Etusivu Uutiset Viikon kuvat Mediakortti Ilmoitukset Tilaukset Palaute Kirjahylly Toimitus Yhteystiedot

Suomen Huipulta

Lampaat aloittivat työn

20. heinäkuu 2016

Kukka Rantanen on halunnut lammaspaimeneksi jo vuosia. Arpaonni suosi häntä Lemmenjoen lammaspaimenpaikka -arvonnassa

Kolme lammasta sai kesätyön Kaapin Jounin kentän perinnemaiseman hoitajina. Mustikkaa, Muskaa ja Pilviä vahtivat lammaspaimenet.

Lampaat ryntäävät veneen äänen kuultuaan aidalle katsomaan tulijoita. Etunenässä tulee Muska, sen takana Mustikka ja Pilvi, tunnistaa Metsähallituksen asiakaspalvelupäällikkö Tarja Tuovinen. Muska, 3, on Mustikan, 5, tytär, ja lauman rohkein. Pilvi on vasta yksivuotias ja joukon ujoin.
Muska haistelee Tuovisen ojennettua kättä aidanraosta. Sitten ne kääntyvät ja törmäilevät pois, ilmeisesti vähän pelästyvät kun vieras ihminen kohottaa kameransa ottaa askelen kohti. Lampaiden kiiruhtaminen on töksähtelevää ravia. Villat hyllyvät.

Lampaat ovat kesätöissä, paimen lomalla
Lammaskolmikko on tullut tänne kesätöihin. Ne hoitavat Kaapin Jounin kenttää Lemmenjoen kansallispuistossa. Kenttä ja sillä seisovat rakennukset kuuluivat aikanaan pororuhtinas Jouni Aikiolle, joka oli varsinainen lappilainen mahtimies. Tuvan seinällä on muun muassa kuva, jossa Aikio kättelee presidentti Paasikiveä eduskunnan puhemies Kekkosen katsoessa vieressä.
Kaapin Jounin tila edustaa niitä aikoja, kun perinteinen jutaava poronhoito lakkasi. Paikka on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava ja arvokas. Lampaiden tehtävä on hoitaa niittyä. Lampaat pitävät vanhan kentän avoimena aloittamalla laiduntamisen puuntaimista ja pusikoista..
Lampaat tarvitsevat kuitenkin valvontaa. Siksi (sekä imagosyistä) Metsähallitus ilmoitti talvella hakevansa lampaille paimenia. Yli 300 ihmistä haki paikkaa. Lampaat ovat töissä, mutta paimenelle kyseessä on maksullinen, eksklusiivinen loma. Muualla Suomessa tällaista on kokeiltu ennenkin, mutta Lemmenjoella on lampaita tänä kesänä ensimmäistä kertaa.
Lampaat tarvitsevat paimenta lähinnä katsomaan, että kaikki on kunnossa. Työnohjausta ne eivät kaipaa, koska työ sujuu luonnostaan.
–Kun ne tulivat, ne alkoivat saman tien syödä puskia, Tuovinen sanoo.
Alueella on joitakin uhanalaisia lajeja, kuten noidanlukkoja. Tuovisen mukaan lampaiden ei kuitenkaan pitäisi koitua niille haitaksi. Asiaa kartoitetaan pitämällä muutamia tilkkuja kentästä aidattuina, niin, että lampaat eivät pääse työskentelemään niille.

Lampaat kulkevat kylkimyyryä
Mustikalla, Muskalla ja Pilvillä on täällä jo ihmisseuraa. Olli Järvenkylä istuu saunarakennuksen portailla. Hän tuli tänne lampaiden kanssa viime viikon tiistaina.
Kovin paljoa niissä ei ole paimennettavaa, Järvenkylä kertoo. Lampaat kulkevat pitkin kenttää kylkimyyryä. Ne eivät hakeudu rapsuteltaviksi, mutta ovat ihmisseurasta kiinnostuneita.
–Aamulla kun herää, niin heti näkyy pää lammassuojan ovenraossa, Järvenkylä sanoo.
Järvenkylä näyttää lampaiden yömajan, pienen katoksen kentän laitamilla. Hän helistää rehua ruokinta-astiassa. Lampaat ilmestyvät jostakin välittömästi. Ne uskaltautuvat tutustumaan myös vieraaseen. Muska, rohkein, haistelee nilkkaa ja hamuaa kättä. Sillä on pehmeä turpa, lämmin hengitys ja sininen kieli.

