paakirjoitukset · Kommentit

Elokuvateatteri Aslakissa homeitiöitä

25. tammikuu 2012

Elokuvateatteri Aslakin tiloista on löytynyt merkkejä mahdollisesta kosteusvauriosta. Inarin kunnan oli tarkoitus hankkia Aslakiin digitaaliset projektorit ja muutenkin kunnostaa teatteri nykyaikaisia tarpeita vastaavaksi. Uudistuksia varten oli budjettiin jo myönnetty 60 000 euron investointimääräraha, minkä lisäksi 40 000 euron lisämäärärahan läpimeno vaikutti hyvältä.
Suurten investointien vuoksi kunnan ympäristöyksikkö tutkitutti Aslakin sisäilman laadun joulukuun alussa: pystytäänkö tiloihin ylipäätään asentamaan puhdasta ympäristöä vaativia herkkiä digilaitteita.
Vuoden alussa valmistuneet sisäilmamittauksen tulokset kertovat, että kaikissa mitatuissa tiloissa on havaittavissa sisäilmalle poikkeava määrä tunnistamattomia homeitiöitä. – Mittaukset tehtiin neljästä kohteesta: aulatilasta, lippuluukulta, salista ja projektorihuoneesta. Eniten mikrobilisääntymiä havaittiin aulassa ja projektorihuoneessa. Salissa ja lippuluukulla mikrobeja oli vähän vähemmän, mutta sielläkin yli sallittujen rajojen, kunnan ympäristötarkastaja Minna Saramo-Nissilä sanoo. – Puhtaan toimistorakennuksen raja-arvot ovat alle 50. Aslakissa arvot ylittivät 200. Tiloja ei voi käyttää ennen perusteellista kosteusvaurioiden selvitystä, mahdollisten mikrobivaurioiden asianmukaista korjaamista sekä lämmitysjärjestelmän ja ilmavaihdon parantamista.

Kunta on nyt tilannut ISS Proco Oy:ltä jatkoselvityksen Aslakin rakennuksen kunnosta. Selvityksen tulokset saadaan aikaisintaan helmikuussa. Jatkotoimenpiteistä päätetään vasta tulosten saavuttua ja lopullisen kuntokartoituksen valmistuttua.
Elokuvateatteri Aslakin rakennus on valmistunut vuonna 1960. Sen omistaa Ilkka Niemi, joka vuokraa tiloja kunnalle. – Jatkotoimenpiteet riippuvat rakennuksen omistajasta. Kunnan osuus ei ole tässä ratkaisevin, vaan ratkaisevin on yksityisen omistajan panos. Jos hän lähtee mukaan rakennuksen korjaamiseen, kunta on myös valmis investoimaan siihen. Tietenkin asiaan vaikuttaa sekin, kuinka suurista vaurioista on kyse ja kuinka paljon rakennuksen korjaaminen tulee maksamaan, sivistysjohtaja Irja Seppänen sanoo.

Kestolinkki · Osasto: Inari · Kommentit

Ida Katajamaa lähti alppioppaaksi Itävaltaan

25. tammikuu 2012

Ida Katajamaa valmistui Ivalon lukiosta ylioppilaaksi viime keväänä ja lähti seuraavana syksynä Haaga-Heliaan Helsinkiin opiskelemaan johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmaa. – Syyslukukauden aikana huomasin, että ei tuo koulutusohjelma taida olla minua varten. Kaikessa edettiin niin hitaastikin, että en halunnut sinne jäädä, Ida kertoo.
Hän lopetti opinnot Haaga-Heliassa ja viime viikolla hän lensi Itävaltaan Schladmingin kylään alppioppaaksi. – Hiihtävän alppioppaan työ kestää parisen kuukautta. Autan matkailijoita kaikessa mahdollisessa, laskettelen heidän kanssaan ja vedän hiihtoretkiä. Mikään hiihdon tai laskettelun opettaja alppiopas ei varsinaisesti ole, Ida kertoo. – Uskon, että aika Alpeilla tulee olemaan täyttä työtä, mutta ehkä joskus vapaahetkinä ehtii itsekin lasketella. Olen lasketellut Saariselällä alle kouluikäisestä lähtien ja laskettelu on talvisin lempiharrastukseni. Myös hiihto kuuluu harrastuksiini, mutta hiihdän enemmän kuntoilun takia. Laskettelu on yhtä aikaa kuntoilua ja nautintoa.
Ida Katajamaa palaa näillä näkymin Alpeilta ennen pääsiäistä ja pääsiäissesonkina hän uskoo olevansa töissä Saariselän laskettelukeskuksessa. Siellä hän työskenteli myös viime joulun aikaan.
Ida toivoo pääsevänsä ensi syksynä Tampereen yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja kansainvälistä politiikkaa. Pääsykokeissa menestymistä hän on pohjustanut talven aikana avoimessa yliopistossa. – Tulevaisuuden ammatti voisi olla vaikka jonkin ison yrityksen palveluksessa kansainvälisissä tehtävissä. Ulkomailla työskentelykin kiinnostaisi, vaikka ei ehkä loppuelämän ajaksi, hän naurahtaa.

Kestolinkki · Osasto: Ihmiset · Kommentit

Kaino Pesonen siirsi valtakuntansa Hannalle

25. tammikuu 2012

- Syyskuun 26. päivänä tapasimme ensimmäistä kertaa. Hanna käveli ovesta sisään ja kysyi, millaisia suunnitelmia minulla on Sirpakan suhteen, kampaamon entinen omistaja Kaino Pesonen kertoo. – Neuvottelut etenivät nopeasti. 27. päivänä sanoin itseni irti edellisestä työpaikastani, uusi omistaja Hanna Kiprianoff nauraa.
Kun toiveet kohtaavat, ratkaisut voivat tosiaan tapahtua nopeasti. Kaino Pesonen oli miettinyt jo jonkin aikaa eläkkeelle jäämistä. Hanna Kiprianoff taas on työskennellyt viimeiset yhdeksän vuotta kampaajana Tampereella, mutta halusi muuttaa kotiseudulleen takaisin.
Kiprianoff aloitti työt uudessa yrityksessään viime viikon tiistaina. Kaino Pesonen taas otti vastaan viimeisen asiakkaansa uudenvuoden aatonaattona.
Pesonen on tehnyt kampaajana mittavan uran. – Aloitin toiminnan 33,5 vuotta sitten, tässä samassa paikassa, Pesonen kertoo.
Sitä ennen hän oli käynyt kouluttautumassa alalle Rovaniemellä. – Kampaajaksi ryhtyminen oli ollut haave jo kauan. Tykkäsin tehdä käsillä töitä, ja piirustus oli todistuksessa paras numero.
Kun Pesonen aloitti kampaajana, Ivalossa toimi kolme kampaamoalan liikettä. Sirpakka oli neljäs. – Silloin olivat permanentit suosiossa. Leikkaus on ollut aina tärkeä, mutta nykyään värjäykset ovat ottaneet permanentin sijan. Niitä tehdään vähemmän, Pesonen muistelee 1970-luvun loppua.
Muotivirtaukset ovat tulleet aina Ivaloon ajoissa.

Kestolinkki · Osasto: Ihmiset · Kommentit