Ihmiset

Maria Pehkonen ja Raisa Similä vuoden 2020 syöpähoitajat Suomessa

– Tämä tunnustus tuntuu todella hienolta, kun harvoinhan tavallinen työntekijä tämmöisiä tunnustuksia tai palkintoja saa. Ja tunnustus tuli todellisena yllätyksenä, kun eihän me edes tiedetty, että olemme ehdolla, kertovat Maria Pehkonen ja Raisa Similä, jotka Syöpäsäätiö on valinnut vuoden 2020 syöpähoitajiksi Suomessa.

Raisa Similä ja Maria Pehkonen ovat tunnustuksesta hyvillä mielin. Se lämmittää omaa mieltä, mutta he huomauttavat, että tunnustus kuuluu oikeastaan koko Ivalon terveyskeskukselle.

– Sehän on hyvin harvinaista, että Suomessa annetaan terveyskeskustasolla sytostaattihoitoja. Ne ovat yleensä keskussairaalatasoista erikoissairaanhoitoa. Meillä taitaa olla nyt Suomen ainoa perusterveydenhuollon yksikkö, mikä sytostaatteja antaa. Kun olimme vuosi sitten syöpäsairaanhoitajien koulutuspäivillä, niin siellä todettiin, ettei muita ole kuin Ivalon terveyskeskus.

– Syöpäsairaanhoitajien koulutuspäivillä Rovaniemellä pidimme luennon sairaanhoitajan työstä Ivalon terveyskeskuksen vastaanotolla, kerroimme pitkistä välimatkoista Lapissa ja toimme esiin saamelaiskulttuurin erityispiirteitä terveydenhuollon ammattilaisille.

– Inarin kunnassa on pidetty tärkeänä, että sytostaattihoitoja toteutetaan lähipalveluina, eikä syöpäpotilaiden tarvitse lähteä täältä pitkien matkojen päähän. Jotkut käyvät sytostaattihoidoissa viikoittain. Olisihan se melko työlästä matkustamista, jos joka viikko kulkisi Inarin kunnan ja Rovaniemen keskussairaalan väliä, puhumattakaan, että kulkisi vaikka Nuorgamista asti.

Sytostaattihoitojen kestot vaihtelevat. Joskus hoito voi kestää koko päivän, joskus käynti voi kestää vaikka vain puoli tuntia, jos potilas saa lihakseen piikin.

– Kun miettii, että joutuisi käymään Ivalosta asti Rovaniemellä puolen tunnin takia, niin tuntuisihan sekin vähän erikoiselta. Ja sytostaattihoitoahan ei voida ihan automaattisesti antaa, vaan ennen hoitoja tarkistetaan esimerkiksi ihon kunto, katsotaan verenpaineet ja tarkistetaan potilaan vointi kokonaisvaltaisesti. Joskus vaikkapa haava estää sen, ettei sytostaattihoitoa voikaan sillä kerralla antaa.

Potilaalle annetaan aikaa

– Syöpähoitajan työ on paljon myös potilaan kanssa yhdessä kulkemista. Tässä kuitenkin ollaan aika rankkojen asioiden äärellä. Toki potilaalle annetaan siinä se syöpähoito, mutta kyllä hänelle annetaan samalla aikaa, keskustellaan ja kuunnellaan. Vastaanotolla voi olla näinäkin aikoina kova kiire, mutta sytostaattipotilaille annetaan se tarvittava rauha ja ollaan oikeasti läsnä, kuten toki kaikkien potilaitten kanssa, tuumailevat Raisa Similä ja Maria Pehkonen.

– Kun hoitaa joitakin potilaita monia vuosia, niin totta kai heihin tulee myös erilainen side. Sytostaattihoidon antaminen on erilainen asia kuin muu hoitotyö, esimerkiksi jonkun näytteen ottaminen, he lisäävät.

Sytostaatit laimennetaan Ivalossa

Keskussairaaloissa on sairaala-apteekit, joissa sytostaatit laimennetaan. Ivalossa syöpähoitajien vastuulla on sytostaattien laimentaminen eli toisin sanoen lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen.