Kolme on lauma
Lampaat tulevat Sodankylän Vuotsosta. Ne ovat suomenlampaita, eli niiden pitäisi olla eloisia ja valppaita ja kovasti laumaan leimaantuneita. Niin ne ovatkin. Järvenkylä sanoo, ettei ole nähnyt lampaita kertaakaan yksittäin, vaan aina kylki vasten kylkeä. Jos yksi unohtuu syömään ja huomaa muiden edenneen yli muutaman metrin päähän, jälkeenjääneelle tulee kiire saavuttaa toiset kaksi.
Mitään ääntä ne eivät pidä.
–Paitsi silloin kun niitä tuotiin. Silloin oli ilmeisesti hätä ja ne määkivät, Järvenkylä kertoo.
Tuolloin myös paikalla olleen Tuovisen mukaan yllättävän kovalla äänellä.
Lampaat valikoituivat tänne yksinkertaisella periaatteella: Muska, Mustikka ja Pilvi ovat ne, jotka lampuri sai laumastaan ensimmäisenä kiinni. Lampaita pitää olla vähintään kolme, jotta muodostuu on laumaeläimen tarvitsema lauma. Tuovisen mukaan lampaita voisi näillä näkymin tulla ensi vuonna Kaapin Jounille enemmänkin. Tosin koskaan ei tiedä etukäteen, millainen ruohovuosi on luvassa.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Uistelu ei ole pelkkää kalastusta

20. heinäkuu 2016

Olen usein miettinyt, mikä uisteluharrastuksessa tarkalleen ottaen viehättää. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus hypätä mukaan uisteluveneeseen ja ottaa selvää, mitä Itä-Inarin uistelukisoissa tapahtuu. Pian selvisi, että kyse on paljon muustakin kuin itse kalastuksesta. Uistelijoiden keskuudessa vallitseva vahva yhteisöllisyys ja kokemusten jakaminen tekevät tästä harrastuksesta todellisen intohimon kohteen monelle nuoremmalle ja vanhemmalle kalastajalle.
Matkamme kohti Itä-Inarin uistelukilpailua alkoi aamupäivällä Veskoniemen satamasta. Veneemme kippari Paavo Nevalainen on lähdössä luottavaisin mielin kisaamaan, sillä vielä pari päivää sitten kala oli syönnillään.
– Testireissu meni putkeen ja neljä mittakalaa tuli ylös. Suunta on siis oikea, toteaa Nevalainen.
Paavo on toiminut Inarin Uistelijat ry:n varapuheenjohtajana koko seuran historian ajan, keväästä 2008 lähtien. Tämän kokeneen uistelijan nimi on monelle tuttu, eikä Hanna-vaimon mukaan nimetty vene ole lainkaan harvinainen näky Inarijärven vesillä.
– Joku taisi joskus nimetä tämän Inarijärven sympaattisimmaksi veneeksi, naurahtaa Paavo ja laskeskelee, että uistelutunteja tulee noin 300 kesässä.
Hänen uisteluharrastuksena alkoi jo 80-luvun puolivälissä, kun uistelu sai vapaa-ajan kalastajien keskuudessa tuulta siipiensä alle.
– Silloin oli paljon muikkua, mikä vaikuttaa tietysti positiivisesti taimenkantaan, tietää Nevalainen kertoa.
90-luvun alku oli kuitenkin synkkää aikaa Inarijärvellä. ”Kalalama” iski vesistöömme.
– Muikkukanta romahti, mikä näkyi nopeasti taimenen, raudun, harmaanieriän ja järvilohen määrässä. Päiväkausia sai uistella tyhjää, niinpä kyllästyin ja myin veneen pois, muistelee Paavo.
2006 Nevalaisella syttyi taas kipinä uistelua kohtaan ja hän osti uuden veneen. Nyt veneestä löytyykin kaikki herkut aina autopilotista matkagrilliin.
– Sehän on huono harrastus, jos ei siihen uppoa kaikki ylimääräiset rahat, hän toteaa naureskellen.
Juuri ennen lähtöämme Veskoniemen laiturista, törmäämme Inarin Uistelijat ry:n puheenjohtajaan Pekka Kiviniemeen, joka on mukana kilpailun järjestelyissä.
– Tämä on 12. kesä kun olen tätä lajia harrastanut. Ikinä ei olla päästy puntarille Nellimin kisoissa, nauraa Kiviniemi lähtökohtiaan päivän kisaan.
Ennakkosuosikkia on mahdoton arvioida.
– Uistelumaailma on sellainen, ettei ikinä voi tietää, kuka saa kalaa ja kuka ei. Kyllä tuo järvi on niin iso kuitenkin, toteaa Kiviniemi.
Saalis ei kuitenkaan ole uistelussa pääasia, vaan monelle kyseessä on mahdollisuus viettää laatuaikaa itsensä ja kalakavereiden kanssa.
– Monella on käsitys, että uistelemalla revitään järvestä paljonkin saalista. Todellisuudessa pyyntitunnit yhtä mittakalaa kohtaan ovat todella suuret. Monelle saalis ei ole tärkeintä, vaan se, että pääsee tänne järvelle, kuvailee Paavo Nevalainen uistelua.
– Täytyy muistaa, miten tärkeä juttu tämä on paikallisille. Minullekin Inarijärvi ja kalastus olivat suurin syy siihen, että tulin ja jäin Inarin kuntaan töihin.
Paavo irrottaa veneen laiturista rutiininomaisen tehokkaasti ja keula kääntyy kohti järven sateista horisonttia.
– Jos aamusuihku jäi väliin, niin nythän sen saa, naureskelee Paavo ja vetää hyväntuulisena sadepukua päälleen.
Miehestä näkee, että täällä hän viihtyy.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Ivalon Latu aloittaa varainkeruun liikuntarajoitteisten hyväksi

