Muualta Lapista

Käsillä tekijät

Seurakunnan käsityökerhossa kudotaan enkelisukkia ja hartiahuiveja, välillä askarrellaan joulukorttejakin, ja kuulumiset vaihdetaan siinä samalla.

Älä ajattele mitään -neule. Sellaiseksi on Leea Välitalo-Posio nimennyt yllään olevan, itse kutomansa neuleen, sillä monesti hän tekee valmista jälkeä sen kummemmin ajattelematta ja käyttää neuleisiin Seitsemän veljestä -lankoja, joita on vaikkapa villasukkia kutoessa jäänyt pätkä sitä ja toinen tätä.

Välitalo-Posio käy seurakunnan käsityökerhossa, koska siellä syntyneet tuotteet menevät varmasti hyvään tarkoitukseen.

Käsityökerhosta hän pitää myös siellä olevan seuran vuoksi ja siksi, että kerhossa saa ideoita siihen, mihin seurakunnassa kulloinkin on tarve. Kerho kokoontuu kahden viikon välein kolme tuntia kerrallaan, ja se on Välitalo-Posion mielestä oikein passeli aika.

Hän kertoo kutovansa käsityökerhossa kaikkea mahdollista, kuten sukkia, huiveja ja peittoja, eikä hän välttämättä edes tiedä, mihin tarpeeseen ne menevät.

– Mehän vain tehemä.

Kaikenlainen käsillä tekeminen on minun juttu. Leea Välitalo-Posio

Joskus seurakuntakodilla saattaa olla kymmenkuntakin käsiparia heiluttamassa puikkoja, mutta sekin riippuu etenkin vuodenajasta - aina ei ole intoa lähteä kutomaan villasukkia.

Välitalo-Posion kohdalla siitä tosin ei voi olla varma, sen verran paljon hän kertoo kutovansa. Itse asiassa, aina kun takapuoli osuu tuoliin, niin kädet luultavasti saman tien hamuavat kudinta käteen.

Televisiota hän ei kuitenkaan katso vaan kuuntelee vaikkapa radiota. Käsitöiden tekeminen on muutenkin jollakin tavalla meditatiivista ja rauhoittavaa hänen mielestään.

Yhtään hän ei väheksy sitä, kun syntyy myös näkyvää tulosta, jonka voi antaa vaikka lahjaksi: käsitöillä on mukavaa ilahduttaa muitakin.

– Ittele ei suita kaikkia tehhä, Välitalo-Posio meinaa.

Kaikki sukulaiset ovat hänen käsitöistään saaneet pelastuksen kylmiin varpaisiin jo pitkään, mutta nyt alkaa olemaan koko suku myös hänen villapuseroillaan varusteltuja.

– Isäntä varsinkin aina kävelee minun tekemä villapusero päällä, on hyvä mainos, hän nauraa.

Mallit kutomiinsa tuotteisiin Välitalo-Posio saa ihan omasta päästään. Harvemmin hän tekee enää mitään mallista. Kutoneensa hän kertookin lähestulkoon aina, ja opettajana on alun alkaen toiminut oma äiti.

Sukan tai vanttuiden tekemisessä hänellä on kuitenkin aivan oma niksi käytössä. Hän tekee aina parin kumpaakin sukkaa tai vantusta samaan aikaan.

– Silloin ne etenevät yhtä aikaa. Ja jos on vain pieniä pätkiä lankoja, niin sie tiiät, että varmasti riittää.

Niin ei myöskään jää tylsänpuoleisistakaan sukista tekemättä toinen.

– Yhtä aikaa valmistuvat, ei tartte miettiä, että toinen pitäis vielä tehhä!

Sie ajattelet sitä ihmistä jo siinä tekovaiheessa. Leea Välitalo-Posio

Kutomisen lisäksi tuttua touhua Välitalo-Posiolle ovat niin virkkaaminen ja ompelu kuin maalaaminen ja askartelukin.

– Kaikenlainen käsillä tekeminen on minun juttu.

Käsityökerhossa tehtiin myös joulukortteja, joita on sitten jaettu Enontekiön ikäihmisille.

Välitalo-Posion mielestä vanhojen korttien kierrätys uusien tekemisessä on aivan loistava juttu. Korteissa voi käyttää kalligrafia- eli korutekstaustaitoja, joka on yksi hänen harrastuksistaan.

Välitalo-Posio kertoo myös lähettävänsä itse joulukortteja jo senkin vuoksi, että niitä on niin mukava tehdä.

– Ja ko itte tehet kortin, sie ajattelet sitä ihmistä jo siinä tekovaiheessa.

Anne Eira ja Niina Keskitalo käyvät käsityökerhossa aina silloin tällöin.

Eira on tänä vuonna tehnyt siellä joululahjojakin (, mutta niitähän ei sovi tässä paljastaa).

Keskitalo on kova tekemään käsitöitä myös kotona, ja tällä kertaa käsityökerhossa on syntymässä vanttuut.

– Nämä on miesten vanttuut. Mutta tehen ranteenlämmittimiä, pääpantoja, vauvan pipoja ja sukkia.

Keskitalo pitää omaa myyntipöytää eri tapahtumissa, muun muassa joulumyyjäisissä.

Kutominen on samanlaista ko pilkkiminen jäällä. Salli Stoor

Salli Stoor tekee sukkia, ja kotona hän kutoo aina silloin, kun on aikaa. Hänen miehensä Väinö pysyy villapuseroissa hyvin, ja onpa miniäkin saanut oman puseronsa.

– Ja näitä sukkia saapi jatkuvasti olla kutomassa, Stoor nauraa.

Pelkästään mieluista tekemistä kutominen hänen mielestään oikeasti on, sillä samalla siinä voi uppoutua omiin ajatuksiinsa.

– Mennä jonnekki kauas. Kutominen on samanlaista ko pilkkiminen jäällä.

Se on niin kuin hyvästijättö. Tuula Angeli

Seurakunnan käsityökerhossa tehdään muun muassa enkelisukkia vainajille tai tupavanttuita vanhuksille, jotka eivät enää niin hyvin pääse liikkumaan tai joilla on hieman huono verenkierto.

Tuula Angeli tekee parhaillaan tupavanttuita, mutta enkelisukat hän on kutonut muun muassa omalle äidilleen.

– Se on niin kuin hyvästijättö.

Sukkia on lahjoitettu muun muassa Muonion sairaalaan.

Kotona Angelilla on käynnissä pieniä ja isoja projekteja: sukkia ja villapuseroita.

– Ajankuluahan tämä on, jota voi tehdä televisiota katsellessakin. Mutta on tämä aivoillekin hyväksi, hän kiittelee.

Samalla hän saattaa kuunnella vaikka äänikirjoja.

Suunnittelutyö etenkin villapuserossa on työlästä, mutta hauskaa.

– Se on luovaa hommaa, ja eihän kaikkia tartte omasta päästä keksiä.

Joihinkin käsitöihin hän on itsekin oikein tyytyväinen.

Sekä Stoor että Angeli viihtyvät käsityökerhossa. Stoor yhdistää samalle käynnille myös kauppareissut, ja Angelin mielestä toisten kanssa on mukava samalla jutella.

Välillä tuotoksia joutuu purkamaankin, jos on vaikkapa television ääressä kutonut sitä sun tätä.

– Se kasvattaa vähän luontoa, Angeli meinaa.

Se kasvattaa vähän luontoa. Tuula Angeli