– Sytostaatit laimennetaan suljetussa vetokaapissa ja hoitaja on pukeutunut steriilisti. Ja pitää tietää, mihin lääke laimennetaan, veteen, suolaliuokseen vai sokeriliuokseen. Jotkut syöpähoitoihin käytettävät lääkkeet ovat kalliita, monen tuhannen euron arvoisia, joten jo siinäkin mielessä pitää olla tarkkana.

Sytostaatteja on erilaisia ja kaikki laimennetaan eri määrään ja eri tavalla. Aina pitää katsoa lääkkeen valmistus ja käsittelyohjeet, koska käyttöohjeet saattavat hieman vaihdella eri valmistajien välillä, vaikka lääkeaine periaatteessa sama onkin. Joskus sytostaatti nautitaan tabletin muodossa suun kautta.

– Tietyille syöpätyypeille on kehitetty määrätynlaisia sytostaatteja. Esimerkiksi vatsan alueelle on tiettyjä sytostaatteja. Keuhkosyövän hoitoon tarvitaan taas toisenlaista sytostaattia. Joskus voi olla, että samalle potilaalle annetaan kolmeakin sytostaattia saman päivän aikana, kertovat Maria ja Raisa.

Tiivis yhteys Rovaniemelle

Ivalon terveyskeskuksen syöpähoitajat ovat tiiviisti yhteydessä Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle.

– Rovaniemellä on syöpähoitoihin erikoistunut lääkäri. Jos potilaan tilassa on jotain sellaista, että pitää miettiä, saako hoitoa antaa, niin asia tarkistetaan keskussairaalasta. Meidän terveyskeskuslääkärit ottavat tällaiseen kantaa vain harvoin.

– Jos on vaikkapa verikokeissa poikkeama tai on haava tai infektio, niin Rovaniemeen ollaan yhteydessä ja sieltä tulee ohjeet. Lääkäri tekee päätöksen voiko hoidon antaa vai tuleeko potilas esimerkiksi seuraavana päivänä tai viikon kuluttua uudestaan.

Vaikka sytostaattihoito annetaankin Ivalossa, niin välillä potilaan täytyy käydä Rovaniemellä.

– Ensimmäinen hoito aloitetaan aina Rovaniemellä ja siellä on lääkärin vastaanotto, missä ne hoidot suunnitellaan ja jatkot määritellään. Lääkärin kontrollikäynti on määräajoin ja siellä katsotaan miten hoidot ovat toteutuneet ja missä mennään. Hoitoahan pitää myöskin arvioida ja Rovaniemellä käydään sen vuoksi kontrolleissa. Sen mukaan hoitoa sitten mietitään ja tarvittaessa hoitoa vaihdetaan.

Raisa ja Maria sanovat, että Rovaniemellä on päävastuu hoidoista, vaikka syöpähoitajat sitä hoitoa Ivalossa toteuttavat.

Kun Raisa ja Maria miettivät yhteistyötä Rovaniemen kanssa, niin heidän mieleensä tulevat myös keskussairaalan hoitajat, joiden kanssa yhteistyötä on paljon.

– Heidän kanssaan soitellaan viikoittain ja joskus jopa päivittäin, joten välit ovat läheiset. Heille on aina helppoa ja mutkatonta soittaa ja heiltä saa aina avun. He ovat sellaisia kollegoita, joita ei oikeastaan kasvotusten tapaa, mutta niin paljon ollaan oltu puhelimessa heidän kanssaan, että olemme samalla aaltopituudella. Me arvostamme heitä, he ovat syöpähoitojen asiantuntijoita, ja varmasti hekin arvostavat meitä ivalolaisia, jotka teemme työtä täällä pitkien välimatkojen päässä.

Vaikka Ivalon terveyskeskuksessa annetaan akuuttihoitoa vauvasta vaariin, niin lapset ovat syöpähoitojen osalta poikkeus. Lasten syöpähoito tapahtuu erikoissairaanhoidossa, ei Ivalossa. Tällöin hoitopaikkana on Rovaniemi tai Oulu.

Syöpäpotilaalla, kuten muillakin potilailla, voi olla henkisiä ja taloudellisiakin huolia, ja niistäkin jutellaan tarvittaessa syöpähoitajan kanssa.

– Me tiedämme, kehen voi olla ongelmissa yhteydessä. Taloudellinen huoli voi tulla vaikka siitä, jos edessä on pitkä sairasloma. Jos syöpähoitoja saava potilas kokee tarvitsevansa kotiin apua, niin silloin ollaan kotihoidon kanssa yhteyksissä.

