Ihmiset

Bingo!

Koivikon bingopäivässä riittää naurua ja jännitystä

Ivalon Koivikon palvelukeskuksessa pidetään bingopäivä joka keskiviikko lounastunnin ja päiväkahvin välissä.

Talon bingoporukka on jo aika vakiintunut ja yksi vierailevista bingon pelaajista on ivalolainen evp postiautonkuljettaja Reino Palokangas .

– Tässä bingopöydän äärellä ruukaa olla semmoiset kahdeksan tai yhdeksän pelaajaa. Uusiakin varmasti mahtuisi mukaan, mutta tämä väki tähän on kotiutunut ja melkein aina tästä löytää tämän vakiporukan . Jos joku heistä ei sitten ilmestykään pelaamaan, niin sitten ihmetellään, että minnehän se yksi väärti on jäänyt, kertoo Reino.

Reinon vanha kollega Viljo Mäkitaro asuu nykyisin Koivikossa, mutta häntä ei vielä näy, kun Reino asettuu pelipöydän ääreen.

– Onko se Ville nukkunut ponniin , vai onko se kotonaan käymässä, ihmettelee Reino.

Mutta sieltähän se Viljo pian kävelee huoneestaan pöydän ääreen ja peli voi alkaa.

Markku Koistinen pyörittelee bingomyllyä ja sanoo aina kantavalla äänellä, mikä numero myllystä ulos tupsahtaa. Pelaajat ovat jo niin varttuneita konkareita , että kuulo ei ole kaikilla priimaa, joten myllynpyörittäjältä vaaditaankin kovaa ääntä.

Markun vieressä istuu Pirkko Maununen , joka ihmettelee, kuinka tänä päivänä eivät numerot satu kohdalleen.

– Kolmekymmentäkolme , sanoo Markku.

Pirkolla olisi tarjolla 34. Ja sama huono tuuri jatkuu Pirkolla pitemmän aikaa, aina uupuu yksi numero tai sitten on yksi numero liikaa.

– Vierestä viijään , mutta ei ensimmäistä kertaa, naurahtaa Pirkko seuratessaan, joko pelilaudalle tulisi täysrivi.

Mutta yhtäkkiä Pirkolla käykin tuuri - bingo!

Avustaja Pekka tuo palkintolaatikon Pirkolle ja hän katselee, mitä mukavaa sieltä löytyisi. Pirkko ottaa pienen miettimisen jälkeen palkinnoksi suklaapatukan ja sanoo Markulle, että vääntelehän taas kampea.

Bingonpelaajat kertovat samalla Koivikon elämästä, eikä kenelläkään tunnu olevan moitteen sijaa. Hoitajat ovat ihania ja ruoka hyvää.

– Kyllä tämä hyvä talo on. Minä tosin olen välillä täällä ja välillä omassa vanhassa kodissa Partakossa . Sen olen laittanut merkille, että täällä väki haluaisi enemmän kulkea pihalla kauniina päivinä, mutta ei aina ole henkilökuntaa tarjolla, että se onnistuisi silloin kun asukas haluaa ulos, tuumailee Anni Kokkarinen .

Markku Koistinen pyörittää myllyä, huutelee numeroita ja porukka keskeyttää aina tarinointinsa kuullakseen, mikähän numero sieltä nyt tulee. Joku sanoo, että tänään on keskiviikko, joten bingon lisäksi on luvassa myös sauna.

– Hyvä talo tämä on. Välillä on yhteisiä mukavia lauluhetkiä, mutta niitä saisi olla enemmänkin, kun pitkiähän ne päivät ovat täällä. Ja tämä bingo on mukava ohjelmanumero, joka keskiviikko olen tässä mukana, kertoo Maunusen Pirkko.

Reino Palokangas heittää välissä vitsiä Pirkolle, iänkaikkiselle väärtilleen .

– Sinä Reino, senkin henkikakara , toruskelee Pirkko Reinoa, ja naurahtaa päälle.

Ja jälleen bingomylly pyörii ja väki keskittyy numeroihinsa.

– Numerot on ku Guttormilla , naurahtaa Guttormin Elsa ja huomaa, että nyt on bingo!

Elsa katselee minkä palkinnon laatikosta ottaisi ja valitsee pillimehun.

– Jos iltasella alkaa suuta kuivaamaan , niin tässä on sitten mehua. Viimeksi valitsin keksipaketin. Nämä on ihan mukavia palkintoja, mutta tämä peli tässä on pääasia, saa ajan mukavasti kulumaan, kertoo Elsa.

Reino Palokangas sanoo, että bingo on paitsi mukava peli, niin hyvä peli myös siinä mielessä, että se pistää aivosolut töihin:

– Tässä saa tutkia näitä numeroita. Tässä pitää olla tarkkaavainen ja tarvitaanhan tässä pikkuisen sorminäppäryyttäkin, että saa nuo numerot pysymään laudalla. Nämä on kaikki semmoisia taitoja, joita ikäihmisten pitää harjoitella, ja ikäihminenhän tässä on meikäläinenkin jo.

Kun koittaa Koivikon päiväkahvin aika, niin peli keskeytetään ja lähdetään kahville. Reinokin käy juopaisemassa kahvikupin. Hänellä riittää kahvipöydässä juttua, kun hänhän tuntee käytännössä kaikki vanhat paikkakuntalaiset.

Yksi mies istuu kahvipöydässä selin ja Reino sanoo, että tuo se taitaa olla uusi asukas, kuka sitten lieneekään. Reino nousahtaa ja käy tervehtimässä. Selviää, että mies on kuin onkin uusi asukas talossa. Hän muutti Koivikkoon, kun ei asuminen yksin omassa kodissa enää onnistunut. Ja kuinka ollakaan, kyllähän Reino miehen tuntee.

– Vai täällä se olet sinäkin, mutta ei tämä huono paikka olekaan. Mitä minä olen tätä taloa seurannut, niin tämä on parhaimmasta päästä mitä tämmöisiin palvelutaloihin tulee, vakuuttaa Reino.

Koivikon kahvipöydässä Reinolla riittää juttua yhden ja toisen kanssa. Toki on niinkin, että Koivikon kahvipöydässä kokoonpanot vähän vaihtelevat. Tämähän on monella viimeisen lähdön talo.

– Aina joku lähtee yläkertaan. Kun muistelee ketä täällä istui ennen koronaa ja katsoo keitä istuu nyt, niin kyllähän seurakunta on vaihtunut, se on luonnonlaki se, tuumailee Reino.

Kun kahvit on juotu, lähdetään vielä toviksi jatkamaan peliä.

Guttormin Elsa puhelee välillä saameksi pelipöydässä ja Reino vastailee hänelle sujuvalla saamen kielellä. Kun mies on aikanaan ajanut postiautoa tuulessa ja tuiskussa pitkin Tenon vartta, niin siinä tuli tutuksi myös saamen kielen alkeet. Lopulta saadaan päivän viimeinen peli päätökseen ja pelivarusteet laitetaan kasaan odottamaan ensi viikkoa. Joku ihmettelee, että kuinka paljon se kellokin jo on - bingon parissa kun vierähtää niin mukavasti useampi tunti kuin huomaamatta.

– Ensi keskiviikkona taas nähhään , toivottelee Reino Koivikon väelle ovensuussa.