Ihmiset

Kolumni

Onnenhetkiä Tenolla ja tuntureilla

Olen kummastellut kuinka monet haluavat epäillä suomalaisten onnellisuutta. Eihän suomalainen saa tunnustaa, että meillä asiat olisivat hyvin, ei ainakaan paremmin kuin muualla.

SAK:n pääekonomistikin vähätteli viime perjantaiaamuna TV:ssä työllisyyden paranemista ja sanoi koko työllisyysasteen mittaamista ”hassuksi”. Mutta jos YK:n mittamiehet pitävät siitä huolimatta koko maailman väestöä tutkiessaan suomalaisia maailman onnellisimpina, niin kyllä maailman tärkein organisaatiokin, maailman kaikkia ihmisiä eniten yhdistävä järjestö sitten on aika ”hassu”.

Paljon on meitäkin ihmisiä, joista on tullut lapinhulluja. Nautimme siitä, että saamme ihailla suomalaisen luonnon pohjoisia maisemia ja sitä mitä Luoja on tähän maailmankolkkaan nähnyt parhaaksi rakentaa. Eikä se vähennä kiinnostustamme muuhun Suomeen, vaan mielellämme koemme Maamme-laulun tavoin, että ”ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa, tää pohjoinen. Maa kallis isien!”

Kun etelästä lähestyy pohjoista, niin ensimmäiseksi joutuu arvostamaan sen ihmisiä. Lapissa markka on ollut tiukassa ennen euroakin eikä eurokaan tule yhtään aikaisempaa yksinkertaisemmin, vaikka uusi aika vempaimineen on yhtä hyvin Saamenmaan kuin muunkin Suomen käytössä.

Nuoruuteni ensimmäisellä ruskaretkellä Saariselällä ensimmäisenä päivänä taivallettiin heti nelisenkymmentä kilometriä itäistä kairaa, koettiin syksyn värit ja maan ja taivaan läheisyys. Eikä väsyttänyt.

En voi koskaan unohtaa Kaunispään ruska-ajan aurinkoista aamiaista, kun Kiinan ulkomaankauppaministerille yli kolme vuosikymmentä sitten saatoimme syöttää pohjoisen väriloistoa ja ympäristön luonnonherkkuja. Pian alkoi kehittyä ilmasilta Kiinan ja Suomen välille.

Pulmankijärven maakammisaunassa tai reeskaverkoilla kokee jotain sellaista, jota ei missään muualla maailmassa. Kaikkein eniten ihailen kevään tunturipuroja kimallusta ja iloa aamuyön auringossa ja muuttolintujen kevätlemmen ääniä. Elämä nousee aina uudelleen ja taas uudelleen. Tenon jäät ryskyvät ohi Alakönkään ja tekevät kerrostalojen korkuisia jääröykkiöitä.

Luontoa voi vain ihailla vuodesta toiseen. Aina se on yhtä ihmeellinen ja voittamaton. Veden solumista ylämailta voi istua katselemassa vuorokausia ja aina vuolas virta tekee uusia omia kuvioitaan. Se on elävä kuin tuli. Jossain siellä pinnan alla ui veden kuningas.

Jokaisella ihmisellä on oma onnensa. Usein kuvittelemme toisilla olevan paremman onnen emmekä arvosta sitä, mitä olemme itse tehneet ja kokeneet. Onni on myös nöyryyttä luonnon edessä, toisten ihmisten arvostamista ja oman vajavaisuuden sietämistä. Siihen ei sovi se nykyihmisen entistä tavallisempi tavoite, minulle kaikki ja heti.

Ei edes vaalitavoitteeksi.

Nyt Lappi on jo muuta Suomea valoisampi.

Kannattaa katsoa, kuka eduskuntaehdokkaista seisoo parhaiten omilla jaloillaan ja on sinut itsensäkin kanssa. Kannettu vesi ei pysy kaivossa Lapissakaan.