Joskus syöpäpotilas voi saada kotiin vietävää saattohoitoa, jos hoidot eivät enää tehoa.

Sytostaattihoitojen määrät kasvaneet

Syöpähoidon muotoja ovat käytännössä juuri sytostaatti- eli solunsalpaajahoidot sekä sädehoito. Inarilaiset kulkevat sädehoidossa Oulussa.

– Monesti vaikkapa rintasyöpäpotilaalle annetaan leikkauksen jälkeen sädehoitoa eli tiettyä aluetta sädetetään. Syöpähoitoa on tietysti myös se syöpäkasvaimen leikkaus.

Raisa Similä ja Maria Pehkonen kertovat, että Ivalossa sytostaattihoitojen määrät ovat neljän vuoden sisällä aika kovastikin kasvaneet ja erityisesti viime vuonna oli reippaasti kasvua. Syöpäpotilaiden määrä tuskin on juurikaan kasvanut, vaan enemmänkin on kyse siitä, että Ivalossa annetaan enemmän erilaisia hoitoja. Ennen oli Ivalossa vain tietyt hoidot ja suurin osa potilaista kävi silloin vielä Rovaniemellä hoidoissa.

– Kun Rovaniemen kanssa näistä asioista keskusteltiin, niin kyse saattaa olla osittain siitäkin, että kun nykyisin ikäihminen sairastaa syöpää, niin hän on niin hyväkuntoinen, että hänelle voidaan hoitoa antaa. Ja kun ihmiset elävät nykyään pitempään, niin silloin se syövän todennäköisyys on suurempi.

Ivalon terveyskeskuksessa käy monenlaisia potilaita syöpähoidoissa. Joiltakin on syöpäkasvain saatu pois ja heille annetaan vielä ennaltaehkäisevästi sytostaatteja. Kaikkien syöpää ei voida parantaa, mutta hoidoilla voidaan jatkaa hyvää elämänlaatua ja tauti voi olla pitkään progressiossa eli se ei etene.

Syöpähoidot voivat aiheuttaa pahoinvointia. Syöpähoitajan täytyy olla silloin perillä pahoinvointilääkkeistä ja kivunhoidoista. Syöpä tuo usein tulleessaan kipuja.

– Sytostaattihoito ei varsinaisesti lievitä kipuja. Tai tavallaan se voi lievittää, jos syöpäkasvain sillä sytostaatilla pysyy asioissa, mutta periaatteessa kivunlievitykseen on sitten ihan muut lääkkeet, Raisa ja Maria täsmentävät.

Ihmisläheistä ja palkitsevaa työtä

Maria Pehkonen on tällä hetkellä vastaava sairaanhoitaja Ivalon terveyskeskuksen vastaanotolla. Raisa Similä on nyt kotihoidon sairaanhoitaja ja tekee kotikäyntejä.

– Syöpähoitajan ja sairaanhoitajan työ yleensäkin on palkitsevaa. Syöpähoitaja näkee konkreettisesti sitä työn tulosta. Kun on hoidettu haavoja puoli vuotta ja ne lähtevät paranemaan, niin se tuntuu hienolta. Ja asiakas on onnellinen, kun sai hoidon täältä, eikä tarvinnut lähteä ajelemaan taksilla tai omalla autolla Rovaniemelle.

Kun Maria ja Raisa miettivät ammatinvalintaansa, niin molemmat huomaavat, että eivät he nuorena tyttönä varsinaisesti haaveilleet sairaanhoitajan alasta.

– Minä taisin haaveilla sosiaalipuolen ammatista ja luokanopettajan ammattikin kävi mielessä. Ei heti ollut kyllä hoitajan ura mielessä, kun minähän pelkäsin kaikkia piikkejä ja pistämisiä. Sitten oli vain kerran haku päällä terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan opintoihin. Hain molempiin, mutta ajattelin, että ehkä minä voisinkin opiskella terveydenhoitajaksi, mutta sitten pääsinkin sairaanhoitajakouluun. Enkä ole päivääkään katunut, tämä oli heti tosi omantuntuinen juttu, Maria kertoo.