20. heinäkuu 2016

Liikunnan ja reippaan ulkoilun ystäville tuttu Ivalon Latu ry on saanut poliisilta luvan aloittaa vuoden kestävä varainkeruuprojektin. Hankkeella tuetaan liikuntarajoitteisten mahdollisuutta harrastaa erilaisia ulkoiluaktiviteetteja.
Varainkeruun idean takana on keväällä järjestön uudeksi puheenjohtajaksi valittu Päivi Akujärvi.
– Rahaston tarkoituksena on mahdollistaa vammaisille lapsille ja aikuisille, sekä heidän lähipiirilleen liikkumiseen ja muuhun harrastamiseen suunniteltujen apuvälineiden vuokraamista.
Kehitysvammaistenkin parissa hoitotyötä tehneenä hän tietää, että apua tarvitaan.
– Minua on aina vaivannut kovasti se, että kaikki eivät pääse tasavertaisesti harrastamaan asioita, joita Ivalon Latu edustaa. Melontaa, vaeltamista, uintia, hiihtoa, laskettelua ja muuta, Akujärvi luettelee.
Markkinoilla on kuitenkin olemassa juuri näihin lajeihin tarkoitettuja apuvälineitä. – Olen työni kautta tutustunut firmaan nimeltä Malike, joka vuokraa kyseisiä laitteita niitä tarvitseville. Ongelma on siinä, että kehitysvammaiset ovat pitkälti eläkeläisiä, joten tällaisiin välinevuokriin ei ole varaa. Ja jos on varaa niin herää kysymys, kuka niitä osaa käyttää, kertoo Päivi Akujärvi varainkeruun taustoista.
Käytännössä siis lähi-ihmiset hoitavat vuokraamisen ja opastuksen laitteeseen ja laskun maksaa Ivalon Latu.
–Laitteiden käyttöön löytyy apua paikkakunnalta. Olen ollut yhteydessä jo pariin henkilöön, jotka ovat luvanneet antaa panoksensa opastamisen suhteen, kertoo Päivi tyytyväisenä.
Varsinaista varainkeruutapahtumaa ei ole erikseen, vaan Ivalon Latu toteuttaa varainkeruuta muun toiminnan ohella.
– Meillä on kolme keräyslipasta, joista yhden on luvannut ottaa Kiilopään Eräkeskus ja toisen terveyskeskuksen kanttiini. Kolmas kiertää meillä tapahtumissa. Toteutamme keräystä myös listakeräyksen avulla, sekä lähestymällä paikallisia yrityksiä ja yhdistyksiä kirjeellä, kertoo Päivi Akujärvi.
– Tällaisten harrastusvälineiden tarjoaminen ei kuulu julkisen sektorin velvollisuuksiin, mutta tarvetta laitteille tosiaan on. Tärkeintähän tässä on tasavertaisuuden tavoitteleminen. Uskon kyllä, että ihmiset lähtevät hyvin mukaan, pohtii Ivalon Ladun puheenjohtaja Päivi Akujärvi luottavaisin mielin.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Viljele ja varjele

20. heinäkuu 2016

Lapin metsät tarjoavat mahdollisuuksia myös sellaiselle biotaloudelle, joka ei välttämättä vaadi paljoa puuta raaka-aineekseen, sanoo Metsähallituksen uusi toimitusjohtaja.