Raisa muistelee, että hänen äitinsä yllytti häntä lukioaikana hakemaan hoitajan koulutukseen. Raisa hymähteli, että ei hänestä hoitajaa koskaan tule, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, että miksipä ei voisi ainakin yrittää alan opintoihin.

– Hoitajan työ on rankkaa aina välillä, se voi olla sitä henkisesti ja fyysisesti. Meillä kaikki työntekijät tuntevat toisensa koko talossa. Kaikenlaista voi tapahtua ja hyvin rankkojakin asioita, mutta talossa on hyvä henki ja semmoinen keskinäinen huumori, jolla jaksaa tosi pitkälle. Ja työpaikkana terveyskeskus on monipuolinen. Juuri pitkien välimatkojenkin vuoksi siellä on osattava tehdä kaikkea ja siellä pääsee tekemään kaikkea, pohtii Maria.

Hoitotyötä ei tehdä etänä

Maria Pehkonen ja Raisa Similä ovat nyt koronavuonna tehneet työtään kuten ennenkin - hoitotyössähän ei oikein voi jäädä kotiin etätöitä tekemään.

– Turvavälit , kasvomaskit ja käsihygienia. Nämä ovat ne kolme asiaa, jotka kaikkien tulisi muistaa.

– Aika normaalia elämäähän Ivalossa pystyy nytkin elämään. Pelataan lentopalloa ja kokoonnutaan partioiltoihin. Pelit vain pelataan omalla porukalla ja partiossa pyritään olemaan mahdollisimman paljon ulkona. Ivalossa pääsee niin helposti mökkeilemään , luontoon ja ulkoilemaan, että täällä voi viettää laadukasta elämää nytkin.

Sairaanhoitajina Maria ja Raisa muistuttavat, että mikäli jollakin on pieniäkin oireita, nenä vuotaa ja yskittää, niin silloin on syytä jäädä kotiin ja ottaa yhteys terveyskeskukseen.

– Nythän Ivalossa on pikatestit käytössä, joten tuloksen saa samana päivänä. Syöpähoidothan toki jatkuvat koko ajan koronasta huolimatta. Meillähän on terveyskeskuksessa ollut maaliskuusta lähtien se käytäntö, että infektiopotilaat ohjataan eri siipeen. Heillä on oma eristyssiipi ja terveyskeskuksen vastaanottotiloissa on turvallista kulkea.

Hoitajilla tulee olla rohkeutta keskustella vaikeistakin asioista

Vuoden syöpähoitajiksi valitut sairaanhoitajat Maria Pehkonen ja Raisa Similä työskentelevät Ivalon terveyskeskuksessa. Ivalo on ainoa Lapin alueen terveyskeskus, jossa syöpäpotilaille annetaan sytostaattihoitoja.

Palkinnon perusteluissa Pehkosta ja Similää kiitetään moniosaajiksi , jotka hoitavat terveyskeskuksen normaalin sairaanhoitajan työn lisäksi myös syöpäpotilaita. Laaja-alainen hoitotyö edellyttää itsenäistä työotetta ja hyvää paineensietokykyä. Lähin syöpäpotilaita hoitava sairaala on 300 kilometrin päässä Rovaniemellä. Pehkonen ja Similä ovat saaneet koulutuksen sytostaattihoitojen antamiseen. Apua he saavat puhelimitse Lapin sairaanhoitopiirin onkologian sairaanhoitajilta.

Syöpähoitajan työssä Ivalossa Pehkonen ja Similä joutuvat ratkaisemaan haasteita, joita muualla Suomessa ei ole. Lääkekuorma toimitetaan Rovaniemeltä keskussairaalasta Ivaloon vain kerran viikossa ja Utsjoen laboratorio ei ole auki päivittäin. Lääkkeiden riittävyys, varastointi, lämpötilavaihtelut ja pitkät välimatkat on otettava huomioon.

Vuoden syöpähoitajat kokevat työnsä palkitsevana:

– Potilaiden kiitollisuus saadusta hoidosta antaa paljon voimia tehdä tätä työtä. Tunnemme potilaat ja heidän perheensä, ja kuljemme heidän rinnallaan useitakin vuosia syöpähoitojen vuoksi. Syöpäpotilaaseen tulee usein hyvin läheinen hoitosuhde, koska ollaan vaikeiden asioiden äärellä. On oltava rohkeutta keskustella vaikeistakin asioista.

JP