Pentti Hyttinen aloittaa tehtävässään syyskuun alussa.
Hyttinen on maa- ja metsätieteiden tohtori. Hän on myös Pohjois-Karjalan entinen maakuntajohtaja ja metsäalan konsulttiyrityksen PenTenin toimitusjohtaja.
Hän korvaa Metsähallituksen pääjohtajan Esa Härmälän. Hyttisen vastuulla on jatkossa valtion metsien taloudellinen hyödyntäminen.
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto julkaisi vuonna 2011 Hyttisestä 268-sivuisen kirjan nimeltä Ilon apostoli. “Kirjallinen muotokuva” maakuntajohtajasta saa hänet vaikuttamaan yrittäjämyönteiseltä ja teknologian kehitykseen uskovalta, pitkälle tulevaisuuteen orientoituvalta positiivarilta, joka harrastaa esimerkiksi kuntoilua.
“Samalla Pentti Hyttinen on avarakatseinen maailmankansalainen (– –). Hän perustaa toimintansa suhdeverkoston voimaan, taitavasti muita nostaen, vetäytyen tarvittaessa itse valokeilojen ulkopuolelle”, kirjan toimittaneet Rauno ja Laura Jussila kirjoittavat teoksen esipuheessa.
Inarilainen kysyi Hyttisen näkemyksiä ylälappilaisista metsistä ja niiden hyödyntämisestä.

Millaisena luonnonvarana näet Lapin metsät?
–Ne ovat ainutlaatuinen resurssi monessa mielessä. Suomen metsävarat ylipäätään ovat sellaiset, että muualta maailmasta ei löydy vastaavaa. Lapin metsiin kohdistuvat tietysti erilaisia intressejä. Keskeistä on, että esimerkiksi metsätalous, porotalous ja luonnonsuojelu otetaan kaikki huomioon riittävällä tavalla ja sovitettua yhteen.
–Metsän säilymisestä tuleville sukupolville täytyy huolehtia. Sitä täytyy hyödyntää myös sosiaalisten ja ekologisten reunaehtojen mukaan.

Ovatko matkailu, metsätalous ja porotalous nyt tasapainossa, vai pitäisikö näistä jotakin keskittyä kehittämään?
–Käsittääkseni tasapaino on hyvä. Nyt on avattu uusia arktisten alueiden yhteistyömuotoja. Siinä on varmaankin potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

Mitä se voisi olla käytännössä ja miten Metsähallitus olisi siinä mukana?
–Asiaa täytynee tutkia tarkkaan. Minusta entisen pääministerin Paavo Lipposen hiljattainen [arktisen alueen talouskasvuun liittyvä] selvitystyö oli siinä mielessä pettymys, että siinä ei otettu metsäasioihin käytännössä kantaa. Suomessa on menossa jonkinlainen biotalouden investointivuumi. Ehkä se tarjoaisi mahdollisuuden uudenlaisille metsän tuotteille, joista voisi syntyä elinkeinoja ja työtä paikallisille asukkaille. Metsässä on paljon tuotteita, jotka eivät vaadi kovin paljoa puuraaka-ainetta, kuten kosmetiikka ja lääkeaineet.
–Lapissa varmaankin metsään liittyvä matkailu laajenee, samoin perinteinen hiihtokeskustoiminta. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, mikä merkitys metsillä on mielenterveyden ja latautumisen kannalta. Nämä kysymykset kytkeytyvät matkailuun ja sitä kautta työpaikkoihin ja toimeentuloon.
–Lapin kannalta täytynee katsoa, mistä löytyy työtilaisuuksia ja toimeentulomahdollisuuksia, jotka kestävällä pohjalla voitaisiin rakentaa metsien varaan.

Kuinka paljon Ylä-Lapista on mielestäsi varaa hakata puuta?
–En ole pohtinut vielä asiaa. Tarkoitukseni on käydä syksyllä työni alkuvaiheessa Ylä-Lapissa.

Metsähallituslain muutos talven myötä nosti epäluuloja. Esimerkiksi niin sanottujen saamelaispykälien pois jättäminen laista herätti huolta siitä huolimatta, että saamelaisten kotiseutualueelle saatiin alueelliset neuvottelukunnat ja niihin saamelaisten edustusta. Miten alkuperäiskansan asema turvataan jatkossa maankäyttökysymyksiä pohdittaessa?
–Riippumatta, mitä lakiin on kirjattu, pyrin huolehtimaan siitä, että alkuperäisväestö pystyy tuomaan näkökulmansa esiin ja että heidän tarpeensa huomioidaan. Arvostan kovasti sitä, että meillä on erilaisia kulttuureja.
–Ainakaan saamelaisten mahdollisuudet vaikuttaa maankäyttökysymyksiin eivät jatkossa heikkene.
–Missioni on tehdä uuden metsähallituslain aiheuttamat huolet aiheettomiksi. Muualta maailmasta tullaan ihmettelemään, miten täällä on saatu kaikki sovitettua yhteen. Näin on jatkossakin.

Lisää kysymyksiä ja vastauksia Inarilaisen paperi- ja nettiversiossa…

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Lohikesä jatkuu, kala syö

20. heinäkuu 2016

Ensikertaisella on usein hyvää tuuria kalastuksessa. Näin kävi ainakin sipoolaiselle Jussi Brunströmille Näätämöjoen Norjan puolen Neidenelvalla. Brunström oli ensi kertaa lohta kalastamassa Näätämön sillan alapuolen jokiosuudella. Hänen isänsä sitomaan perhoon iski iso lohi aivan Perhoalueen alaosasta, ns. Kotirannasta.
-Kala nappasi keskiviikkona aamutuimaan. Muut kalastajat olivat jo häipyneet pois joelta, kun saalista ei tullut. Jäin yksin heittelemään ja jo hetken kuluttua sain kovan tärpin. En ole varmaa paljonko aikaa siinä kului, mutta sain lopulta väsyneen lohen rantaan, Brunström kertoo tyytyväisenä.
Retkeilykeskus Neiden Fjellstuen vaaka pysähtyi lukemaan 12,6 kiloa. Jussin saama merilohi on tällä hetkellä Norjan puolella vapavälinein saaduista kaloista sijalla 4. Sen edelle pääsevät vain Teemu Hagquistin komea 18,3 -kiloinen, Kyösti Hutun 17,0 kilon lohi sekä heinäkuun 2. viikolla saatu ja vapautettu 13,2 -kiloinen. Kymmeneksi suurin lohi painaa sekin komeat 10,3 kiloa.
Neidenelvan kalakesälle kuuluu siis hyvää. Tähän mennessä (18.7.) Norjan puolen jokiosuudelta on saatu 697 lohta, yhteispainoltaan n. 2300 kiloa. Meritaimenia on saatu saaliiksi 59 suurimman painaessa 4,7 kiloa. Kolttakönkään käpälä- eli heittoverkkokalastus on loppunut tältä kesältä. Näätämöjoen Kalastusseuran puheenjohtaja Karl-Magne Arvolan mukaan käpälällä saatiin n. 1000 kiloa lohta.
-Lopetimme käpäläkalastuksen viime viikon keskiviikkona päivärahoituksen alkamiseen. Pääsimme saalistavoitteeseemme, Arvola lisää.
Käpäläkalastajat vapauttivat kaikki isot lohet nostamalla ne könkään yli kosken niskalle. Suurin vapautettu kala oli Oskar Abrahamsenin mukaan 20 -kiloinen merilohi. Kalastus jatkuu Näätämöjoen Norjan puolen jokiosuudella 31. elokuuta asti, mutta turistikalastus loppuu sillan yläpuolella jo 15.8.
Suomen puolella on saatu kohtalaisen hyvin lohta verkolla.
-Joessa on ollut koko ajan pientä tulvaa. Verkkomiehet ovat olleet tyytyväisiä. Heittämällä kalastaville kesä on ollut heikompi, sillä he eivät ole saaneet otteja kuin sattumoisin. Liikkuva kala ei ole ottanut jostain syystä vieheisiin. Muutamat ovat tietysti saaneet saalista. Otteja heittokalastajilla on kyllä ollut, mutta saalista he eivät ole aina saaneet rannalle asti. Saadut lohet ovat olleet alle 10 -kiloisia ja 5-7 kg:n kaloja on niistä ollut suhteellisesti paljon, kalastuksenvalvoja Tapani Vierelä vahvistaa.

Kestolinkki · Osasto: · Kommentit

Yhteystiedot

Asiakaspalvelu ma – pe klo 9 – 16.30
Susanna Järvinen 020 710 9050
inarilainen at inarilainen.fi

Toimituksen käyntiosoite:
Piiskuntie 1
99800 Ivalo

Toimituksen postiosoite:
PL 61
99801 Ivalo

Kustantaja Lapin Lehtikustannus Oy

Laskutus, tilaukset ma – pe klo 9 – 16.30
Sirpa Huumonen 020 710 9051
sirpa.huumonen at inarilainen.fi

Toimitus ma – pe klo 9 – 16.30
Päätoimittaja Jaakko Peltomaa 020 710 9052
jaakko.peltomaa at inarilainen.fi

Toimitusjohtaja
Jari Haavisto 050 559 9813
jari.haavisto at sompio.fi